Tarvitsemme todellisen yhteiskuntasopimuksen
Suomen taloudellinen tilanne on niin vakava, että tarvitsemme yhteiskuntasopimuksen. Se on kuitenkin tehtävä eri tavoin kuin hallitus kaavaili. Jos puhutaan sopimuksesta ja sopimisesta, toinen osapuoli ei voi sanella eikä uhkailla kuten hallituksen taholta nyt tapahtui. Sopimus edellyttää kaikkien osapuolten kuulemista ja mielipiteiden arvostamista sekä oppivan vuorovaikutuksen kautta yhteisen tahtotilan löytämistä. Jos kaikki osapuolet lähtevät neuvotteluun avoimella mielellä ja vuorovaikutus on molempia osapuolia arvostavaa, löytyy myös halua joustaa ja on mahdollisuus saada aikaan yhteisymmärryspäätöksiä. Tämän kaltaisten yhteisymmärryspäätösten aikaansaaminen Suomessa on onnistunut ennenkin kuten sopimukset maltillisista palkkaratkaisuista ja eläkeuudistuksesta osoittavat.
Vaikeina aikoina Suomi on aina selvinnyt yhdessä tekemällä ja sopimalla. Tämä on mahdollista, jos eri osapuolilla on riittävästi halua ymmärtää eri näkökulmia ja löytää uudenlaisia ratkaisuja. Tarvitaan yhteistä ajattelua, ei yhden osapuolen sanelua siitä, miten asiat ovat. Ilman aitoa kohtaamista ja vuoropuhelua, keskustelusta voi tulla poteroihin vetäytynyttä väittelyä, ohipuhumista tai pinnallista keskustelua, joka ei mahdollista uudenlaisten ratkaisujen löytymistä. Näin taisi käydä näissä neuvotteluissa. Valitettavasti hallitus lähti yhteiskuntasopimusneuvotteluihin valmiiden vastausten kanssa, eikä halunnut lähteä yhdessä etsimään uudenlaisia ratkaisuja. Tästä hyvä esimerkki on vaatimukset työajan pidentämisestä. Valtionvarainministeriössä ei ole tehty minkäänlaista analyysia työajanpidennysten hyödyistä. Hallituskin myöntää, että lyhyellä tähtäimellä se lisäisi työttömyyttä. Nykyisessä työttömyystilanteessa ei ole mitään järkeä lähteä kokeilemaan tämäntyyppisiä asioita. Mikään taho yhteiskunnassa ei saisi ajatella, että vain itsellä on oikeat ratkaisut. Nyt tarvitaan luovuutta. Luovuus voidaan määritellä kyvyksi nähdä mahdollisuuksien maailma. Olen aivan varma, että erilaisella lähestymistavalla hallitus olisi luonut neuvotteluihin ilmapiirin, jossa vaihtoehtoisia ratkaisuja tuottavuuden lisäämiselle olisi löytynyt työajan pidennyksen sijasta.
Savon Sanomien pääkirjoituksessa 14.8. väitettiin, että SDP:n puheet laajasta yhteiskuntasopimuksesta olisivat kepeää populismia. Mielestäni näin ei ole. Suomi tarvitsee työn ja oikeudenmukaisuuden yhteiskuntasopimuksen, jonka tekemiseen kutsutaan yhteiskunnan eri tahoja laajasti, muun muassa kaikki puolueet, erilaiset kansalais- ja ammattijärjestöt, eläkeläiset, työmarkkinajärjestöt, tutkimuslaitokset ja tutkijat. Tällainen todellinen yhteiskuntasopimus voi nostaa Suomen nousuun.
Merja Mäkisalo-Ropponen
kansanedustaja (sd)
