Puheeni Kehitysvammaisten perhehoidonpäivillä 1.11.2023
Valtakunnalliset kehitysvammaperhehoidon päivät
Hyvät ystävät, kiitos kutsusta tulla avaamaan kehitysvammaperhehoidonpäivät.
Ohjelma on erittäin mielenkiintoinen ja mielelläni olisin kanssanne koko ajan, mutta nyt valitettavasti mahdollistui vain tällainen etätervehdys.
Marraskuussa vietetään vuosittain lasten oikeuksien viikkoa. Tänä vuonna viikko on 20–26.11. ja viikon teemana on lapsen oikeus hyvinvointiin. Teemaviikko kutsuu aikuisia ja lapsia yhdessä pohtimaan hyvinvointia, erityisesti mielen hyvinvointia, sekä sitä, miten se lasten elämässä toteutuu ja miten jokainen meistä voisi sitä aktiivisesti vahvistaa. Tulevan Lapsen viikon innoittamana keskityn tässä puheenvuorossani kehitysvammaisiin lapsiin ja nuoriin sekä heidän hyvinvointinsa edistämiseen, mutta ajatukseni on toki helppo siirtää myös aikuisiin kehitysvammaisiin. Puhun hiukan myös Yhdistyneiden kansakuntien (YK:n) vammaisyleisopimuksesta ja sen velvoitteista. Puheenvuoroni lopuksi kerron teille vielä oman hyvinvointialueeni eli Pohjois-Karjalan terveisiä.
Hyvät ystävät, aivan ensiksi aloitan vammaispalvelulaista.
Taisin kirjoittaa keväällä Perhehoitolehdessä siitä, miten iloitsen uuden vammaispalvelulain voimaan astumisesta 1.10. No, näin ei sitten käynytkään, vaan nykyinen hallitus lähetti eduskunnassa jo hyväksytyn lain uudelleen valmisteluun. Teillä on tästä aiheesta oma luento täällä, joten en siihen puutu muutoin, kuin sanomalla oman henkilökohtaisen mielipiteeni: Olen pettynyt.
Viime kaudella hyväksytty laki ei suinkaan ollut täydellinen. Siihen jäi korjattavia asioita, ja sen takia eduskunta kirjasi lakia hyväksyessään lausuman, joka velvoitti seuraamaan lain toimeenpanoa ja tekemään siihen tarvittavia korjauksia. Mielestäni tämä olisi ollut hyvä tapa edetä, eikä lain uudelleen valmisteluun lähettäminen ollut mielestäni perusteltua.
Hyvinvointialueilla tehtiin valtavasti töitä lain toimeenpanon valmistelussa ja nyt tämä työ meni valitettavasti hukkaan. Sekä työntekijät että monet asiakkaat ja perheet ovat olleet kovasti hämmentyneitä tilanteesta ja asia on nostattanut esiin monenlaisia tunteita.
Vammaispalvelulakia ei toki kokonaan muuteta ja haluan uskoa, että tulevakin lakiesitys varmistaa perhehoidon mahdollisuudet täydentää vammaisten palveluita.
Toivon todella, ettei lakiin tule uudessa valmistelussa esimerkiksi säästötavoitteiden takia heikennyksiä. Järjestöjen ja liittojen on nyt seurattava tilannetta ja otettava aktiivisesti kantaa asioihin. Perhehoitoliitolla on erittäin tärkeä edunvalvontatehtävä sekä lain valmistelun että myöhemmin toimeenpanon aikana.
Kiitos Perhehoitoliitolle jo tähänastisesta aktiivisesta vaikuttamistyöstä. Esimerkiksi hallitusohjelmasta liitto nosti mielestäni tärkeitä asioita esille. Yksi erittäin hyvä huomio on se, että lastensuojelun jälkihoidon päättyminen kahta vuotta nykyistä aiemmin eli 23-vuotiaana, ei itsenäistyvän nuoren kannalta ole useinkaan hyvä päätös. Jälkihuolto on tärkeä palvelu sijaishuollossa itsenäistyvälle nuorelle ja perhehoito järkevä tapa järjestää jälkihuoltoa.
