Omaishoitajat tarvitsevat monimuotoista tukea!
Olen Muistiliiton puheenjohtaja, missä roolissa olen tutustunut monen muistisairaan omaisen arkeen. Omaishoitajat ja läheiset -liiton haasteeseen vastaamisen yhteydessä kävin vierailulla pariskunnan kotona, jossa aviovaimo hoiti Lewyn kappale -tautia sairastavaa aviomiestään. Kutsun heitä kirjoituksessani Eilaksi ja Reinoksi. Kaikki muistisairaudet ovat erilaisia sairauksia. Lewyn kappale -tautiin liittyy erityispiirteinä voimakkaat voinnin vaihtelut ja harhat. Reino tarvitsee tällä hetkellä jo ympärivuorokautista hoitoa.
Omaishoitajuudesta puhuttaessa on viime aikoina keskitytty puhumaan usein omaishoidon palkkiosta, joka on toki tärkeä asia. Eila kuitenkin korosti, että syytä olisi puhua myös muusta avusta ja tuesta. Hänen mielestään on omaishoitajien aliarvioimista kinastella vain siitä, kuka maksaa omaishoidon palkkion – kunta vai Kela. Keskustelussa olisi syytä painottaa enemmän, mitä muuta tukea, apua ja ohjausta omaishoitaja tarvitsee. Sama asia on tullut esille muistisairautta sairastavien omaishoitajille tehdyissä selvityksissä. Ohjattu, neuvottu ja tuettu omaishoitaja jaksaa toimia omaishoitajana noin vuoden kauemmin kuin hoitovastuuseen yksin jäänyt omaishoitaja.
Omaishoitajien tulisi olla itse määrittelemässä avun määrää ja laatua, sillä perheiden tarpeet ovat hyvin erilaisia. Eila on kokenut, että apu määritellään usein ulkoapäin kuuntelematta omaishoitajaa, eikä se vastaa läheskään aina omaishoitajan avun tarvetta.
Tämä kohtaaminen vahvisti itselleni sitä ajatusta, että sosiaali- ja terveysministeriössä valmistelussa olevassa omaishoitolaissa on lähdetty liikkeelle oikeista asioista. Siinä ei ole tyydytty pohtimaan ainoastaan omaishoidon tukea ja sen maksajatahoa. Valmistelussa olevan lain keskeinen ajatus on se, että omaishoidon tulee olla yksi hoitomuoto muiden hoitomuotojen rinnalla ja omaishoitaja tarvitsee kohtuullisen rahallisen korvauksen lisäksi oikeudet (työ)terveyshuoltoon, lomiin, vapaapäiviin sekä tukeen, ohjaukseen ja neuvontaan. Erityisesti muistisairaan kohtaaminen voi olla omaiselle erittäin haasteellista ja siinä tarvitaan sekä ammatillista että vertaistukea.
Omaisen jaksamisen kannalta vuorohoitopaikka on merkittävä asia. Reinon kohdalla paras vuorohoitopaikka on perhekoti, jonne hän mielellään jää. Toivottavasti tänä keväänä eduskunnassa hyväksytyn uuden perhehoitolain myötä ikäihmisille suunnatut vuorohoitoperhekodit yleistyvät, sillä ne ovat erinomainen tuki omaishoidolle.
Merja Mäkisalo-Ropponen
Kansanedustaja (sd)
