Terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen tarvitaan yhdessä tekemistä – terveysmessut Kiteellä 26.4.2024
Hyvä messuväki
Minun puheenvuoroni aiheena on: terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen tarvitaan yhdessä tekemistä.
Jokaisella meillä on velvollisuus ja vastuu pitää huolta omasta hyvinvoinnistamme. Olen nyt vuoden ollut eläkkeellä ja yritän muistutella päivittäin itselleni, että eläkkeellä ollessa tärkeä tehtävä on pitää omasta kunnosta huolta. Ei ole aina helppo asia muistaa – minulle, joka mieluummin lukisin kirjoja kuin kuntoilisin!
Tänään aion kuitenkin puhua siitä, miten hyvinvointialue, kunnat ja järjestöt – ja toki monet muutkin toimijat – yhdessä voivat luoda edellytyksiä terveyden- ja hyvinvoinnin edistämiselle.
Monissa maissa on myös politiikan tasolla tunnistettu epäterveellisten elämäntapojen negatiivinen vaikutus kansanterveyteen ja myös kansantalouteen ja otettu käyttöön uudenlaisia lähestymistapoja pyrkiessä ratkaisemaan laajoja ja monelle eri sektorille kohdentuvia ongelmia ja haasteita. Tällaisia ovat esimerkiksi terveyden ja hyvinvoinnin epätasainen jakautuminen ja muu sosiaalinen epätasa-arvo tai vaikkapa ilmastonmuutos. Ilmaston lämpeneminen aiheuttaa aivan uudenlaisia terveys- ja hyvinvointiriskejä. Monien selvitysten mukaan toiminnan siiloutuminen heikentää tämän kaltaisten ongelmien vaikuttavaa ja tehokasta ratkaisua. Tämä näkyy ministeriöissä, alueilla ja kunnissa. EU:ssa muun muassa puhutaan siitä, miten terveys- ja hyvinvointi saadaan sisälle kaikkeen politiikkaan ja tämän ajattelun soisi yleistyvän meilläkin. Terveyden edistämiseen tarvitaan monen toimialan näkökulmia ja esimerkiksi verotuksella voidaan ohjata terveellisimpiin elämäntapoihin.
Hyvät kuulijat
Yksi uusi lähestymistapa on ilmiöpohjaisuus ja ilmiöpohjainen budjetointi. Ilmiöpohjaisuuden avulla pyritään vastaamaan kokonaisvaltaisemmin sekä organisaatio- ja budjettirajat ylittäen sellaisiin monimutkaisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin tai ilmiöihin, jotka eivät ratkea minkään yksittäisen hallinnonalan tai toimijan omin toimin tai voimin.
Käytännössä ilmiöpohjaisessa budjetoinnissa sovitaan toimijoiden kanssa tietyn asian ympärillä yhteiset tavoitteet, tehdään selkeä työn- ja vastuunjako sekä päätetään samassa yhteydessä, millä resursseilla kukin taho on mukana toiminnassa. Myös toiminnan johtaminen ja jatkuva arviointi sekä talouden seuranta on sovittava ja kirjattava.
Käytännössä tämä on lähellä hankemaailman toimintatapaa, mutta tässä toiminta toteutuu virallisten budjettien ja budjetoinnin kautta – ei ulkopuolisena rahoituksena.
Toiminta lähtee liikkeelle ilmiön, johon halutaan muutosta, tunnistamisesta. Sitten kootaan yhteen eri tahojen edustajat, jotka lähtevät edellä kuvatun prosessin mukaan toimimaan. Tämä kannustaa myös pohtimaan, miten ilmiötä lähestytään uusien näkökulmien kautta. Esimerkiksi kulttuurin ja taiteen terveys- ja hyvinvointivaikutuksista on paljon tutkimuksellista näyttöä, mutta tutkimustieto ei ole riittävästi siirtynyt käytäntöön. Kunnan kulttuuritoimella, järjestöillä ja kulttuurialan ammattilaisilla on paljon annettavaa terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen.
Ilmiöpohjainen budjetointi auttaisi myös kuntien, hyvinvointialueen ja järjestöjen yhdessä tekemisen konkretisoimisessa.
Hyvät ystävät
Yhdessä tekeminen ei ole ainoastaan mahdollisuus. Lainsäädäntö velvoittaa tähän yhteistyöhön!