Hyvät kuulijat,
Suomi on sitoutunut noudattamaan sekä YK:n lapsen oikeuksien sopimusta sekä vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevaa yleissopimusta.
Suomen eduskunta hyväksyi YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen jo vuonna 1991. Sopimus on vaikuttanut positiivisesti lapsiasioiden lainsäädäntöön sekä käytäntöihin, mutta edelleen meillä on kehitettävää lasten oikeuksien toteutumisessa.
Lapsen oikeuksien sopimuksen tarkoituksena on turvata jokaisen lapsen oikeus täysipainoiseen lapsuuteen sekä kasvuun ja kehitykseen. Sopimuksessa korostetaan myös kaikkien alle 18 vuotiaiden lasten yhdenvertaista oikeutta osallistumiseen.
Myös vammainen lapsi on oman elämänsä aktiivinen toimija. Vammaisen lapsen oikeus on ensisijaisesti olla lapsi, jolla on ikätovereittensa kanssa tasavertainen mahdollisuus leikkiin, kaverisuhteisiin, koulunkäyntiin ja vapaa-ajan harrastuksiin. Lapsella on oikeus myös erityiseen suojeluun.
Palvelujärjestelmiä ja tukitoimia suunniteltaessa tulee ottaa huomioon lasten ja heidän perheidensä yksilölliset elämäntilanteet. Lapsen vammaisuus ei ole sellainen yhteinen nimittäjä, joka oikeuttaisi käsittelemään lapsia tai perheitä yhtenä homogeenisena ryhmänä, jolla on yhteiset ominaisuudet, tarpeet ja olosuhteet. Perhehoito omalta osaltaan mahdollistaa yksilölliset ratkaisut.
Kehitysvammaisten perhehoito mahdollistaa myös Suomea sitovan kansainvälisen vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen toteutumista. Sopimuksessa korostetaan muun muassa sitä, että vammaisilla henkilöillä on oikeus elää osana yhteisöä. Suomi allekirjoitti tämän sopimuksen vuonna 2007 ja ratifioi sen vuonna 2016. Tämä tarkoittaa, että Suomi on valtiona sitoutunut noudattamaan sopimuksen periaatteita. Siksi vammaispalvelulaissa on tärkeä varmistaa, että se noudattaa vammaissopimuksen sisältöä. Myös hyvinvointialueilla ja kunnissa on tunnettava ja tiedettävä sopimuksen sisältö ja toimittava sen periaatteiden mukaisesti. Näin ei kuitenkaan ole, vaan valitettava tosiasia on, että vammaisten yhdenvertaiset oikeudet eivät Suomessa toteudu.
Sopimus koskee kaikkia vammaisia, mutta siinäkin on huomioitu lapset oman ryhmänä. Vammaisella lapsella on oikeus täysipainoiseen, hyvään elämään oloissa, jotka takaavat ihmisarvon, edistävät itseluottamusta ja helpottavat aktiivista osallistumista yhteisön toimintaan. Vammaisilla lapsilla tulee olla mahdollisuus olla osallisina kaikissa yhteiskunnan toiminnoissa. Sopimuksen mukaan vammaisten lasten tulee voida nauttia kaikista ihmisoikeuksista ja perusvapauksista täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti muiden kanssa. Kaikissa vammaisia lapsia koskevissa toimissa on otettava ensisijaisesti huomioon lapsen etu.
Osallisuuden kokemus on merkittävä hyvinvoinnin osatekijä. Joukkoon kuuluminen ja se, että voi vaikuttaa omaan elämäänsä ja ympäristöönsä, vahvistaa lasten ja nuorten hyvinvointia. Ja toisinpäin – ulkopuolelle jääminen ja sivuutetuksi tuleminen satuttaa.
Myöskään fyysinen ympäristö ei saisi luoda esteitä vammaisten lasten osallistumiselle, vaan lapsilla tulee olla mahdollisuus käyttää julkisia kulkuvälineitä sekä päästä esteettömästi julkisiin tiloihin.
Lapsen oikeuksien komitea korostaa, että hoito ja apu on suunniteltava siten, että vammaisilla lapsilla on hyvät mahdollisuudet koulunkäyntiin, koulutukseen, terveydenhoito- ja kuntoutuspalveluihin, ammattikoulutukseen ja virkistystoimintaan.
