Lokakuun kirjoitukseni Hyvinvointialueen blogissa siitä, että hyviä asioita kannattaa nostaa myös esille
Myös hyviä asioita tapahtuu hyvinvointialueella
Kaikilla hyvinvointialueilla on tällä hetkellä samat haasteet: Talous on saatava tasapainoon ja toisaalta henkilöstöpula vaikeuttaa oman toiminnan järkevää toteuttamista ja kehittämistä. Myös Pohjois-Karjalan hyvinvointialue kipuilee näiden ongelmien parissa. Haasteellisina aikoina keskitytään liian herkästi katsomaan vain ongelmia, vaikka hyvinvointialueella tapahtuu myös paljon hyviä asioita! Tässä kirjoituksessa haluan tuoda esiin muutamia onnistumisia, joista olen itse iloinnut tämän syksyn aikana, ja joihin olen henkilökohtaisesti päässyt tutustumaan lähemmin.
Olin lokakuun alussa Jyväskylässä puhumassa ikäihmisten perhehoidon päivillä ja esittelin siellä Pohjois- Karjalan hyvinvointialueen toimintamallia. Pohjois-Karjalan hyvinvointialue on yksi ikäihmisten perhehoidon edelläkävijöistä ja voimme olla todella ylpeitä siitä, miten perhehoitoa on meillä viety eteenpäin. Perhehoito sopii erityisen hyvin esimerkiksi muistisairaiden vuorohoidoksi ja myös pysyväksi asuinpaikaksi. Tällä hetkellä meillä on erityinen tarve edelleen kehittää ja lisätä nimenomaan kotiin vietävää perhehoitoa. Sen avulla mahdollistuvat omaisten vapaapäivät ja perhehoidon asiakkaan ulkoilu ja harrastaminen. Perhehoitoon kannattaa panostaa ja investoida myös sen takia, että inhimillisyyden lisäksi se on myös edullista esimerkiksi muuhun ympärivuorokautiseen hoitoon verrattuna.
Toinen syksyn onnistuminen on uuden päihdelääketieteen yksikön avaaminen. Upeiden, uusien tilojen lisäksi meillä on kehitetty myös toimintaa. Avajaisissa mukana ollut THL:n edustaja, ylilääkäri Margareeta Häkkinen, oli vaikuttunut kehittämistoiminnastamme. Hän totesi tutkimusnäyttöön perustuen, että päihdehoidon ulkopuolelle jääminen lisää sekä kuolleisuutta että kokonaiskustannuksia. Tutkimusten mukaan kustannusten hillitsemisessä tärkeimpiä asioita ovat varhainen tunnistaminen, moniammatillinen hoidon koordinointi sekä päihdehuollon osaaminen perusterveydenhuollossa. Hän totesi myös, ettei mitään tappavaa sairautta hoideta yhtä huonosti kuin päihdehäiriöitä, vaikka vaikuttavia hoitoja kyllä on. Tämä viesti on otettu Pohjois-Karjalan hyvinvointialueella tosissaan. Tässäkin asiassa meidän päättäjien on tärkeä ymmärtää vaihtoehtokustannukset. Jos emme investoi ennaltaehkäisyyn ja vaikuttaviin hoitoihin, pitkällä tähtäimellä maksamme siitä kalliisti – epäinhimillisyydestä puhumattakaan.
Kolmas asia, josta olen isosti iloinnut, on perhekeskustoiminta, joka on kehittynyt paljon. Perhekeskustyöllä tarkoitetaan kaikkea perheiden kanssa tehtävää toimintaa ja palvelua hyvinvointialueella, kunnissa sekä kolmannella ja yksityisellä sektorilla. Näitä palveluja ovat muun muassa lapsiperheiden sosiaali- ja terveyspalvelut, varhaiskasvatuspalvelut ja koulut sekä järjestöjen toiminta. Rinnalla kulkijana tässä lapsi- ja perhepalvelujen integraatiotyössä ovat olleet muun muassa työelämäprofessori Mika Niemeläinen Oulun yliopistosta ja Tiina Ristikari Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiöstä, Itlasta. Tavoitteena on, että apua tarvitseva lapsi, nuori ja perhe pääsevät heti avun piiriin ja pompottelu luukulta toiselle loppuu. Tämän mahdollistaminen edellyttää resursseja, mutta huostaanottojen väheneminen kompensoi nämä resurssit hyvin nopeasti. Vaihtoehtoiskustannuksia voidaan laskea olemassa olevan tutkimustiedon pohjalta eli tarvitsemme näyttöön perustuvaa toimintaa.
Näissä esimerkeissä tulee esille se, että kehittämiseen kannattaa investoida, jos halutaan saada kustannuksia kuriin. Ilman kehittämistoimintaa ja hankkeita eivät nämäkään uudet asiat olisi lähteneet liikkeelle. Tarvitaan sysäys siihen, että innovaatiot saadaan siirrettyä käytäntöön. Sysäykseen tarvitaan usein ulkopuolista rahoitusta ja jopa ulkopuolista asiantuntijuutta. Isoja kehittämishankkeita ei yleensä voi tehdä lonkalta, oman työn ohella. Kun mietitään taloutta ja sen tasapainottamista, on varottava tekemästä päätöksiä, jotka lisäävät kustannuksia. Tutkimustieto yhä enenevissä määrin kertoo meille, mitkä säästöt ainakin lisäävät kustannuksia ja toisaalta mihin kannattaa investoida, vaikka lyhyellä aikajänteellä kustannukset lisääntyisivät. Tämä on hyvinvointitalouden keskeinen ydin.
