Perhehoito sopii muistisairaalle
Oma koti on paras asumispaikka niin kauan kuin siellä on fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti turvallista olla ja asua. Muistisairas joutuu useimmiten jossain vaiheessa muutamaan pois omasta kodistaan etenkin, jos hänellä ei ole omaisia ja läheisiä hoitamassa.
Muistisairautta sairastavan henkilön, jolle oma koti ei enää ole turvallinen ja hyvä paikka asua, tulisi päästä yhteisökotiin. Yhteisökodit ovat koteja, joissa asuu useampia hoitoa ja/tai hoivaa tarvitsevia henkilöitä ja joissa avun ja tuen tarpeeseen vastataan yksilöllisesti. Yhteisökoteja ovat muun muassa tehostettu palveluasuminen, palveluasuminen, ryhmäkodit sekä perhehoitokodit. On tärkeää muistaa, ettei koti olen vain fyysinen ympäristö. Siihen kuuluvat lisäksi tutut ja turvalliset ihmissuhteet, kodin askareet, mielekäs tekeminen sekä mahdollisuus elää oman elämäntarinan mukaista elämää. Muistiliitossa valmistellaan parhaillaan muistisairaan henkilön hyvän hoidon kriteeristöä, jonka avulla voidaan arvioida hoitoyhteisöjen ja yhteisökotien toiminnan laatua kokonaisvaltaisesti. Kriteeristö valmistuu ensi syksynä.
Jokaiselle muistisairaalle tulee löytää hänelle oikeanlainen yhteisökoti, sillä me kaikki olemme erilaisia ja oman elämäntarinamme muokkaamia. Edellisen hallituksen aikana valmistui uusi perhehoitolaki, jossa aiempaa lakia painokkaammin korostetaan perhehoidon mahdollisuuksia ikäihmisten – ja myös muistisairaiden – hoivan ja hoidon järjestämisessä. Perhehoito voi olla jatkuvaa tai lyhytaikaista. Omaisen jaksamista tukeva vuorohoito voidaan järjestää perhehoidon avulla. Sekä sairastuneen että omaisen kannalta on hyvä, jos vuorohoito voidaan järjestää aina samassa paikassa ja hoitoon osallistuvat henkilöt pysyvät samoina.
Perhehoito järjestetään yksilölliseen hoito- ja palvelusuunnitelmaan perustuen ja suunnitelma tehdään yhteistyössä asiakkaan, omaisen, perhehoitajan ja kunnan kanssa. Perhehoitajilta edellytetään ennakkovalmennusta tehtävään ja monissa kunnissa perhehoitajille on järjestetty jatkuvaa koulutusta sekä ammatillista että vertaistukea.
Olen käynyt tutustumassa useampaan perhehoitokotiin ja todennut sen sopivan monelle muistisairaalle erinomaisesti. Toivon, että perhehoito yleistyy nopeasti. Joissakin kunnissa perhehoitoa on lähdetty aktiivisesti kehittämään osaksi vanhuspalveluita, mutta valitettavan monessa kunnassa sen mahdollisuuksia ei ole vielä lainkaan ymmärretty.
Merja Mäkisalo-Ropponen
Muistiliitto ry:n hallituksen puheenjohtaja (sd)