Kaikessa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa tulisi noudattaa lapsen oikeuksien sopimusta, YK:n vammaissopimusta ja toki myös muita ihmisoikeussopimuksia.
Hyvät ystävät,
kehitysvammaisten kohdalla perhehoito mahdollistaa myös muita lapsen ja nuoren kehityksen kannalta tärkeitä asioita.
Lyhytaikainen perhehoito ja osavuorokautinen perhehoito tukevat lapsen kehitystä ja hyvinvointia sekä vanhempien jaksamista. Lyhytaikaista perhehoitoa voidaan järjestää myös omassa kodissa esimerkiksi tilanteissa, joissa lapsella on paljon apuvälineitä. Hoitovastuun jakaminen ammattitaitoisten perhehoitajien kanssa auttaa vanhempia vähentämään stressiä ja uupumusta. Vanhemmat voivat käyttää tätä aikaa esimerkiksi levätäkseen, hoitaakseen parisuhdettaan ja antaakseen aikaa perheen muille lapsille. Se puolestaan edistää vanhempien jaksamista ja kykyä huolehtia lapsensa tarpeista. Lisäksi vanhempien ja perhehoitajan välille usein syntyvä tunne kasvatuskumppanuudesta kannattelee lasta ja parhaimmillaan tukee lapsen kiintymyssuhdetta vanhempiinsa.
Perhehoito sopii tilanteisiin, joissa kehitysvammainen ihminen tarvitsee asumisen ohella tukea, ohjausta ja huolenpitoa. Esimerkiksi tilanteissa, joissa itsenäinen tai tuettu asuminen ei syystä tai toisesta suju tai kun tarvitaan vahvaa henkistä tukea. Nuorille aikuisille perhehoito voi olla erinomainen asumismuoto, jossa harjoitellaan arkielämän taitoja ja vahvistetaan valmiuksia itsenäisempään asumiseen – esimerkiksi opintojen päättövaiheessa tai irrottauduttaessa syntymäkodista.
Osavuorokautista perhehoitoa hoidettavan omassa kodissa järjestetään esimerkiksi nuoren siirtyessä itsenäisempään asumiseen. Perhehoitaja tukee nuorta päivittäistaitojen opettelussa ja tuo emotionaalista turvaa uudessa elämäntilanteessa.
Parasta perhehoidossa on mahdollisuus elää perheyhteisössä siten, että henkilön oma yksilöllisyys säilyy.
Hyvät kuulijat
vaikka olen korostanut nyt erityisesti perhehoidon hyötyjä kehitysvammaisten lasten ja nuorten näkökulmasta, niin kyllähän perhehoito sopii myös aikuisille kehitysvammaisille, sillä se on tavallista elämää.
Perhehoidossa asuvien asukkaiden elämässä on mukana kaikki normaalit perhe-elämän piirteet velvollisuuksineen ja iloineen. Perhehoito tarjoaa kokonaisvaltaisen asumisratkaisun, joka sisältää sekä kodin että tarvittavaa tukea. Se mahdollistaa perheenjäsenyyden ja kiintymyssuhteiden kehittymisen. Lisäksi ulkopuoliset palvelut täydentävät henkilön osallisuutta ja auttavat häntä toteuttamaan täysipainoista elämää. Erityisesti kehitysvammaisille ihmisille, joille ihmissuhteiden solmiminen ja oman perheen perustaminen voi olla vaikeaa, perhehoito on mahdollisuus päästä jakamaan perhe-elämää muiden kanssa.
Aikuisten kehitysvammaisten kohdalla on erityisen tärkeää pohtia yksilöllisesti, mikä on oikea asumismuoto. Tällä hetkellä korostetaan vahvasti itsenäistä asumista ja se on ihan hyvä tavoite, kunhan muistetaan, ettei se sovi kaikille. Vammaisen henkilön kyky selviytyä itsenäisessä asumisessa riippuu hyvin paljon ympäristöstä. Jos toimintakyky on heikko ja tuki riittämätöntä, syntyy suuri riski syrjäytyä.