Lainsäädännön mukaan terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen sekä ennaltaehkäisevä työ tulee tehdä kuntien, järjestöjen ja hyvinvointialueen yhteistyönä. Mikään taho ei sitä voi yksin hoitaa. Esimerkiksi laissa hyvinvointialueesta todetaan, että hyvinvointialueen ja alueen kuntien on neuvoteltava vähintään valtuustokausittain tehtäviensä hoitamiseen liittyvästä yhteistyöstä, tavoitteista ja työnjaosta. Näissä neuvotteluissa sovitaan yhteistoimintarakenteista, toimintamalleista sekä tiedonkulusta. Näitä neuvotteluja on käyty myös Pohjois-Karjalassa ja ilokseni olen huomannut, että yhteinen tahtotila hyvinvointialueella ja kunnilla on terveyden- ja hyvinvoinnin edistämiseen.
Myös laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä velvoittaa hyvinvointialueen neuvottelemaan kuntien sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyötä tekevien muiden julkisten toimijoiden, yksityisten yritysten ja yleishyödyllisten yhteisöjen kanssa hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä koskevista tavoitteista, toimenpiteistä, yhteistyöstä ja seurannasta. Sekä kuntien että hyvinvointialueen on myös edistettävä hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyötä tekevien järjestöjen toimintaedellytyksiä ja vaikutusmahdollisuuksia. Tässä puhutaan siis esimerkiksi järjestöavustuksista.
Pohjois-Karjalassa on sovittu, että hyvinvointialue vastaa hyvinvointialueen strategiaa tukevien terveyttä ja hyvinvointia edistävien hankkeiden järjestöavustuksista ja muut hankkeet tai hankkeiden osat – esimerkiksi vuokrakustannukset – kuuluvat kuntien rooliin.
Hyvät kuulijat
Opetus- ja kulttuuriministeriön viime keväänä ilmestyneessä selvityksessä esitetään ilmiöpohjaisten ja tutkittuun tietoon pohjautuvien kokonaisuuksien ottamista yhdessä tekemisen perustaksi. Eräs tällainen ilmiöpohjainen kokonaisuus on kulttuurihyvinvoinnin edistäminen. Tällä hetkellä erilaiset siilot estävät vaikuttavien toimintojen kehittämisen. Liikunnan ja kulttuurin edistämisen rahoitus on pirstaleina eri toimijoilla.
Hyvinvointialueet ja kunnat ovat nyt suuressa murrosvaiheessa ja se vaatii paljon tulevaisuusviisautta eli kykyä, taitoa ja uskallusta katsoa tarpeeksi kauas. Hyvinvointialueita, kuntia ja järjestöjä yhdistää yhteinen tavoite – ihmisten hyvinvointi – ja siksi terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä sekä ennaltaehkäisevässä toiminnassa on rakennettava yhteinen toiminta-areena.
Aiemmin puhuttiin rajapinnoista eri toimijoiden välillä, mutta tästä käsitteestä on onneksi luovuttu ja nyt puhutaan mieluummin yhdyspinnoista ja kumppanuuksista. Rajoilla on helppo heittää asioita toisen tahon hoidettavaksi ja sortua osaoptimointiin.
Mitä osaoptimointi tarkoittaa käytännössä?
Osaoptimointi on ilmiö, jossa yksittäinen toimija varmistaa oman hyödyn ottamatta huomioon koko järjestelmän kannalta parasta ratkaisua. Osaoptimoinnin riski on olemassa, kun esimerkiksi terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen, omaishoitajien jaksamisen tukeminen tai lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisyn palvelut jakautuvat kunnan ja hyvinvointialueen vastuille. Mikäli jompikumpi (tai joku) toimija ei omia kustannuksia säästääkseen tarjoa näihin riittävän laadukkaita palveluja, aiheutuu lisäpalvelujen tarvetta ja kokonaiskustannusten kasvua joka tapauksessa julkisen sektorin vastattavaksi. Samoin, jos ei osata hyödyntää järjestöjen osaamista osana tätä kokonaisuutta, voi käydä yhtä huonosti.
Järjestöissä olevaa osaamista ja asiantuntijuutta ei ole vara menettää, sillä ilman järjestöjä moni ihminen jää vaille tarvitsemaansa apua. Järjestöissä on myös paljon sellaista tietoa ja osaamista, mitä missään muualla ei ole. Olenkin äärettömän huolestunut maan hallituksen päätöksistä leikata valtavan suuri summa järjestöjen toimintaedellytyksistä.
