Yhdessä tehden onnistumme

Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen sekä ennaltaehkäisevä työ on suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kivijalka ja tärkeä tulevaisuuden ennakointikeino: se on kustannusvaikuttava tapa saada kuriin kasvavia sosiaali- ja terveysmenoja, varmistaa ihmisten työkykyisyys ja yhteiskunnastamme yhdessä huolehtiminen.

Lainsäädäntö velvoittaa kuntia, järjestöjä ja hyvinvointialueita yhteistyöhön terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä sekä ennaltaehkäisevässä työssä: mikään taho ei pysty hoitamaan tätä tehtävää yksin. Esimerkiksi laissa hyvinvointialueesta todetaan, että hyvinvointialueen ja sen alueen kuntien on neuvoteltava vähintään valtuustokausittain tehtäviensä hoitamiseen liittyvästä yhteistyöstä, tavoitteista ja työnjaosta. Näissä neuvotteluissa sovitaan muun muassa kuntien ja hyvinvointialueiden yhteistoimintarakenteista, toimintamalleista sekä tiedonkulusta.

Myös laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä velvoittaa kunnat ja hyvinvointialueen edistämään asukkaidensa hyvinvointia ja terveyttä. Hyvinvointialueen on neuvoteltava yhdessä kuntien sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyötä tekevien muiden julkisten toimijoiden, yksityisten yritysten ja yleishyödyllisten yhteisöjen kanssa hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä koskevista tavoitteista, toimenpiteistä, yhteistyöstä ja seurannasta. Sekä kuntien että hyvinvointialueen on edistettävä hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyötä tekevien järjestöjen toimintaedellytyksiä ja vaikutusmahdollisuuksia hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä.

Ikäihmisten palveluiden monipuolistamista tarvitaan

Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen koskee kaikkia ikäryhmiä. Ikäihmisten kohdalla on kysymys siitä, miten tuetaan ja lisätään toimintakykyisyyttä ja estetään esimerkiksi liian aikaisin ympärivuorokautiseen hoitoon ja hoivaan joutuminen. Meillä on esimerkiksi selkeää ja kiistatonta tutkimusnäyttöä siitä, että säännöllinen ulkona liikkuminen on tehokkaimpia tapoja estää ikäihmisiä raskaiden palvelujen pariin joutumisesta. Eikä tämä tarkoita mitään hikiliikuntaa, vaan jo kaupassa käyminen, tavallinen ulkona liikkuminen tai kulttuuritapahtumissa pistäytyminen pitävät ihmisen toimintakykyisenä ja terveempänä. Samoilla keinoilla voidaan tutkimusten mukaan ennaltaehkäistä myös muistisairauksia ja hidastuttaa niiden etenemistä.

Liikunnan tutkituista terveysvaikutuksista taidamme jo kaikki olla tietoisia, mutta viime vuosina on ilmestynyt runsaasti tutkimusnäyttöä myös kulttuurin ja taiteen terveys- ja hyvinvointivaikutuksista. Tutkimusten mukaan kulttuuria harrastavat elävät pidempään. He elävät myös terveempinä kuin kulttuuria harrastamattomat. Kulttuurin harrastaminen saa ihmiset myös liikkeelle ja liikkumaan. Kulttuurin ja taiteen avulla ihmiset kokoontuvat yhteen, mikä on yksinäisyyden vähentämisessä tärkeää. Yksinäisyyden väitetään olevan uusi kansansairautemme, ja tutkimusten mukaan se lisää kuolleisuutta jopa enemmän kuin lihavuus lisäten myös riskiä sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin. Kulttuuritoimintaa ja taiteen eri muotoja voidaan hyödyntää vaikuttavasti myös hoidossa, hoivassa, kuntoutuksessa ja luovissa terapioissa.

Mitä yhdessä tekeminen tarkoittaa kulttuurihyvinvoinnin edistämisessä?

