Joensuun Eläkkeensaajat ry:n 50-vuotisjuhla 11.4.2015
Hyvät juhlavieraat
Lämpimät onnittelut juhlivalle Joensuun Eläkkeensaajille. Eläkkeensaajien Keskusliittoon kuuluu 350 yhdistystä eri puolilla Suomea ja Joensuun eläkkeensaajat on yksi Suomen vanhimmista EKL:n jäsenyhdistyksestä.
Eläkkeensaajien Keskusliitolla on monia tärkeitä tavoitteita, joista mainitsen tässä vain pari. Ensinnäkin EKL:n jäsenyhdistyksissä on useita tuhansia vapaaehtoistyöntekijöitä ja vertaisohjaajia, jotka toimivat erilaisten liikunta- ja kulttuuriharrastusten vetäjinä. EKL:n toiminta on siis mitä parhainta ennaltaehkäisevää ja kuntouttavaa toimintaa.
EKL:llä on hyvin nykyaikaisia ja myös sosiaali- ja terveysministeriön suositusten mukaisia ohjelmia ja hankkeita meneillään. Näistä mainittakoon ”Täyttä Elämää Yhdistyksessä” – ohjelma, joka mielestäni hyvin ohjaa myös paikallisyhdistysten toimintaa. Lisäksi EKL:llä on meneillään ennaltaehkäisevän mielenterveystoiminnan kehittämishanke, jossa kehitetään ikääntyvien ennaltaehkäisevää ja mielen hyvinvointia tukevaa toimintaa sekä rakennetaan välittämisen verkostoa, joissa ikääntyvät kohtaavat vapaaehtoistoiminnan kautta toisia, monenlaisissa elämäntilanteissa olevia ikääntyviä.
Joensuun Eläkkeensaajien tavoitteet tukevat erinomaisesti EKL:n kokonaistavoitteita. Joensuun Eläkkeensaajat korostavat omassa toiminnassaan sosiaalisen kanssakäymistä, kulttuuri-, harraste- ja muun virkistystoimintaa sekä jäsenten fyysisen ja henkisen toimintakyvyn ylläpitämistä ja parantamista. Kaupungin tehtävänä on luoda edellytyksiä tälle toiminnalle.
Eläkkeensaajien keskusliitto on toki myös edunvalvontajärjestö, joka aktiivisesti ottaa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin ja poliittisiin päätöksiin. Myös Joensuun Eläkkeensaajat korostavat toiminnassaan edunvalvojana toimimista sosiaalisen ja taloudellisen oikeudenmukaisuuden saavuttamiseksi omassa kaupungissamme. Hyvä niin, sillä mielestäni se on teidän tärkeä tehtävä nyt ja tulevaisuudessa. Toivon Joensuun Eläkkeensaajien olevan aktiivinen vaikuttaja kaupunkia ja ikäihmisten palveluita kehitettäessä.
Hyvät kuulijat
Eduskunnassa vanhuspalvelut ovat olleet paljon esillä muun muassa toissa kesänä voimaan astuneen vanhuspalvelulain johdosta. Virallisesti lain nimi on ’Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden henkilöiden sosiaali- ja terveyspalveluista’. Yleisessä kielenkäytössä puhutaan kuitenkin vanhuspalvelulaista tai joskus myös ikälaista. Vanhuspalvelulain avulla parannetaan ikäihmisen oikeuksia hänen tarvitsemiinsa palveluihin niin koti- kuin laitoshoidossa. Laki vahvistaa ikäihmisen mahdollisuuksia vaikuttaa palveluiden sisältöön ja toteuttamiseen muun muassa osallisuutta korostamalla ja toisaalta vanhusneuvoston roolia esiin tuomalla. Laki velvoittaa selvittämään yksilöllisesti jokaisen apua tarvitsevan henkilön palvelujen tarve viivytyksettä. Palvelujen tarpeesta laaditaan yhdessä asiakkaan kanssa hoito- ja palvelusuunnitelma, jossa kiinnitetään huomiota erityisesti hyvinvointiin, toimintakyvyn ylläpitämiseen ja parantamiseen sekä itsenäiseen suoriutumiseen. Fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen toimintakyvyn ylläpitäminen on keskeisimpiä asioita, kun puhutaan arvokkaasta ja hyvästä ikääntymisestä. Valitettavasti kuntouttavan kotihoidon laiminlyöntien takia moni ikäihminen on menettänyt toimintakykynsä liian varhain ja joutunut esimerkiksi laitoshoitoon. Kotihoidon työntekijöillä pitäisi olla aikaa fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen toimintakyvyn ylläpitämiseen ja edistämiseen. Samoin kuntouttava päivätoiminta ja erilaiset kuntoutusjaksot pitäisi olla kaikille sitä tarvitseville mahdollisia. Tämä on iso haaste palvelujen järjestäjille, mutta panostukset ennaltaehkäisyyn ja kuntoutukseen tulevat maksamaan varmuudella itsensä takaisin. Mikään ei ole niin kallista – ja mikä tärkeintä epäinhimillistä – kuin kuntouttavan hoidon puutteiden takia liian varhain laitoshoitoon joutuminen.
