Puheeni Lapsen oikeuksien viikon tilaisuudessa 21.11.2024, järjestäjänä Pohjois-Karjalan Perhekeskusverkosto
Suomi ratifioi YK:n Lapsen
Tämän vuoden teemana on Lapsen oikeus hyvinvointiin ja erityisesti huomio halutaan kiinnittää mielen hyvinvoinnin osatekijöihin lasten ja nuorten elämässä.
Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan terveys koostuu fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta hyvinvoinnista. Myös YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen näkökulmasta lasten ja nuorten hyvinvointia tulee tarkastella ja edistää laaja-alaisesti: lapsella on oikeus muun muassa terveyteen, riittävään ravintoon, sosiaaliturvaan, riittävään elintasoon, terveelliseen ja turvallisen ympäristöön, koulutukseen sekä lepoon, leikkiin ja vapaa-aikaan. Lapsilla on oikeus hyvään elämään ja erityiseen suojeluun.
Lapsen hyvinvointiin vaikuttavat monet tekijät: elinolot, terveydentila, omat kokemukset, perheen tilanne ja toimeentulo sekä yhteiskunnan tarjoama suojelu. Varhaislapsuuden kokemukset määrittävät erityisen voimakkaasti ihmisen hyvinvointia koko elämän ajan. Eri tavoin epäsuotuisat elinolot taas vaarantavat lapsen hyvinvoinnin.
Viime vuosina peräkkäiset ja päällekkäiset kriisit – ilmastokriisi, koronapandemia, Ukrainan sota – ovat kuormittaneet lasten ja nuorten jaksamista ja hyvinvointia. Tänävuonna halutaan lapsen oikeuksien viikolla muistuttaa valtion velvoitteesta turvata lasten suotuisa kasvu sekä kiinnittää huomiota keinoihin, joilla lasten ja nuorten hyvinvoinnin eri osa-alueita voidaan vahvistaa.
Osallisuuden kokemus on merkittävä hyvinvoinnin osatekijä
Joukkoon kuuluminen ja se, että voi vaikuttaa omaan elämäänsä ja ympäristöönsä vahvistaa lasten ja nuorten hyvinvointia – ja kääntäen, ulkopuolelle jääminen ja sivuutetuksi tuleminen satuttaa. Tässä yhteydessä haluan nostaa esille kolme lasten ja nuorten ryhmää, jotka helposti jäävät ulkopuoliseksi monessa asiassa ja joiden osallisuudesta meidän aikuisten tulee erityisesti huolehtia. Näitä ovat nuoret hoivaajat, lapset, joiden perheessä on taloudellisia vaikeuksia ja köyhyyttä sekä vammaiset lapset.
Kansainvälisen määritelmän mukaan nuoret hoivaajat (Young carers) ovat lapsia tai alle 18 vuotiaita nuoria, jotka hoitavat, avustavat tai tukevat toista perheenjäsentä. Nuoret hoivaajat suorittavat usein säännöllisesti merkittäviä hoivatehtäviä ja ottavat vastuuta aikuisten lailla.
Hoivaa tarvitseva henkilö on usein lapsen vanhempi, mutta voi olla myös sisarus, isovanhempi tai muu sukulainen, jolla on jokin vamma, krooninen sairaus, mielenterveysongelma tai jokin muu vaiva, jonka hoitamiseen tarvitaan hoivaa, tukea ja valvontaa.
THL:n Kouluterveyskyselyssä vuodelta 2019 kysyttiin ensimmäistä kertaa lasten ja nuorten perheissään antamasta hoivasta. Silloin viikoittain tai päivittäin läheistään hoivaavia nuoria oli vastanneista noin kuusi prosenttia. Hoivavastuussa olevia tyttöjä oli hieman poikia enemmän ja tytöt myös kokivat elämässään erilaisia haasteita poikia useammin.
