Puheenvuoroni Tulevaisuustutkimus päätöksenteossa – tilaisuudessa 4.12.2024

Tulevaisuusviisaus päätöksenteon ennakkovaikutusten arvioinnin taustalla

Toimin eduskunnassa kahdeksan vuotta Tulevaisuusvaliokunnassa ja opin siellä tulevaisuusviisautta. Tulevaisuusvaliokunta on mielestäni eduskunnan tärkeimpiä valiokuntia, vaikka sen merkitystä ei vieläkään täysin ymmärretä. Parhaimmillaan tulevaisuusvaliokunta voisi toimia siltana hallituskaudelta toiselle ja mahdollistaa politiikkajohdonmukaisuuden ja jatkuvuuden nykyistä paremmin lainsäädäntötyössä. Esimerkiksi tulevaisuusselontekoon voisi kirjata toimenpidesuosituksia seuraavalle hallitukselle ja eduskunnalle tärkeimmistä heti uuden vaalikauden alussa esille otettavista asioista. Tällä hetkellä jokainen hallitus aloittaa alusta ja edellisellä kaudella esille nousseet ja/tai kesken jääneet yhteiskunnan kannalta merkittävät haasteet tai uudistukset ”keksitään aina uudelleen.”

Myöskään tulvaisuusvaliokunnan skenaariotyö ei siirry hallituskaudelta toiselle, vaikka tämän työ voisi ohjata myös uutta hallitusohjelmaa. Skenaarioiden avulla on mahdollista nähdä erilaisia tulevaisuuksia ja politiikan tehtävänä on tuuppia myönteisiä skenaarioita eteenpäin ja toimia niin, ettei kielteiset skenaariot toteudu – tai ainakin niin, että niihin on varauduttu riskien hallintasuunnitelmien avulla. Näin voidaan varmistaa yhteiskunnan toimintojen jatkuvuus myös kriisien kohdatessa. Tällä hetkellä yhteiskunnassa ajaudutaan riskistä toiseen ja siksi toiminta on usein reaktiivista. Pelkkä reaktiivisuus ei nykyisessä epävakaassa maailmassa ole järkevää – eikä edes turvallista.

Haasteena tämän päivän politiikassa on se, miten tutkimustieto ja ennakointityö saadaan ohjaamaan paremmin päätöksentekoa. Tietoa on, mutta se ei siirry käytäntöön. Esimerkiksi Venäjän hyökkäys Ukrainaan, koronapandemia tai sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijäpula eivät ole yllätyksiä. Kaikki nämä kriisit ovat olleet näkyvissä ja vuosikausia ennen niiden aktivoitumista. Niihin ei kuitenkaan varauduttu ennakkoon. Toisaalta päätöksenteossa ei ennakoida tutkimustietoon pohjautuen päätöksen laaja-alaisia kokonaisvaikutuksia yhteiskuntaan pitkällä aikavälillä.

Entä kunnissa ja hyvinvointialueilla?

Organisaatiot tekevät skenaariotyötä strategioiden laatimisen yhteydessä, mutta muuten ennakointityö näkyy vähemmän osana päätöksentekokulttuuria. Joensuun kaupungissa ja Pohjois-Karjalan hyvinvointialueella on käynnistynyt päätöksenteon ennakkovaikutusten arviointien kokeilu merkittävissä ja isoissa asioissa. Poliittisena päättäjänä itse ajattelen, että parhaaseen mahdolliseen tutkimusnäyttöön ja ennakointitietoon perustuvat ennakkovaikutusten arvioinnit ovat edellytys laadukkaalle ja eettiselle päätöksenteolle. Päättäjän oikeus ja velvollisuus on vaatia saada ne käyttöönsä ennen päätöksentekoa. Taloudellisten vaikutusten lisäksi tulisi arvioida myös ainakin ympäristövaikutukset ja ihmisvaikutukset. Ihmisvaikutuksista tärkeimpiä ovat esimerkiksi terveys-
ja hyvinvointivaikutukset, lapsivaikutukset ja vammaisvaikutukset. Taloudellisissa vaikutuksissa on syytä laskea myös vaihtoehtoiskustannukset eli se, mitä muita kustannuksia aiheutuu esimerkiksi jonkun toiminnan lopettamisesta.

Tulevaisuusviisaus ohjaamassa päätöksentekoa

Oleellista on ymmärtää, ettei tulevaisuus vyöry päällemme. – Se tehdään yhdessä tämän päivän päätöksillä ja toiminnalla. Tarvitaan myös kykyä kuvitella erilaisia tulevaisuuksia. Tämä edellyttää tulevaisuusviisautta. Tulevaisuusviisaus pitää sisällään neljä eri ulottuvuutta.

1. Aikakäsitys, mikä tarkoittaa menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden keskinäisiä suhteita. Monilla alkuperäiskansoilla (muun muassa Irokeeseilla) on ns. seitsemän sukupolven periaate. Päätöksiä tehtäessä tulee kyetä ajattelemaan, miten päätös vaikuttaa seitsemän sukupolven päähän ja toisaalta, mitä asiasta olisi ajateltu seitsemän sukupolvea sitten. Tällainen aikaperspektiivi tuo päätöksentekoon vastuullisuutta.

2. Toimijuus eli uskommeko voivamme vaikuttaa tuleviin tapahtumiin ja toisaalta, mihin voidaan vaikuttaa ja millä tavoin. Onko tulevaisuus siis ennalta määrätty vai avoin? Optimismi vahvistaa uskoa omaan toimijuuteen ja toivotun tulevaisuuden tavoittelemisen kykyyn. Tämä kyky helposti katoaa niukkuuden aikana. Niukkuutta voi olla rahasta, muista resursseista, voimavaroista, tiedosta tai osaamisesta. Mahdollisuuksien näkeminen heikkenee niukkuudessa ja siksi helpommin ajaudutaan ”meillä on aina tehty näin” tai ”on vain yksi vaihtoehto” – ajatteluun.

3. Systeemisyys, jossa korostuu ihmisen ja luonnon yhteys. Ihmisen teoilla on vaikutusta laajempaan systeemiin. Systeemisyys auttaa näkemään päätösten seuraukset eli vaikutusketjut ja verkostot laajemmin. Systeemisyys tuo päätöksentekoon vastuullisuutta eli pyrkimystä kohti sellaista maailmaa, joka on parempi kaikille.

4. Avoimuus vaihtoehdoille, joka auttaa näkemään erilaisia tulevaisuuksia ja myös muutosten tuomat mahdollisuudet. Avoimuus edellyttää kykyä sietää epävarmuutta. Tulevaisuustaitoja voidaan oppia ja opettaa ja esimerkiksi kaikilla kouluilla ja oppilaitoksilla on tässä tärkeä rooli. Tulevaisuustaidoista tulisi tehdä keskeinen kansalaistaito. Tulevaisuusviisaus tuo mukanaan toivon ja sitä juuri tällä hetkellä tarvitaan. Tätä taitoa myös poliittiset päättäjät tarvitsevat.

Merja Mäkisalo-Ropponen