Normien purkaminen – hyvä vai huono asia?
Eduskunnassa on tänä syksynä keskusteltu useaan otteeseen normien purkamisesta. Normien purkamisen tavoitteet ja keinot ymmärretään kuitenkin eri tavoin. Osa kansanedustajista – ainakin salin oikealta laidalta – tuntuu olevan valmiita poistamaan suuren osan kuntien velvoitteista ja jättämään palvelut joko markkinavoimien tai kuntien itsensä päätettäväksi. Myös puolueiden sisällä näyttää olevan erimielisyyksiä siitä, mitä normien purkaminen tarkoittaa.
Meidän sosialidemokraattien mielestä normien purkaminen tietyillä osa-alueilla on hyvä asia. Esimerkiksi erityisryhmien asuntojen rakentamiseen liittyy monia turhia säännöksiä. Yhtenä esimerkkinä on ARA:n säännös siitä, ettei samalle tontille saa rakentaa kahden eri erityisryhmän, esimerkiksi kehitysvammaisten ja ikäihmisten asuntoja. Erikoista on lisäksi se, että tavallisissa ikäihmisten asunnoissa ei tarvitse olla sprinklausjärjestelmiä, mutta ryhmäkodeissa ne ovat pakollisia. Tämä normi nostaa yhteisöasuntojen rakentamiskustannuksia huomattavasti. Kolmas kyseenalainen normi on neliömäärien tiukka tuijottaminen sellaisessa tilanteessa, jossa vanhaan rakennukseen saneerataan tehostetun palveluasumisen asuntoja.
Normeja voidaan järkevöittää. Se ei saa kuitenkaan tarkoittaa sitä, että kunnille ja palveluntuottajille annetaan vapaat kädet palvelujen järjestämisen laadusta ja määrästä. Tästä hyvä esimerkki on vanhuspalvelut. Asiantuntijat kertoivat yli 15 vuoden ajan, miten vanhuspalvelut pitäisi kunnissa järjestää. Kunnat eivät asiantuntijoiden suosituksia noudattaneet. Sen seurauksena palvelut rapistuivat monin paikoin niin heikolle tasolle, että lopulta oli pakko laatia vanhuspalvelulaki. Samanlainen tilanne oli oppilashuollon järjestämisessä. Tällä hetkellä eduskunnassa käsitellään uutta sosiaalihuoltolakia, jonka myötä kotipalvelut tuodaan takaisin lapsiperheille. Vaikka meillä on paljon näyttöä siitä, että kuntien kannattaa panostaa lapsiperheiden varhaiseen tukemiseen, eivät kunnat ole järjestäneet näitä palveluja riittävästi.
Terveydenhuollosta tehtyjen kantelujen määrä ei sekään tue normien purkamista. Esimerkiksi Itä-Suomen aluehallintoviraston vuoden 2014 alkupuoliskolla (tammi – kesäkuu) saapuneiden terveydenhuollon valvonta-asioiden määrä kasvoi 13 prosentilla edellisvuoden samaan ajanjaksoon verrattuna. Muun muassa kantelujen määrä lisääntyi yli viidenneksellä. Kansalaisten oikeusturva vaatii viranomaisilta palvelujen valvontaa. Normien olemassaolo mahdollistaa viranomaisille toiminnan objektiivisen arvioinnin. Tällä hetkellä erityinen huoleni koskee sitä, onko valvontaviranomaisilla riittävät resurssit tehdä vaativaa työtänsä.
