Helmikuun hyvinvointialueblogini
Kulttuurihyvinvointi kunniaan
Kulttuurin ja liikunnan hyvinvointia ja terveyttä lisäävä sekä ennaltaehkäisevä vaikutus ovat tutkitusti kiistattomia faktoja. Liikunnan terveysvaikutuksista puhutaan enemmän, mutta viime vuosina on ilmestynyt runsaasti tutkimusnäyttöä myös kulttuurin ja taiteen terveys- ja hyvinvointivaikutuksista. Toisaalta kulttuurin harrastaminen saa ihmisiä myös liikkeelle. Kulttuuria ja taiteen eri muotoja voidaan hyödyntää vaikuttavasti myös hoidossa, hoivassa, kuntoutuksessa ja terapiassa. Sosiaali- ja terveysalan vaikeassa työvoimapulassa, olisi syytä huomioida myös kulttuurialan toimijoiden mahdollisuus työskennellä terveyden ja hyvinvoinnin edistämistyössä.
Tutkimusten mukaan esimerkiksi säännöllinen ulkona liikkuminen on tehokkaimpia tapoja estää ikäihmisiä liian aikaisin raskaiden palvelujen pariin siirtymiseltä. Eikä tämä tarkoita mitään hikiliikuntaa, vaan jo kaupassa käyminen, tavallinen ulkona liikkuminen tai kulttuuritapahtumissa pistäytyminen pitävät ihmisen toimintakykyisenä ja terveempänä. Samoilla keinoilla voidaan ennaltaehkäistä myös muistisairauksia ja hidastuttaa niiden etenemistä. Nyt tulee löytää luovia ja uusia keinoja, miten tämä mahdollistuu niidenkin henkilöiden kohdalla, jotka eivät syystä tai toisesta pääse yksin ulkoilemaan, kauppaan tai kulttuuritapahtumiin. Kaikki toimet eivät voi olla hyvinvointialueen vastuulla.
Sekä laki kuntien kulttuuritoimesta että liikuntalaki määrittävät, miten kulttuuri, taide ja liikunta tulee saada edistämään kansalaisten hyvinvointia ja terveyttä. Lainsäädännöllä edistetään osallisuutta ja määritetään yhteistyön tekemistä kunnan muiden toimialojen, muiden toimijoiden ja myös esimerkiksi järjestöjen kanssa.
Hyvinvointialueet puolestaan sovittavat yhteen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja kunnan palveluiden ja muiden toimijoiden, esimerkiksi järjestöjen kanssa.
Keskeisimmät kunnan ja hyvinvointialueen yhteiset tehtävät ja palveluketjut on määritelty yhdyspintatehtäviksi. Yhdyspinnoilla raha ei liiku hyvinvointialueen ja kuntien välillä, eikä yhdyspinnoilla olevaa toimintaa resurssoida, elleivät molemmat osapuolet ota vastuuta resursoinnista. Opetus- ja kulttuuriministeriön viime keväänä ilmestyneessä selvityksessä esitetäänkin ilmiöpohjaisten ja tutkittuun tietoon pohjautuvien kokonaisuuksien ottamista yhdessä tekemisen perustaksi. Eräs tällainen ilmiöpohjainen kokonaisuus on kulttuurihyvinvoinnin edistäminen. Tällä hetkellä erilaiset siilot estävät vaikuttavien toimintojen kehittämisen. Liikunnan ja kulttuurin edistämisen rahoitus on pirstaleina eri toimijoilla.
Jos tavoitellaan väestön terveyden- ja hyvinvoinnin kasvua, jossa kulttuuria ja liikuntaa hyödynnetään, ilmiöpohjaisuus mahdollistaa koordinoinnin, tehtävien jaon ja roolituksen sopimisen.
