Perusporvarihallitus pelottaa!
Viime viikon torstaina pidettiin puoluehallituksen, eduskuntaryhmän ja puoluevaltuuston kokoukset. Kaikissa näissä tehtiin yksimielinen päätös siitä, että jos Juha Sipilä kutsuu meidät hallitusneuvotteluihin, olemme valmiit osallistumaan niihin kahdella ehdolla. Ensinnäkin apupuolueeksi emme suostu ja toiseksi arvojemme vastaista politiikkaa emme suostu tekemään. Hallitukseen meno olisi edellyttänyt, että olisimme saaneet riittävästi omia vaalitavoitteitamme kirjatuksi hallitusohjelmaan. Keskeisimmät tavoitteemme olivat:
1. Eriarvoistumisen ja köyhyyden vähenemiseen tähtäävää politiikkaa on edelleen jatkettava.
2. Sopeutuksia on tehtävä oikeudenmukaisesti niin, etteivät heikoimmassa asemassa olevat kansalaiset kärsi enää enempää.
3. Työelämän muutokset sovitaan ja päätetään edelleen kolmikantaneuvotteluissa.
4. Leikkausten sijasta on panostettava vientivetoiseen kasvuun (muun muassa ympäristö- ja terveysteknologia).
Nämä kriteerit eivät ilmeisesti sopineet Juha Sipilälle ja hän valitsi hallitukseen perussuomalaisten lisäksi kokoomuksen. Tiedän tämän valinnan herättäneen kritiikkiä myös keskustan eduskuntaryhmän ja puolueen sisällä, sillä keskustassa on monia, jotka olisivat mieluummin nähneet hallituskumppanina sosialidemokraatit kuin kokoomuksen.
Olen huolissani siitä, mitä Suomessa tapahtuu neljän vuoden aikana. Säilyykö pohjoismainen hyvinvointivaltio? Jatkuuko tällä hallituskaudella alkanut eriarvoisuuden ja köyhyyden väheneminen vai repeääkö kuilu hyvä- ja huono-osaisten välillä jälleen syvemmäksi. Mihin suuntaan työelämää ollaan viemässä?
Juha Sipilän ehdotus yhteiskuntasopimuksesta ei sinällään ollut huono, mutta toteutustavoiltaan ja sisällöltään se oli täysin epärealistinen. Näin isoja asioita ei voi sopia viikossa eikä jousto voi tarkoittaa sitä, että vain työntekijät joustavat. Työn tuottavuuden nostaminen on sinällään kannatettava ajatus, mutta työaikaa pidentämällä se ei onnistu. Lukuisten tutkimusten mukaan uupunut ja väsynyt työntekijä ei jaksa tehdä laadukasta ja hyvää työtä. Työajan pidentäminen lisäisi työttömyyttäkin.
Puoluehallituksessa päätimme, että riippumatta siitä, olemmeko hallituksessa vai ei, meidän on kirkastettava päämäärämme, tavoitteemme ja sanomamme sekä uudistettava toimintaamme joka tasolla. Nyt teemme tätä työtä oppositiosta käsin! Tähän työhön tarvitaan jokaista!
Merja Mäkisalo-Ropponen
SDP:n puoluehallituksen jäsen
