Mielipidekirjoitus 17.10 Sanomalehti Karjalaisessa
Yhdessä tekemistä tarvitaan
Pohjois-Karjalassa sekä hyvinvointialue että kunnat kamppailevat talouden sekä työntekijäpulan kanssa. Meidän on välttämätöntä miettiä, mitä voimme tehdä yhdessä ja mitkä ovat toimintamme yhdyspintoja.
Terveyden- ja hyvinvoinnin edistäminen vaatii erityisesti yhdessä tekemistä ja selkeää työnjakoa hyvinvointialueen, kuntien ja järjestöjen kesken. Joskus keskustelussa unohtuu järjestöjen merkittävä rooli hyvinvointia ja terveyttä sekä kuntoutusta edistävässä toiminnassa. Suomessa on tällä hetkellä lähes 11 000 sote-yhdistystä ja 200 valtakunnallista järjestöä. Sotejärjestöissä on 1,3 miljoonaan jäsentä, 500 000 vapaaehtoista, 260 000 vertaistukijaa ja 50 000 ammattilaista. Sote-järjestöissä toimivien vapaaehtoisten työpanoksen on arvioitu vastaavan jopa 21 000 henkilötyövuotta. Tätä osaamista, asiantuntemusta ja tukea kannattaa hyödyntää sekä kunnissa että hyvinvointialueella.
Järjestöjen toiminnan kannalta kuntien ja hyvinvointialueen järjestöavustuksilla on tärkeä rooli. Avustusten jakamiseen on Pohjois-Karjalassa rakennettu selkeät pelisäännöt hyvinvointialueen ja kuntien välillä. Toivottavasti ensi vuoden budjettien laatimisessa ei tehdä sellaista virhettä, että järjestöjen työ tulee mahdottomaksi. Jos järjestöjen ennaltaehkäisevä ja kuntouttava työ loppuu, niin suuri joukko ihmisiä jää oman onnensa nojaan vaille heidän tarvitsemiaan palveluita. Vaihtoehtoiskustannukset tulevat olemaan tällöin paljon suuremmat kuin järjestöavustukset.
Tulevaisuudessa voisimme yhdessä pilotoida myös ns. ilmiöpohjaista budjetointia, joka tarkoittaa sitä, että yhdessä hoidettavan ilmiön tunnistamisen jälkeen asetetaan yhteiset tavoitteet ja mietitään, millä resursseilla kukin taho voi olla mukana. Sitten tehdään selkeä vastuu- ja työnjako yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Ilmiöpohjaista budjetointia kannattaisi kokeilla esimerkiksi ikäihmisten toimintakyvyn ylläpitämisen tai omaishoitajien jaksamisen haasteisiin.
Yhdessä tekeminen ei kuitenkaan onnistu ilman osaavia ihmisiä. Sekä hyvinvointialue että kunnat tarvitsevat ammattitaitoisia työntekijöitä. Yhdistämällä voimamme, meidän on mahdollista rakentaa Pohjois-Karjalalle sellaista imagoa, että tänne halutaan muuttaa. Toisaalta myös etä- ja hybridityön mahdollisuuksia tulee parantaa. Tulemme tarvitsemaan myös työperäistä maahanmuuttoa ja siksi asenne ”tervetuloa töihin ja asumaan” tulee olla yhteinen viestimme myös muista maista tuleville.
Merja Mäkisalo-Ropponen
Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen valtuuston pj.
