Keskustelua hallitusohjelmasta!

Olen todella huolissani siitä, mitä hallitusohjelman sopeuttamistoimenpiteet tulevat tarkoittamaan heikoimmassa taloudellisessa asemassa oleville kansalaisille. Indeksileikkaukset, palvelumaksujen korotukset, eläkkeensaajien asumistuen heikentäminen, lääkekorvausten pienentäminen, opintotuen ja vanhempain päivärahojen sekä sairauspäivärahojen leikkaukset vaikeuttavat etenkin vähävaraisten kansalaisten elämää. Erityisesti opiskelijat, pienituloiset lapsiperheet ja eläkeläiset joutuvat näissä säästötalkoissa maksumiehiksi.

Esimerkiksi eläkeläisköyhyys uhkaa lisääntyä huomattavan paljon. Vaikka takuueläkkeeseen on tulossa korotus, se ei kompensoi pienellä eläkkeellä elävien ikäihmisten toimeentulon heikennyksiä. Esimerkiksi eläkkeensaajien asumistuen yhdistäminen yleiseen asumistukeen tarkoittaa eläkeläisten asumistuen heikennystä jopa 25 prosentilla. Käytännössä asumistuki voi vähentyä jopa sadalla eurolla. Kun tähän lisätään vielä sosiaali- ja terveyspalvelumaksujen korotukset ja lääkekorvausten leikkaukset, kirpaisee kokonaisuus erityisesti pienituloisia, paljon sairastavia ikäihmisiä. Jo tällä hetkellä moni ikäihminen joutuu miettimään, ostaako kaupasta ruokaa vai apteekista lääkkeitä. Näiden ihmisten määrä kasvaa ja monen hätä syvenee. Pääministeri on todennut, että päätökset tekevät kaikille kipeää. Alustavan arvion mukaan pienituloisten kipu on huomattavasti suurempaa kuin suurituloisten.

Kukaan ei kiistä sopeuttamistoimenpiteiden välttämättömyyttä. Olisin kuitenkin toivonut, että yhtenä päämääränä hallitusohjelmassa korostuisi kansalaisten hyvinvoinnin ja ihmisarvoisen elämän edistäminen. Sosiaalisesti ja eettisesti kestävässä yhteiskunnassa yhteiskunnan tilaa arvioidaan kaikkein vaikeimmissa tilanteessa olevien ihmisten näkökulmasta. Tämä näkökulma on unohtunut tässä hallitusohjelmassa.

Pääministeri Sipilä on puhunut paljon uudistamisesta. Hän on sanonut, että sopeuttamistoimenpiteet pitää nähdä kehittämisen kautta. Olen itse 10 vuotta ollut muutosvalmentajana erilaisissa työyhteisöissä ja nähnyt, miten kokeilukulttuuria ja pitkäjänteistä kehittämistyötä yhdistämällä saadaan hyviä tuloksia aikaan. En missään tapauksessa vastusta kehittämistä. Mutta kehittämistä ei mielestäni ole päiväkotien lapsiryhmäkokojen kasvattaminen, se on lapsilta pois ottamista. Käytännössä se tarkoittaa sitä, ettei aikuisilla ole enää niin paljon aikaa pitää lapsia sylissä. Kehittämistä ei ole myöskään peruskoulun luokkakokojen kasvattaminen. Se on oppilailta pois ottamista. Käytännössä se tarkoittaa, etteivät oppilaat saa enää niin paljoa henkilökohtaista tukea ja ohjausta. Tämä voi heikentää esimerkiksi erilaisten oppijoiden pysymistä normaalilla oppimispolulla. En usko tällaisen ns. ”kehittämisen” tuovan mitään hyvää yhteiskuntaamme.

Jotain hyvääkin löysin hallitusohjelmasta. Positiivista on panostukset omaishoitoon, kotipalveluihin ja perhehoitoon. Näissä asioissa hallitus jatkaa Susanna Huovisen ministerinä aloittamia hyviä uudistuksia.

Merja Mäkisalo-Ropponen
Kansanedustaja