Laadukas päätöksenteko perustuu tietoperusteisuuteen
Haasteena tämän päivän poliittisessa päätöksenteossa on se, miten tutkimustieto ja ennakointityö saadaan ohjaamaan paremmin päätöksentekoa. Tietoa on, mutta se ei siirry käytäntöön. Ennen kuin avaan enemmän, mitä tietoon perustuva päätöksenteko voi käytännössä tarkoittaa, käyn läpi päätöksentekoon ja johtamiseen liittyviä käsitteitä.
Tietoperusteinen päätöksenteko (knowledge-based decision-making) tarkoittaa päätöksentekoa, joka tapahtuu kootun ja analysoidun tiedon perusteella.
Tiedolla johtaminen (knowledge-based management) on tietojohtamisen osa-alue, joka mahdollistaa tietoperusteisen päätöksenteon.
Tietojohtaminen (information and knowledge management) on johtamista siten, että edistetään organisaation tavoitteiden saavuttamista sekä kykyä luoda arvoa tiedolla ja osaamisella. Hallinnon arvo syntyy muun muassa hyvistä ja laadukkaista palveluista, vaikuttavuudesta sekä kustannustehokkuudesta.
Tietoperusteiseen päätöksentekoon ja tiedolla johtamiseen kuuluvat myös ennakointi ja ennakointitiedon hyödyntäminen.
Ennakointi tarkoittaa tulevaisuuden kuvittelua ja ”näkemistä” sekä tulevaisuuden suunnittelua (tulevaisuuden ”tekemistä”). Ennakointi on lähellä tulevaisuudentutkimusta, jossa käytetään suhteellisen vakiintuneita menetelmiä.
Ennakointimenetelmien soveltaminen riippuu pitkälle ennakointiongelmasta, eli mitä tulevaisuudesta halutaan saada selville tai miten tulevaisuutta halutaan muuttaa. Usein menetelmät jaetaan lyhyen (vuosi), keskipitkän (n. kolme vuotta) ja pitkän aikajänteen (yli viisi vuotta) menetelmiin. Riippuu kuitenkin kohteena olevan ilmiöstä, mikä on pitkä ja mikä lyhyt aikajänne.
Tietoa on – mutta hyödynnetäänkö sitä?
Haasteena tämän päivän poliittisessa päätöksenteossa on se, miten tutkimustieto ja ennakointityö saadaan ohjaamaan paremmin päätöksentekoa. Tietoa on, mutta se ei siirry käytäntöön. Esimerkiksi koronapandemia tai sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijäpula eivät tulleet yllätyksenä. Nämä kriisit ovat olleet näkyvissä jo vuosikausia ennen niiden aktivoitumista. Niihin ei kuitenkaan varauduttu ennakkoon.
Toisaalta päätöksenteossa myös perusteelliset ja laaja-alaiset ennakkovaikutusten arvioinnit jäävät usein tekemättä. Tai jos niitä tehdään, niillä ei ole riittävästi vaikutuksia päätöksiin. Vaarana on myös, että tietoa käytetään rajallisesti eli tukemaan lähinnä omia mielipiteitä.
Kunnat ja hyvinvointialueet tekevät skenaariotyötä strategioiden laatimisen yhteydessä, mutta muuten ennakointityö näkyy vähemmän osana päätöksentekokulttuuria.
Joensuun kaupungissa ja Pohjois-Karjalan hyvinvointialueella on käynnistynyt päätöksenteon ennakkovaikutusten arviointien kokeilu merkittävissä ja isoissa asioissa. Poliittisena päättäjänä itse ajattelen, että parhaaseen mahdolliseen tietoon perustuvat ennakkovaikutusten arvioinnit ovat edellytys laadukkaalle ja eettiselle päätöksenteolle. Päättäjän oikeus ja velvollisuus on vaatia niitä ennen päätöksentekoa.
Taloudellisten vaikutusten lisäksi tulisi arvioida myös ainakin ympäristövaikutukset ja ihmisvaikutukset. Ihmisvaikutuksista tärkeimpiä ovat esimerkiksi terveys- ja hyvinvointivaikutukset, lapsivaikutukset ja vammaisvaikutukset. Taloudellisissa vaikutuksissa on syytä laskea myös vaihtoehtoiskustannukset eli se, mitä muita kustannuksia aiheutuu esimerkiksi jonkun toiminnan lopettamisesta.
Tällainen toimintatapa hidastaa päätöksentekoprosesseja, mutta varmistaa laadukkaamman päätöksenteon. Poliittisessa päätöksenteossa arvot ja poliittinen ideologia ymmärrettävästi ohjaavat usein päättäjien toimintaa. Se ei kuitenkaan vähennä päättäjän moraalista velvoitetta saada käyttöönsä päätettävästä asiasta paras mahdollinen olemassa oleva tieto.
Lopuksi: Tulevaisuutta tehdään tämän päivän päätöksillä
Oleellista on ymmärtää, ettei tulevaisuus vyöry päällemme. Tulevaisuutta tehdään yhdessä tämän päivän päätöksillä ja toiminnalla.
Jotta tietoon perustuva päätöksenteko olisi mahdollista organisaatiossa, tarvitaan tiedonhallintaa eli tietoprosessien järjestämistä siten, että tietojen saatavuus, löydettävyys ja hyödynnettävyys on varmistettu. Tähän taas tarvitaan muun muassa TKIO-rakenteita (tutkimus-kehittäminen-innovaatio-oppiminen) sekä riittäviä resursseja ja osaamista!
Toivottavasti huhtikuussa valittavilla uusilla kunta- ja aluevaltuutetuilla on ymmärrystä ja halua kehittää tietoperusteista päätöksentekoa.
Kirjoittaja: Merja Mäkisalo-Ropponen
Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen valtuuston pj.