Vanhuspalvelulaissa korostetaan, että ikäihmisten hoito ja huolenpito toteutetaan ensisijaisesti kotona tai kodinomaisessa ympäristössä. Laitoshoitoon turvaudutaan vain, jos se on lääketieteellisesti tai turvallisen hoidon kannalta muuten perusteltua. Lain hengen mukaan esimerkiksi terveyskeskuksen vuodeosastolla ei saa hoitaa ihmisiä, jollei siihen ole lääketieteellistä tai muuta perusteltua syytä. Esimerkiksi muistisairaus tai välimuotoisten hoitopaikkojen puute ei riitä perusteluksi. Valitettavan monessa kunnassa – myös meillä Joensuussa – tehostetun palveluasumisen, ryhmäkotien ja vastaavien kodinomaisten asumis- ja hoitoyhteisöjen vähäisyyden takia ikäihmisiä on laitoshoidossa. Toisaalta kotihoidossa on ihmisiä, joiden oikea asumispaikka ei turvattomuuden tai muistiongelmien takia ole enää koti.
Viimeaikaisessa julkisessa keskustelussa laitoshoidon purkamisesta käsitteet ovat menneet monella pahasti sekaisin. Tehostettu palveluasuminen ja ryhmäkotiasuminen eivät ole laitoshoitoa. Viimeaikoina onkin ryhdytty puhumaan yhteisökodeista, jotta olisi helpompi erottaa asiat toisistaan. Laitoshoidolla tarkoitetaan terveyskeskusten pitkäaikaisosastoja.
Joensuussa on monissa asioissa edetty vanhuspalvelulain hengen mukaisesti, mutta toki paljon on vielä tehtävää. Kotihoidon resurssit ovat edelleen osittain liian niukat kuntouttavaan kotihoitoon. Avokuntoutusta ei myöskään ole riittävästi sitä tarvitseville. Välimuotoisista hoitopaikoista on edelleen valtava puute ja siksi vanhuspalvelulain vaatimus siitä, että jokaiselle ikäihmiselle on löydyttävä tarkoituksen mukainen asumis- ja hoitopaikka kolmessa kuukaudessa ei toteudu. Tämä tarkoittaa sitä, että kotona on henkilöitä, joiden oikea asumispaikka olisi yhteisökoti. Samoin vuodeosastoilla on henkilöitä, joiden ei tarvitsisi olla siellä jos olisi riittävästi yhteisökotipaikkoja. Näitä paikkoja rakennetaan koko ajan lisää, mutta esimerkiksi Seniorpihaa ei valitettavasti saatu kokonaan oikeaan käyttöön, koska Siilaisen saneerauksen takia Kotilahdesta potilaita joutui muuttamaan Seniorpihaan tehostetun palveluasumisen paikoille. Meillä onkin haasteellista toteuttaa vanhuspalvelulain säädöksiä ennen Siilaisen saneerauksen valmistumista.
