Lapsiperheiden ja lasten köyhyyden vähentämiseen tähtääviä toimenpiteitä on jatkettava
Lapsiköyhyys kolminkertaistui vuodesta 1995 vuoteen 2007. Viime hallituskaudella lapsiköyhyys väheni hiukan muun muassa perusturvaan tehtyjen parannusten ansiosta. Kuitenkin köyhyydessä eläviä, alle 18-vuotiaita lapsia ja nuoria on edelleen noin 100 000. Edellinen hallitus toteutti lisäksi monia palveluihin liittyviä uudistuksia, jotka helpottavat lapsiperheiden asemaa. Näistä mainittakoon uusi sosiaalihuoltolaki, joka palauttaa kotipalvelut takaisin lapsiperheille.
Lapsiperheiden toimeentulovaikeuksia ja köyhyysriskiä kasvattavat vanhempien työttömyys, yksinhuoltajuus ja lasten suuri määrä. Yksinhuoltajaperheissä eletään usein miten ”kädestä suuhun” ja lähes 70 prosenttia yksinhuoltajista kertoo, että menojen kattaminen tuloilla on jonkin verran tai erittäin hankalaa.
Lasten ja nuorten hyvinvointi eriytyy voimakkaasti vanhempien koulutuksen ja sosioekonomisen aseman mukaan. Perheen taloudelliset vaikeudet ovat yhteydessä lasten ja nuorten pahoinvointiin. Tutkimusten mukaan 1990-luvun laman aikana lapsuuttaan eläneistä nuorista jopa 50 – 60 prosenttia kärsi jonkinasteisesta mielenterveysongelmasta.
Vanhempien huoli omasta jaksamista on yhteydessä taloudelliseen tilanteeseen. Köyhien perheiden lapset kokevat saavansa vähemmän aikaa ja huomiota aikuisilta kuin paremmassa taloudellisessa tilanteessa olevien perheiden lapset ja nuoret. Köyhyys vaikuttaa siis monella tavalla kielteisesti lapsen hyvinvointiin ja kehitykseen.
Perheen varattomuus kaventaa myös lapsen mahdollisuuksia osallistua elinpiirinsä tavanomaisiin toimintoihin ja valintoihin. Pelastakaa Lapset ry:n selvityksen (Lapsen ääni raportti, 2015) mukaan köyhissä perheissä elävien lasten yhdenvertaisuus ei toteudu Suomessa lasten harrastuksissa, muussa vapaa-ajan toiminnassa eikä koulussa.
80 prosenttia köyhien perheiden lapsista kokee mahdollisuutensa osallistua harrastuksiin rajoittuneeksi ja lähes 40 prosenttia kertoo jääneensä pois koulun järjestämiltä luokkaretkiltä. Tätä voidaan pitää koulun taholta vakavana syrjintänä ja yhdenvertaisten oikeuksien loukkauksena. Koulujen ja päiväkotien tulisi huolehtia siitä, että jokainen lapsi pääsee osallistumaan koulun tai päiväkodin järjestämiin retkiin ja tapahtumiin. Jokaisella lapsella ja nuorella tulisi olla lisäksi oikeus vähintään yhteen mieleisen harrastukseen.
Huolestuttavaa on se, että perheiden heikolla taloustilanteella on vaikutuksia lasten kaverisuhteisiinkin. Köyhyys altistaa muun muassa kiusatuksi tulemiselle. Kiusaamisella ja ryhmän ulkopuolisuudella, kaverien syntymäpäiviltä poisjäämisellä, on pitkäkestoiset vaikutukset lapsen hyvinvointiin ja terveen itsetunnon kehitykseen.
Toivottavasti tämä hallitus jatkaa edellisen hallituksen aloittamia lapsiperheiden köyhyyden vähentämiseen tähtääviä toimenpiteitä. Toimivilla julkisilla sosiaali- ja terveydenhuollon palveluilla on erityisen suuri merkitys vähävaraisille perheille ja lasten ja nuorten hyvinvoinnille. Tavoitteena on oltava, että kaikki lapset – erityisesti kaikkein haavoittuvammassa asemassa olevat – hyötyvät suuremmista julkisista investoinneista ja yhteiskunnan resurssien paremmasta käytöstä lapsen oikeuksien toteuttamiseksi.
Merja Mäkisalo-Ropponen
Kansanedustaja (sd)