Hyvät kuulijat
Nyt tarvitaan rohkeutta uudistaa toimintaa! Valitettavasti niukkuus usein kaventaa ajattelua ja estää luovuutta. Nyt elämme taloudellisen niukkuuden aikaa ja hallituksen tekemät säästöpäätökset lisäävät niukkuutta. Jokainen hyvinvointialue, kunta ja järjestötoimija joutuu tekemään päätöksiä kulujen kuriin saamiseksi ja riskinä on, että kuluja leikataan miettimättä siitä seuraavia vaihtoehtoiskustannuksia. Väärällä tavalla ja vääristä asioista säästäminen voi tulla erittäin kalliiksi ja siksi tulisi uskaltaa investoida terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen.
Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen ja siihen panostaminen on kustannusvaikuttava tapa toimia ja saada tulevaisuuden sosiaali- ja terveysmenoja kuriin. Samalla voidaan varmistaa, että ihmiset pysyvät työkykyisinä veronmaksajina mahdollisimman pitkään.
Hyvät kuulijat
Otan seuraavaksi esimerkiksi ikäihmisistä ja omaishoidosta, vaikka terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen on tärkeää kaikissa ikäryhmissä. Jos ajatellaan tulevaisuuden kannalta, kaikkein tärkeintä on panostaa lapsiin ja nuoriin. Pohjois-Karjalassa on hyvin toimiva perhekeskustoimintamalli, mutta olemme hyvinvointialueella tiedostaneet, että lasten palvelut ovat hyvinvointialueen sisällä siiloutuneet ja tätä lähdemme nyt korjaamaan.
Hyvät ystävät
myös ikäihmisten palveluissa tarvitaan uudenlaista ajattelua ja palveluiden monipuolistamista. Seuraavassa muutama ajatus terveyden- ja hyvinvoinnin sekä siihen liittyen toimintakyvyn edistämisen näkökulmista. Ikäihmisten kohdalla on kysymys siitä, miten tuetaan ja lisätään toimintakykyisyyttä ja estetään esimerkiksi liian aikaisin ympärivuorokautiseen hoitoon ja hoivaan joutuminen. Meillä on esimerkiksi selkeää ja kiistatonta tutkimusnäyttöä siitä, että säännöllinen ulkona liikkuminen on tehokkaimpia tapoja estää ikäihmisiä raskaiden palvelujen pariin joutumisesta. Eikä tämä tarkoita mitään hikiliikuntaa, vaan jo kaupassa käyminen, tavallinen ulkona liikkuminen tai kulttuuritapahtumissa pistäytyminen pitävät ihmisen toimintakykyisenä ja terveempänä. Ja näillä samoilla keinoilla voidaan tutkimusten mukaan ennaltaehkäistä myös muistisairauksia ja hidastuttaa niiden etenemistä. Nyt tulee löytää luovia ja uusia keinoja, miten tämä mahdollistuu niidenkin henkilöiden kohdalla, jotka eivät syystä tai toisesta pääse yksin ulkoilemaan, kauppaan tai kulttuuritapahtumiin. Kaikki toimet eivät voi olla hyvinvointialueen vastuulla.
Liikunnan terveysvaikutuksista puhutaan enemmän, mutta viime vuosina on ilmestynyt runsaasti tutkimusnäyttöä myös kulttuurin ja taiteen terveys- ja hyvinvointivaikutuksista. Tutkimusten mukaan kulttuuria harrastavat elävät pidempään ja elävät myös terveempinä kuin kulttuuria harrastamattomat. Kulttuurin harrastaminen saa ihmiset myös liikkeelle ja lisäksi kulttuurin ja taiteen avulla ihmiset kokoontuvat yhteen ja se on yksinäisyyden vähentämisessä tärkeää. Yksinäisyyden väitetään olevan uusi kansansairautemme ja se tappaa enemmän kuin sydän- ja verisuonisairaudet.
Kulttuuria ja taiteen eri muotoja voidaan hyödyntää vaikuttavasti myös hoidossa, hoivassa, kuntoutuksessa ja terapiassa. Sosiaali- ja terveysalan vaikeassa työvoimapulassa, olisi syytä huomioida myös kulttuurialan toimijoiden mahdollisuus työskennellä terveyden ja hyvinvoinnin edistämistyössä.
Viestini onkin; Nyt on saatava kulttuurihyvinvointi kunniaan
Myös laki velvoittaa meitä tähän. Sekä laki kuntien kulttuuritoimesta että liikuntalaki määrittävät, miten kulttuuri, taide ja liikunta tulee saada edistämään kansalaisten hyvinvointia ja terveyttä. Lainsäädännöllä edistetään osallisuutta ja määritetään yhteistyön tekemistä kunnan muiden toimialojen, muiden toimijoiden ja myös esimerkiksi järjestöjen kanssa. Hyvinvointialueet puolestaan sovittavat yhteen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja kunnan palveluiden ja muiden toimijoiden, esimerkiksi järjestöjen kanssa.