Hoivatilanteessa elävillä nuorilla on usein muita nuoria vähemmän harrastuksia. Heillä on enemmän mielenterveyden ja koulunkäynnin haasteita, yksinäisyyden kokemuksia ja kiusatuksi tulemista, heikompi koettu terveydentila ja elämäntyytyväisyys. Nuorten hoivaroolilla on yhteys perheen taloudellisiin haasteisiin. Nuoret hoivaajat myös kokevat muita useammin, etteivät he ole saaneet tarvitsemaansa tukea kouluterveydenhuollosta.
Kouluterveyskysely paljasti myös sen, että nuorten hoivaajien tunnistamisessa ja tukemisessa on puutteita koulussa ja oppilashuollossa. Sama koskee myös koko perheen tilanteen huomioimista ja hoivaa tarvitsevan perheenjäsenen palvelujen järjestämistä.
Onneksi meillä Pohjois-Karjalassa on Alisa-toiminnan myötä opittu tunnistamaan nuoret hoivaajat entistä paremmin ja heitä on lähdetty tukemaan eri tavoin.
Toinen syrjään helposti jäävä ryhmä on köyhyydessä elävät lapset ja nuoret. Köyhyys vaikuttaa esimerkiksi lasten vertaissuhteisiin ja syrjintä heikentää mielen hyvinvointia. Selvitysten mukaan köyhien perheiden lapset tulevat helpommin kiusatuiksi kavereiden parissa. Köyhyys rajaa lapsen mahdollisuuksia harrastaa, hän ei pääse matkoille, elokuviin ja hänellä ei ole samoja älypuhelimia kuin saman ikäisillä kavereilla. Köyhien perheiden lapset eivät myöskään voi keskustella kaveripiirissä samoista asioista kuin hyväosaisten perheiden lapset.
Perheen köyhyys vaikuttaa kielteisesti lasten hyvinvointiin. Pitkittäistutkimuksesta on havaittu, että 1990-luvun lamassa köyhyyden keskelle joutuneiden perheiden lapsilla on ollut paljon enemmän esimerkiksi psyykkisiä ongelmia myös aikuisiässä. Vanhempien huoli toimeentulosta heijastuu myös lapsiin. Masentuneen tai huolien keskellä olevien vanhempien on vaikea vastata lapsen ja nuoren tarpeisiin.
Eduskunnan Tulevaisuusvaliokunnassa asiantuntijana käynyt alakoulun rehtori kuvasi lasten eriarvoisuutta koulussa seuraavasti:
”Meidän koulussa erot lasten välillä ovat huikeita ja lapset ovat aivan pienestä asti tietoisia niistä. Osa tuodaan koulun pihalle sadan tonnin autoilla, osa huolehtii vaatteistaan ja syömisestään itse ekaluokkalaisesta lähtien. Osa käy lomilla sukeltamassa vanhempien kanssa, osa viettää koko loman yksin kotona. Nämä lapset ovat tietoisia rajoista, he pysyvät omissa porukoissaan, ja heikompiosaiset ajattelevat, ettei heillä koskaan ole samoja mahdollisuuksia kuin muilla.”
Kolmantena ryhmänä haluan nostaa vuoden lapsenoikeuksien teemaan ja osallisuuteen liittyen vammaiset lapset, jotka helposti jäävät ulkopuolisiksi monesta asiasta.
Lapsen oikeuksiin kuuluu oikeus olla ensisijaisesti lapsi ja siksi myös esimerkiksi vammaisten lasten kohdalla vamma ei saa olla elämää ensisijaisesti määrittävä asia. Myös vammaiselle lapsella on oikeus olla oman elämänsä aktiivinen toimija ja omata ikätovereittensa kanssa tasavertainen mahdollisuus leikkiin, kaverisuhteisiin, koulunkäyntiin ja vapaa-ajan harrastuksiin. Palvelujärjestelmiä ja tukitoimia suunniteltaessa tulee ottaa huomioon lasten ja heidän perheidensä yksilölliset elämäntilanteet. Lapsen vammaisuus ei ole sellainen yhteinen nimittäjä, joka oikeuttaisi käsittelemään lapsia tai perheitä yhtenä homogeenisena ryhmänä, jolla on yhteiset ominaisuudet, tarpeet ja olosuhteet. Myös näkymättömistä vammoista tulisi puhua nykyistä enemmän, sillä niin paljon kuin esteettömyydestä tänä päivänä puhutaan, niin valitettavan usein keskustelu huomioi ainoastaan fyysisen esteettömyyden ja muun muassa neurokirjon ihmisten tarpeet – esimerkiksi aistiesteettömyyden huomioiminen – ovat jääneet hyvin vähäiselle huomiolle.