Laadukkaat ikääntyneiden palvelut sisältävät kulttuuria ja taidetta
Lainsäädännön mukaan kulttuuripalvelut kuuluvat kaikille kuntalaisille, myös esimerkiksi kotihoidon asiakkaille ja ympärivuorokautisessa hoidossa ja hoivassa oleville eri ikäisille ihmisille. Tämä ei toteudu, ellei hyvinvointialueella panosteta esimerkiksi kotihoidossa ja ympärivuorokautisessa hoivassa olevien ikäihmisten kulttuuri- ja liikuntapalveluihin tai jos kunnat eivät toimi yhteistoiminnassa hyvinvointialueiden kanssa. Lisäksi yhteistyö on saatava toimimaan myös järjestöjen kanssa, sillä siellä on paljon annettavaa kulttuurihyvinvointityöhön.
Taiteen edistämiskeskus julkaisi joulukuussa 2023 suosituksen ikääntyneiden kulttuuripalveluiden Suomen malliksi. Suositus jakaantuu kahteen teemaan, joista toinen keskittyy kulttuurin avulla tehtävään ennaltaehkäisevään ja etsivään työhön ja toinen ikääntyneiden palvelujen parissa olevien iäkkäiden osallisuuden lisäämiseen ja kulttuuristen oikeuksien toteutumiseen. Tässä mallissa hyvinvointialueet vastaavat palveluiden parissa olevien henkilöiden kulttuuripalveluista. Kunnat vastaavat muiden kuntalaisten ennaltaehkäisevistä ja avoimista kulttuuripalveluista sekä etsivästä kulttuurisesta vanhustyöstä. Hyvinvointialueet ja kunnat suunnittelevat yhteistyössä kulttuuripalveluita ja niiden koordinaatiota huomioiden myös järjestöjen osaamisen. Tällä yhdyspinnalla tehdään etsivää työtä sekä ohjataan ikääntyviä palveluihin ja toimimaan verkostoissa.
Tällaisella mallilla on mahdollista toteuttaa toimijoiden lakisääteisiä tehtäviä ja ratkaista kulttuurihyvinvointitoiminnan järjestäminen ja rahoittaminen ikääntyneiden palveluissa. Mallin avulla selkeytetään työnjakoa yhdyspinnalla ja saadaan taiteen ja kulttuurin ammattilaisten osaaminen kuntien ja hyvinvointialueiden – ja erityisesti ikääntyneiden kansalaisten – hyödyksi.
Pari esimerkkiä
Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksen ’Ikämiehille hyvinvointia kulttuurista’ – hanke (IHKU) on hyvä esimerkki siitä, miten etsivän työn avulla saadaan ikämiehiä liikkeelle sekä osallistumaan ja innostumaan myös kulttuurista. Hankkeen avulla on tavoitettu runsaasti myös yksinäisiä syrjäseuduilla asuvia Ikämiehiä, joiden kokemuksellinen yksinäisyys ja elämänlaatu ovat parantuneet. Tämän hankkeen tuloksista voidaan oppia myös hyvinvointialueella.
Pohjois-Karjalan hyvinvointialueella on ikääntyneiden asumisen yksiköiden henkilöstörakennetta monipuolistettu ja lisätty mm. erilaisia viriketyöntekijöitä ja sosiaaliohjaajia sekä kuntoutuksen ammattilaisia. Viriketyöntekijä on lainsäädännössä esiintyvä termi, mutta toivoisin sen muuttamista esimerkiksi yhteisö- tai kulttuuriohjaajaksi. Itse en haluaisi ikääntyneenä osallistua viriketoimintaan, mutta erilaisiin harrastuksiin osallistun mielelläni. Hyvä esimerkki mielekkäästä kulttuuritoiminnasta oli Pohjois-Karjalan kansanteatteri Pokan Riihisärkän hoitokodissa ja Noljakkakodissa toteuttama Kuhina – kulttuurihyvinvointia ikäihmisten asumispalveluista – hanke.
Toivottavasti kulttuuri ja taide löytävät oman paikkansa pysyvänä toimintana kaikissa ikäihmisten palveluissa.
Merja Mäkisalo-Ropponen