Lainsäädännön mukaan kulttuuripalvelut kuuluvat kaikille kuntalaisille, myös esimerkiksi kotihoidon asiakkaille ja ympärivuorokautisessa hoidossa ja hoivassa oleville eri ikäisille ihmisille. Tämä ei toteudu, ellei hyvinvointialueella panosteta esimerkiksi kotihoidossa ja ympärivuorokautisessa hoivassa olevien ikäihmisten kulttuuri- ja liikuntapalveluihin tai jos kunnat eivät toimi yhteistoiminnassa hyvinvointialueiden kanssa. Lisäksi yhteistyö on saatava toimimaan myös järjestöjen kanssa, sillä siellä on paljon annettavaa kulttuurihyvinvointityöhön.
Taiteen edistämiskeskus julkaisi joulukuussa 2023 suosituksen ikääntyneiden kulttuuripalveluiden Suomen malliksi. Suositus jakaantuu kahteen teemaan, joista toinen keskittyy kulttuurin avulla tehtävään ennaltaehkäisevään ja etsivään työhön ja toinen ikääntyneiden palvelujen parissa olevien iäkkäiden osallisuuden lisäämiseen ja kulttuuristen oikeuksien toteutumiseen. Tässä mallissa hyvinvointialueet vastaavat palveluiden parissa olevien henkilöiden kulttuuripalveluista. Kunnat vastaavat muiden kuntalaisten ennaltaehkäisevistä ja avoimista kulttuuripalveluista sekä etsivästä kulttuurisesta vanhustyöstä. Hyvinvointialueet ja kunnat suunnittelevat yhteistyössä kulttuuripalveluita ja niiden koordinaatiota huomioiden myös järjestöjen osaamisen. Tällä yhdyspinnalla tehdään etsivää työtä sekä ohjataan ikääntyviä palveluihin ja toimimaan verkostoissa.
Tällaisella mallilla on mahdollista toteuttaa toimijoiden lakisääteisiä tehtäviä ja ratkaista kulttuurihyvinvointitoiminnan järjestäminen ja rahoittaminen ikääntyneiden palveluissa. Mallin avulla selkeytetään työnjakoa yhdyspinnalla ja saadaan taiteen ja kulttuurin ammattilaisten osaaminen kuntien ja hyvinvointialueiden – ja erityisesti ikääntyneiden kansalaisten – hyödyksi.
Tähän suuntaan toivon myös Pohjois-Karjalassa edettävän!
Hyvät kuulijat, tähän loppuun pari esimerkkiä
Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksen ’Ikämiehille hyvinvointia kulttuurista’ – hanke (IHKU) on hyvä esimerkki siitä, miten etsivän työn avulla saadaan ikämiehiä liikkeelle sekä osallistumaan ja innostumaan myös kulttuurista. Hankkeen avulla on tavoitettu runsaasti myös yksinäisiä syrjäseuduilla asuvia ikämiehiä, joiden kokemuksellinen yksinäisyys ja elämänlaatu ovat parantuneet. Tämän hankkeen tuloksista voidaan oppia myös hyvinvointialueella.
Pohjois-Karjalan hyvinvointialueella on ikääntyneiden asumisen yksiköiden henkilöstörakennetta monipuolistettu ja lisätty mm. erilaisia viriketyöntekijöitä ja sosiaaliohjaajia sekä kuntoutuksen ammattilaisia. Viriketyöntekijä on lainsäädännössä esiintyvä termi, mutta toivoisin sen muuttamista esimerkiksi yhteisö- tai kulttuuriohjaajaksi. Itse en haluaisi ikääntyneenä osallistua viriketoimintaan, mutta erilaisiin harrastuksiin osallistun mielelläni.
Toivottavasti kulttuuri ja taide löytävät oman paikkansa pysyvänä toimintana kaikissa ikäihmisten palveluissa. Tämä ei onnistu ilman yhdessä tekemistä!
Hyvät kuulijat
Toinen hyvä esimerkki yhdessä tekemisen välttämättömyydestä on omaishoitajien jaksamisen edistäminen. Tässä tarvitaan sekä hyvinvointialuetta, kuntia että järjestöjä. Jokaiselle on oma tärkeä roolinsa siinä, että omaishoitajat jaksavat tehdä tätä tärkeää työtä. Tämä sopisi erinomaisesti myös ilmiöpohjaisuuden ja ilmiöpohjaisen budjetoinnin pilotointihankkeeksi.