Perhehoidosta päätettäessä korostuu vammaisen ihmisen tiedon saaminen ymmärrettävällä tavalla, hänen mielipiteensä kuuleminen ja päätöksenteossa tukeminen järjestämällä ensiksi tutustumisjakso perhekodissa. Perhehoitoa suunniteltaessa tulee huomioida myös muiden palvelujen, kuten kuljetuspalveluiden, päivä- ja työtoimintojen tai tuetun työn, harrastusmahdollisuuksien sekä henkilökohtaisen avun tarve ja turvata niiden saatavuus.
Hyvät ystävät,
selvitin tätä puheenvuoroa valmistellessani kehitysvammaisten perhehoidon tilannetta omalla hyvinvointialueellani eli Pohjois-Karjalassa.
Meillä vammaispalvelujen perhehoidossa työskentelee yksi sosiaalityöntekijä kokoaikaisesti, yksi sosiaaliohjaaja osan työajastaan sekä sihteeri 70 % työajalla.
Pitkäaikaisesti perhehoitoon on sijoitettu kaikenikäisiä kehitysvammaisia. Heitä asuu 22:ssa perhehoitokodissa – yhteensä 49 henkilöä. Lisäksi meillä on yksi ammatillinen perhekoti. Osa pitkäaikaisista perhehoitoperheistä tekee myös lyhytaikaista perhehoitoa.
Pelkästään lyhytaikaista perhehoitoa tarjoaa noin 30 perhettä, joissa käy kuukausittain noin 50 henkilöä. Heistä alle 18-vuotiaita on 30 ja aikuisia 20.
Asiakkaan kotiin annettavaa perhehoitoa tekee tällä hetkellä kaksi perhehoitajaa. Heillä on muutamia asiakkaita.
Pitkäaikaisten perhehoitajien lomittajia on tällä hetkellä yhdeksän.
Viime vuosina perhehoitajien määrä on vähentynyt suurten ikäluokkien eläköityessä. Myös perhehoidossa olevat aikuiset asukkaat ikääntyvät. Jos asuminen perhehoidossa ei enää ole mahdollista, joudutaan siirtymään muihin asumispalveluihin.
Pohjois-Karjalassa haetaan jatkuvasti uusia perhehoitajia kehitysvammaisten perhehoitoon. Tarvetta on erityisesti lyhytaikaisista perhehoitajista lapsille ja nuorille eli perheistä, jotka voisivat ottaa lapsia/nuoria hoitoon 1–2 kertaa kuukaudessa ja koulun lomien aikana. Myös pitkäaikaisen perhehoidon tarvetta on erityisesti joillakin alueilla.
Viime viikolla alkoi uusi valmennus kehitysvammaperhehoitoon Kiteen Kansanopistolla. Valmennuksen aloitti 10 henkilöä.
Hyvät ystävät
lopuksi haluan sanoa muutaman sanan perhehoitajille.
Tärkein sana on Kiitos! Kiitos, että olette valinneet tämän antoisan, mutta myös sitovan työ- ja elämäntehtävän itsellenne.
Minusta on tärkeää tässäkin yhteydessä korostaa, ettei perhehoitajaksi voi ryhtyä noin vain ilman valmennusta. Perhehoitoliitolla on oma valmennusmalli kehitysvammaisten perhehoitoon suuntautuville perhehoitajille. Myös sosiaali- ja terveysalan ammattilainen tarvitsee valmennuksen, sillä perhehoitajan identiteetti on ihan eri asia kuin esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla toimivan identiteetti.
Jotta perhehoitaja jaksaa tehdä tätä arvokasta ja vaativaa työtä, on hänen pidettävä huolta omasta jaksamisestaan. Hänen on välitettävä itsestään, jotta voi välittää aidosti muista.
Haluankin jakaa kanssanne Anja Poriin runon evääksi arkeen:
Minulta meni kauan
vain oppiakseni,
miten olemalla julma ja ankara,
kontrolloiva ja vaativa,
olen sitä myös läheisilleni
ja vasta olemalla itselleni hellä, ymmärtäväinen,
tilaa antava ja suvaitsevainen,
olen sitä samaa myös lähelläni eläville.
Muistattehan, että itsensä rakastaminen kuuluu perhehoitajan ammattitaitoon.
Oikein antoisia koulutuspäiviä!