Sekä laki kuntien kulttuuritoiminnasta että liikuntalaki määrittävät, että kulttuuri, taide ja liikunta tulee saada edistämään kaikkien kansalaisten hyvinvointia ja terveyttä. Lainsäädännöllä edistetään osallisuutta ja määritetään yhteistyön tekemistä kunnan muiden toimialojen, muiden toimijoiden ja myös esimerkiksi järjestöjen kanssa. Hyvinvointialueet puolestaan sovittavat yhteen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja kunnan palveluiden ja muiden toimijoiden, kuten järjestöjen kanssa.

Keskeisimmät kunnan ja hyvinvointialueen yhteiset tehtävät ja palveluketjut on määritelty yhdyspintatehtäviksi. Yhdyspinnoilla raha ei liiku hyvinvointialueen ja kuntien välillä, eikä yhdyspinnoilla olevaa toimintaa resursoida, elleivät molemmat osapuolet ota siitä vastuuta. Opetus- ja kulttuuriministeriön viime keväänä ilmestyneessä selvityksessä esitetäänkin ilmiöpohjaisten ja tutkittuun tietoon pohjautuvien kokonaisuuksien ottamista yhdessä tekemisen perustaksi. Eräs tällainen ilmiöpohjainen kokonaisuus on kulttuurihyvinvoinnin edistäminen.

Tällä hetkellä hallinnollinen ja toiminnallinen siiloutuminen usein estää vaikuttavien toimintojen kehittämisen. Liikunnan ja kulttuurin edistämisen rahoitus on pirstaloitunut eri tahoille, ja ilmiölähtöinen hyvinvoinnin tarkastelu puuttuu. Entä jos otamme tarkasteltavaksi ilmiöksi ikääntyneiden, kotona asuvien ihmisten hyvinvoinnin? Kun kunnan kaikki palvelualueet, hyvinvointialue ja järjestöt kootaan miettimään ratkaisuja tämän hyvinkin heterogeenisen kohderyhmän hyvinvoinnin kehittämiseen, ollaan ilmiöpohjaisen työskentelyn ytimessä: ilmiöpohjaisuus mahdollistaa koordinoinnista, tehtävien jaosta ja eri toimijoiden rooleista sopimisen, jopa yhteisestä rahoituksesta keskustelun ja vaikutusten ennakkoarvioinnin.

Yksinkertaisia esimerkkejä on helppo keksiä. Jos kunta ei hiekoita kävelyteitä, on todennäköistä, että vaikutus näkyy hyvinvointialueen päivystyksessä. Jos kunta jakaa liukuesteitä kenkiin, hyvinvointialue säästää kaatumisten hoitokuluissa.

Kulttuuri kuuluu kaikille: hyödynnetään siis alan ammattilaisten osaamista

Lakiin kuntien kulttuuritoiminnasta on kirjattu, että kulttuuripalvelut kuuluvat kaikille kuntalaisille, myös esimerkiksi kotihoidon asiakkaille ja ympärivuorokautisessa hoidossa ja hoivassa oleville eri-ikäisille ihmisille. Tämä ei toteudu, ellei hyvinvointialueella panosteta esimerkiksi kotihoidossa ja ympärivuorokautisessa hoivassa olevien ikäihmisten kulttuuri- ja liikuntapalveluihin tai jos kunnat eivät toimi yhteistoiminnassa hyvinvointialueen kanssa. Yhteistyö on saatava toimimaan myös järjestöjen ja muiden toimijoiden kanssa, joilla on paljon annettavaa kulttuurihyvinvointityöhön.

Ikäihmisten hoidon ja hoivan vaikeassa työvoimapulassa olisi syytä huomioida myös kulttuurialan toimijoiden mahdollisuus työskennellä terveyden ja hyvinvoinnin edistämistyössä oman alan asiantuntemustaan hoitoyhteisöihin tuoden.

Merja Mäkisalo-Ropponen
Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen valtuuston pj.
Kulttuurihyvinvointipoolin pj vuosina 2020-2022