Ongelmat tulevat esille myös koulussa ja esimerkiksi Vammaisfoorumin ja Ihmisoikeuskeskuksen kyselyssä vuodelta 2020 – 2021 tuli esille, että moni neurokirjon lapsi jää lähikoulussa vaille tarvitsemaansa tukea ja kohtuullisia mukautuksia. Yhtenä syynä tähän on se, ettei kouluissa ollut riittävää osaamista eikä ymmärrystä tunnistaa, tukea ja auttaa neurokirjon lapsia. Myös ympäristötekijät voivat aiheuttaa haasteita neurokirjon lapsille. Melu, struktuurin puute sekä vaihtuvat ja suuret opetusryhmät kuormittavat monia autisminkirjon ja neurokirjon oppilaita.
Lapsen oikeudet ovat aikuisten velvollisuuksia
Nostin nämä kolme ryhmää esille sen takia, että heidän kohdallaan korostuu se, että Lapsen oikeudet ovat aikuisten velvollisuuksia. Aikuisten on otettava vastuu myös siitä, että ottaa selvää asioita ja kuuntelee lapsia ja nuoria. Viime kaudella eduskunnassa tulevaisuusvaliokunta ja tarkastusvaliokunta – joissa itse työskentelin, kuuli useampaan otteeseen myös lapsia ja nuoria asiantuntijoina ja ne olivat parhaita kuulemisia 12 vuoden kansanedustajan työurani aikana. Minulle jäi erityisesti mieleen näistä kuulemisista se, että moni lapsi ja nuori kokee, ettei kukaan aikuinen kuuntele heitä, eikä esimerkiksi koulussa opettajalla ole aikaa. He toivoivat, että olisi edes yksi aikuinen, joka oikeasti välittäisi ilman suuria vaatimuksia. Monet nuoret kokevat paljon ahdistusta niiden paineiden alla, joita aikuiset heille asettavat. Eräs nuori sanoi, ettei nykyisin ole aikaa olla nuori, kun pitää aina ajatella tulevaisuutta ja sitä, mitä joku asia tarkoittaa tulevaisuuden näkökulmasta. Nämä paineet voivat muodostua suureksi taakaksi monelle lapselle ja nuorelle.
Kaikkien aikuisten velvollisuus on pitää huolta, että jokaisen lapsen oikeus hyvinvointi – ja myös mielen hyvinvointi toteutuu. Tähän tavoitteeseen pääsemiseksi tarvitaan yhdessä tekemistä ja kollektiivista vastuunkantoa. Onneksi meillä Pohjois-Karjalassa on käynnistynyt ja edelleen kehittyy upea perhekeskusverokostotoiminta, jossa yhdessä tekeminen lasten hyvinvoinnin edistämiseksi on kaiken perusta. Esimerkiksi kohtaamispaikat ovat niitä kynnyksettömiä paikkoja, jonne jokainen voi tulla omana itsenään ja jossa keskeistä on aito kohtaaminen.
Haluankin kiittää kaikkia niitä tahoja ja toimijoita, jotka olette olleet luomassa Pohjois Karjalaan tätä yhdessä tekemisen ”meininkiä”. Tekemistä riittää, mutta oikealla tiellä ollaan. Lapset ja nuoret ovat tärkein tulevaisuusinvestointi, minkä voimme ikinä tehdä!
