Kirjoitukseni Kinestetiikalehdessä 2/2023
Kinestetiikasta vetovoimaa sote-alalle?
Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus ei voi onnistua ilman ammattitaitoista henkilökuntaa. Tällä hetkellä hyvinvointialueet kamppailevat valtavan työvoimapulan kourissa. Sama haaste koskee koko sosiaali- ja terveysalaa. Erityisen hankalaa on saada työntekijöitä vanhus- ja vammaistyöhön. Eläkevakuutusyhtiö Kevan tilastojen mukaan Suomessa puuttuu tällä hetkellä lähes 17 000 sairaanhoitajaa ja noin 8 800 lähihoitajaa.
Suomeen syntynyt hoitajapula on monen tekijän summa ja pitkän yhteiskunnallisen kehityksen seurausta. Taustalla vaikuttaa kansakunnan ikääntymisestä johtuvan palvelutarpeen kasvun ja nuorten ikäluokkien pienenemisen välinen ristiriita. Tämän huoltosuhteeseen liittyvän ongelman lisäksi hoitoalan veto- ja pitovoima on heikentynyt. Hoitoala ei enää kiinnosta nuoria kuten ennen. Myös alan ammattilaiset hakeutuvat toisiin tehtäviin. Keskeistä on pysähtyä miettimään, mitä voimme tehdä saadaksemme nuoret innostumaan sosiaali- ja terveysalasta uudelleen sekä olemassa olevat ammattilaiset viihtymään työssään pidempään.
Hoito- ja hoiva-alan imago on huonontunut ja erityisesti korona-aika korosti ammatin raskautta. Myös media tuo usein esille hoito- ja hoivatyön kielteisiä puolia. Nyt olisi tärkeää saada nuoret näkemään hoito- ja hoivatyö mielenkiintoisena ammattina, missä voi kehittää itseään ja ammattitaitoaan sekä hyödyntää omaa luovuuttaan. Työn merkityksellisyys on useille nuorille tärkeää ja sitähän hoito- ja hoivatyö erityisesti on.
Kinestetiikka tuo työhön uudenlaista näkökulmaa
Meidän on uskallettava uudistaa sekä rakenteita että toimintatapoja, jotta pystymme turvaamaan sote-palvelut niitä tarvitseville myös tulevaisuudessa.
Uskon vahvasti, että kinestetiikan tuominen hoito- ja hoivatyöhön tuo mukanaan myös vetovoimatekijöitä. Kinestetiikan perusperiaatteiden noudattaminen palauttaa ajatukset hoito- ja hoivatyön perusarvoihin. Kinestetiikka mahdollistaa myös jatkuvan uuden oppimisen ja luovuuden käytön sekä edistää työhyvinvointia keventämällä työn fyysistä rasitusta. Asiakkaan ja potilaan auttamiseen kinestetiikka tuo aitoa kohtaamista ja tasa-arvoista vuorovaikutusta. Myös asiakkaan voimavarojen löytäminen ja niiden hyödyntäminen on sekä asiakkaalle että työntekijälle voimaannuttava kokemus.
On tärkeää, että sosiaali- ja terveysalan opiskelijat saavat jo opiskelun aikana tietoa ja kokemuksia kinestetiikan käytöstä ja sen mahdollisuuksista. Oppilaitosten tehtävänä on uudistaa myös työelämää ja siksi oppilaitoksissa tulee olla nyt rohkeutta ottaa uudenlaisia toimintatapoja osaksi opetusta ja opetussuunnitelmia. Tekemällä hoito- ja hoivatyö jälleen arvostetuksi ja jatkuvasti kehittyväksi ammatiksi, saamme nuoret jälleen kiinnostumaan tästä yhteiskunnan yhdestä tärkeimmästä työstä.
Merja Mäkisalo-Ropponen
Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen valtuuston pj
Kinestetiikkayhdistyksen kummi
