Joulukuun kirjoitukseni Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen blogissa.
Lapsen oikeudet ovat aikuisten velvollisuuksia – myös hyvinvointialueen on niihin sitouduttava
Suomi ratifioi YK:n Lapsen oikeuksien yleissopimuksen jo vuonna 1991. Sopimus on vaikuttanut positiivisesti lapsiasioiden lainsäädäntöön sekä käytäntöihin, mutta edelleen meillä on kehitettävää lasten oikeuksien toteutumisessa. Joka marraskuussa vietetään Lapsen oikeuksien viikkoa ja Pohjois-Karjalan perhekeskusverkosto pitää vuosittain viikon aikana myös aiheeseen liittyvän seminaarin. Tänä vuonna tilaisuus järjestettiin webinaarina ja siihen osallistui yli sata henkilöä.
Lapsen oikeuksien viikon teemana oli lapsen oikeus hyvinvointiin. Erityisesti huomiota kiinnitettiin mielen hyvinvoinnin osatekijöihin lasten ja nuorten elämässä.
Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan terveys koostuu fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta hyvinvoinnista. Myös YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen näkökulmasta lasten ja nuorten hyvinvointia tulee tarkastella ja edistää laaja-alaisesti: lapsella on oikeus muun muassa terveyteen, riittävään ravintoon, sosiaaliturvaan, riittävään elintasoon, terveelliseen ja turvallisen ympäristöön, koulutukseen sekä lepoon, leikkiin ja vapaa-aikaan. Lapsilla on oikeus hyvään elämään ja erityiseen suojeluun.
Lapsen hyvinvointiin vaikuttavat monet tekijät: elinolot, terveydentila, omat kokemukset, perheen tilanne ja toimeentulo sekä yhteiskunnan tarjoama suojelu. Varhaislapsuuden kokemukset määrittävät erityisen voimakkaasti ihmisen hyvinvointia koko elämän ajan. Eri tavoin epäsuotuisat elinolot taas vaarantavat lapsen hyvinvoinnin.
Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen arvoissa sitoudutaan noudattamaan YK:n lapsen oikeuksien yleissopimusta. Lisäksi yhdeksi strategiseksi tavoitteeksi on kirjattu: Toimintamme on pitkäjänteistä, tulevaisuuteen katsovaa ja päätöksenteko lapsen edun mukaista. Näiden kirjausten on ohjattava kaikkea päätöksentekoa.
Suurin osa lapsista ja nuorista voi hyvin, mutta se lasten ja nuorten joukko, joka voi huonosti, voi vielä huonommin kuin ennen. Pohjois-Karjalan maakuntaliiton, Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen – Siun soten ja Humanistisen ammattikorkeakoulun (Humak) yhteisessä ’Hyvinvoiva pohjoiskarjalainen nuori’ -hankkeessa ilmeni, että haasteita hyvinvoinnissa kokee noin 11–14 prosenttia kaikista nuorista.
Näiden nuorten auttamiseksi erityisesti mielenterveys- ja päihdepalveluihin tulisi panostaa entistä enemmän. Myös etsivän nuorisotyön resurssit on turvattava, sillä etsivä nuorisotyö kannattelee nuorta ennen palvelujen saamista ja toisaalta jakaa tietoa olemassa olevista palveluista. Etsivän nuorisotyön asiakkaista 25 prosenttia koki tarvitsevansa mielenterveyden palveluja, mutta ei ole niitä saanut. Myös yksinäisyyden kokemus on nuorilla yleistä. 14 prosenttia nuorista koki itsensä yksinäiseksi usein tai melko usein.
Lapsiperheköyhyys uhkaa lasten hyvinvointia
Tällä hetkellä Suomessa 12 % lapsista (noin 122 000 lasta) elää pienituloisessa perheessä. Pienituloiseksi perhe määritellään, jos kotitalouden tulot ovat alle 60 % mediaanitulosta. Lapsiperheköyhyyden arvioidaan lähivuosina edelleen kasvavan. Lapsiperheköyhyys aiheuttaa materiaalisia ja arjen puutteita, elämän mahdollisuuksien kaventumista, mielen hyvinvoinnin ja terveyden heikkenemistä.
Köyhyys vaikuttaa myös lasten vertaissuhteisiin ja syrjintä satuttaa lapsen ja nuorten mieltä. Selvitysten mukaan (muun muassa Lapsen ääni 2023 – kysely) köyhien perheiden lapset tulevat helposti kiusatuiksi kavereiden parissa.