Hyvät ystävät
Vanhuspalvelulaki korostaa sairauksien ja ongelmien ennaltaehkäisyä ja kuntoutusta. Ennaltaehkäisyssä meillä jokaisella on oma vastuumme siitä, että noudatamme terveellisiä elintapoja ja elämme aktiivista elämää. Olen viimeisen vuoden aikana kiertänyt aktiivisesti eri eläkeläisjärjestöjä ja puhunut muun muassa aivoterveydestä. Nykyisen tietämyksen mukaan esimerkiksi muistisairauksia voidaan ennaltaehkäistä ja hoitaa tehokkaasti niin että sairauden eteneminen hidastuu ja myös kuntouttaa. Kotiin annettavan kuntoutuksen lisäksi tarvitsemme myös kuntoutusjaksotoimintaa. Siilaisesta onkin tarkoitus tulla saneerauksen jälkeen erityisesti kuntoutussairaala, jonne esimerkiksi erikoissairaanhoidosta tai kotoa päästään nopeasti tehokkaalle kuntoutusjaksolle.
Hyvät juhlaväki
Lainsäädännössä ja myös Joensuun ikäihmisten palveluiden kehittämisessä on tapahtunut ja tapahtuu paljon hyviä asioita. Tosiasia kuitenkin on, ettei lainsäädäntö voi määrätä, miten kohtelemme ja kohtaamme toinen toisiamme.
Yhteisöllisyys ja välittäminen ovat aina kuuluneet suomalaiseen kulttuuriin ja toivon, että voisimme palata näihin perusarvoihimme uudelleen. Järjestönne voi olla äänitorvena myös tässä asiassa. Yhteiskunnassamme on valitettavasti liian usein apua tarvitsevan ihmisen ohi kulkemista. Tästä esimerkkinä on Muistiliittoon omaiselta tullut surullinen viesti: Muistisairas nainen oli paleltunut harhailtuaan tuntikausia yli 20 asteen pakkasessa kevyet sisävaatteet yllään. Hän kuoli saamiinsa vammoin myöhemmin sairaalassa. Tämä tapahtui päiväsaikaan yli 20 000 asukkaan taajamassa.
Miksi kukaan ei välittänyt? Pysähtynyt ja kysynyt, voinko auttaa?
Haluankin nostaa pohdittavaksi vaikeita kysymyksiä:
– Onko välittäminen ja yhteisöllisyys kadonnut yhteiskunnastamme vai onko se jossain piilossa? Miksi meillä on niin paljon yksinäiseksi itsensä kokevia ihmisiä?
– Kuinka voisimme ja osaisimme puuttua epäkohtiin, jotka aiheuttavat jollekin vahinkoa? Kenelle kuuluu puuttuminen?
– Pitääkö vieraastakin välittää? Kuka on lähimmäisemme?
– Kuuluuko kaikkien kansalaisten ääni? Kuka on kiinnostunut heistä, joiden ääni on hyvin heikko?
Mikään laki tai ohjelma ei takaa välittämistä. Välittäminen lähtee meistä jokaisesta itsestämme.
Olenkin iloinen, että myös Eläkkeensaajien Keskusliitto puhuu myös välittämisestä. Me jokainen voimme olla viemässä välittämisen sanomaa eteenpäin.
Välittäminen ei loppujen lopuksi ole vaikeaa. Kaikki lähtee Esko-Pekka Tiitisen runon ajatuksesta;
”Joka ei välitä pienimmästä,
ei välitä suuremmastakaan,
joka ei katso lasta ja vanhusta silmiin, ei katso ollenkaan, joka
näkee naapurin, näkee kauemmaksikin, joka tuntee kaupungin kodikseen,
tuntee muutakin.”
Toivon Joensuun Eläkkeensaajien jatkossakin puhuvan välittämisestä; Kysyvän rohkeasti välittävätkö päättäjät ikäihmisistä ja apua tarvitsevista, mutta toisaalta muistuttavan myös siitä, että me tarvitsemme toinen toisiamme elämän matkalla. Välittävä yhteiskunta on hyvä yhteiskunta. Tehdään Joensuusta yhdessä välittävä kaupunki
