Työurat pitenevät työhyvinvointiin panostamalla
Muutama viikko sitten saadussa eläkeratkaisussa päätettiin nostaa eläkeikää ja pidentää näin työuria. Sinällään päätös on oikea, mutta toteutuakseen se edellyttää nykyistä suurempaa työhyvinvointiin panostamista työpaikoilla. Hyvinvoiva työntekijä jaksaa työssään paremmin ja kauemmin sekä saa myös laadukkaampia työtuloksia aikaan. Työhyvinvointi vapauttaa resurssit työhön.
Kuntien eläkevakuutuksen (Keva) teettämässä tutkimuksessa kysyttiin 5 000 työntekijältä ja vaikuttajalta ideoita työssä jaksamisen tukemiseen ja työurien pidentämiseen. Vastauksissa tuli ilmi, että suomalaiset kokevat työyhteisön ilmapiirin tärkeimmäksi asiaksi, joka innostaa jatkamaan työssä. Se tarkoittaa mukavia kollegoita, hyvää johtamista, johtajien ja työkavereiden arvostusta sekä tasapainoista työn rytmiä ja organisaatiorakennetta. Myönteisessä ilmapiirissä työntekijöillä on myönteinen tunnevire. Hyvät ja positiiviset tunteet ennustavat hyvää psyykkistä ja fyysistä terveyttä, ne auttavat selviytymään vastoinkäymisistä ja lisäävät tyytyväisyyden kokemusta.
Työhyvinvointi merkitsee hyvää työelämän laatua. Ihmisillä on tarve tulla hyväksytyiksi, arvostetuiksi ja kunnioitetuiksi työyhteisöissään. Terveeseen työyhteisöön kuuluu ongelmien yhdessä ratkominen, ei niiden maton alle lakaiseminen. Toisen mielipiteiden kuuleminen ja toisen työn arvostaminen ovat edellytyksiä tämän kaltaiselle oppivalle vuorovaikutukselle.
Työilmapiiri ja työhyvinvointi rakentuvat usein pienten tekojen ja myönteisen asenteen varaan. Eräs mittari on esimerkiksi se, miten työntekijät tervehtivät toisiaan. Työssä viihtyminen perustuu usein pieniin asioihin, kuten normaaliin lähimmäisen huomioimiseen, kuulumisten kysymiseen, tervehdyksiin ja hymyyn.
Työhyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että osaamisvaatimukset ja työmäärä ovat tasapainossa. Ajoittaiset ylisuuret vaatimukset tai työmäärän kasvu eivät uuvuta, mutta jatkuva liiallinen työmäärä ja liian suuret vaatimukset eivät ole terveellisiä kenellekään. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla sekä opetustoimessa eniten työntekijöitä uuvuttaa ammatti-identiteetin ja todellisuuden välinen ristiriita. Työntekijät tietävät, miten työt pitäisi tehdä laadukkaasti ja hyvin, mutta käytännössä muun muassa niukkojen henkilöstöresurssien takia näin ei ole mahdollisuutta toimia. Tällaisissa olosuhteissa työskentelevien henkilöiden korvissa keskustan puheenjohtaja Juha Sipilän vaatimukset kuntien työntekijöiden vähentämiseksi kuulostavat varmasti epäinhimillisiltä.
Yhteisöllisyyden ja yhdessä tekemisen avaintoimijoita ovat työnantajat ja johtajat, joskin jokaisen työyhteisön jäsenen on tehtävä asiassa oma osuutensa. Työnantajan ja johtajien rooli on kuitenkin merkittävä, sillä jos he eivät sitoudu ilmapiirin ja työhyvinvoinnin yhdessä kehittämiseen, se vaatii muilta moninkertaisia ponnistuksia. Yhteisöllisyys ja hyvä ilmapiiri eivät synny satunnaisilla kehittämispäivillä, vaan ne on integroitava kaikkeen työyhteisön toimintaan. Jos näitä asioita ei työyhteisössä joka tasolla pidetä tärkeänä, ne helposti jäävät muiden asioiden jalkoihin. Käytännössä tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että lähijohtajan on mahdollistettava aikaa yhteisille keskusteluille ja kehittämistyölle.