Köyhyys rajaa lapsen myös mahdollisuuksia harrastaa. Hän ei pääse matkoille, elokuviin ja hänellä ei ole samoja älypuhelimia kuin saman ikäisillä kavereilla. Köyhien perheiden lapset eivät myöskään voi keskustella kaveripiirissä samoista asioista kuin hyväosaisten perheiden lapset.
Lapsen ääni 2023 -kyselyn mukaan Itä-Suomessa 18 prosenttia köyhissä perheissä asuvista lapsista ja nuorista kertoi puutteita jopa ruuan saamisessa. He olivat useimmin myös ilman yhtäkään harrastusta. Mielenterveyden osalta kokemukset olivat muuta maata heikoimpia ja yksinäisyys ja kiusaamiskokemukset yleisempiä. Vain 33 prosenttia vastanneista kertoi heillä olevan läheinen ystävä. Itä-Suomen köyhyydessä olevilla nuorilla vain 20 prosentilla oli elämässä pärjäämisen kokemus.
Lapsiperheköyhyydellä on myös ylisukupolvisia vaikutuksia. Pitkittäistutkimuksesta on havaittu, että 1990-luvun lamassa köyhyyden keskelle joutuneiden perheiden lapsilla on ollut paljon enemmän psyykkisiä ongelmia myös aikuisiässä. Vanhempien huoli toimeentulosta heijastuu myös lapsiin.
Ruoka-apu ei ole oikea ratkaisu
Huolestuttavaa on, että ruoka-apua hakevissa on yhä enemmän lapsiperheitä, joista osa kokee ruoka-avun hakemisen helpommaksi kuin esimerkiksi toimeentulotuen hakemisen. Syyksi mainitaan muun muassa häpeän tunne yhteiskunnan tukien hakemiseen.
Toisaalta myös tietämättömyyttä omista oikeuksista on paljon. Perustuslain mukaan julkisen vallan tehtävänä on turvata oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon etu- ja palvelujärjestelmän kautta, eikä tätä vastuuta voi siirtää vapaaehtoistoiminnalle. Hyvinvointialueiden lakisääteisenä tehtävänä on parantaa vähävaraisten mahdollisuuksia selvitä paremmin arkielämään liittyvistä haasteista ja köyhyyden negatiivisista vaikutuksista. Järjestöjen ruoka-apu-toiminnan avulla voidaan kuitenkin luoda toimivia polkuja muihin virallisiin ja lain mukaan jokaiselle kansalaiselle kuuluviin peruspalveluihin.
Lapsen oikeudet ovat aikuisten velvollisuuksia
Aikuisten on otettava vastuu siitä, että lasten ja nuorten oikeus hyvinvointiin toteutuu. Aikuisten tehtävänä on ottaa selvää asioista ja kuunnella lapsia ja nuoria. Monissa selvityksissä (mm. Hyvinvoiva pohjoiskarjalainen nuori – hanke) lapset ja nuoret ovat kertoneet, ettei kukaan aikuinen kuuntele heitä, eikä esimerkiksi koulussa opettajalla ole aikaa. He toivoivat, että olisi edes yksi aikuinen, joka oikeasti välittäisi. Perheen taloudelliset huolet johtavat usein siihen, ettei huolien keskellä olevien ja/tai masentuneiden vanhempien voimavarat riitä vastaamaan lapsen ja nuoren tarpeisiin.
Aikuisten kollektiivinen velvollisuus on pitää huolta, että jokaisen lapsen oikeus hyvinvointiin – ja myös mielen hyvinvointi toteutuu.
Tähän tavoitteeseen pääsemiseksi tarvitaan yhdessä tekemistä ja kollektiivista vastuunkantoa. Onneksi meillä Pohjois-Karjalassa on käynnistynyt ja edelleen kehittyy upea perhekeskusverkostotoiminta, jossa hyvinvointialueen, kuntien ja järjestöjen yhdessä tekeminen lasten hyvinvoinnin edistämiseksi on kaiken perusta. Esimerkiksi kohtaamispaikat ovat niitä kynnyksettömiä paikkoja, jonne jokainen voi tulla omana itsenään ja jossa keskeistä on aito kohtaaminen.
Haluan kiittää kaikkia niitä tahoja ja toimijoita, jotka olette olleet luomassa Pohjois-Karjalaan lasten ja nuorten asioissa yhdessä tekemisen ”meininkiä”. Tekemistä riittää, mutta oikealla tiellä ollaan.
Lapset ja nuoret ovat tärkein tulevaisuusinvestointi, minkä voimme ikinä tehdä!
