Puheeni Pohjois-Karjalan Invalidien aluetapaamisessa 6.10.2023
Vammaisten oikeuksien edistäminen Pohjois-Karjalan hyvinvointialueella
Merja Mäkisalo-Ropponen, Pohjois-karjalan hyvinvointialueen valtuuston puheenjohtaja
Vammaiset ovat maailman suurin syrjitty ihmisryhmä. Arviolta 15 % maailman ihmisistä on tavalla tai toisella vammaisia. Vaikka Suomessa tilanne on kansainvälisesti verrattuna kohtuullinen, niin tosiasiassa vammaisten ihmisten yhdenvertaiset osallistumismahdollisuudet ja palveluiden saaminen eivät ole vielä täysin toteutuneet Suomessakaan.
Ongelmat ja haasteet tulevat esimerkiksi esille melko säännöllisesti yhdenvertaisuusvaltuutetun kertomuksissa. Eniten yhdenvertaisuusvaltuutettuun otetaan yhteyttä vammaisuuteen ja alkuperään perustuvaan syrjintään liittyen.
Esimerkiksi työelämä on yksi keskeinen elämänalue, jolla vammaisten ihmisten yhdenvertaisuus ei toteudu. Työelämälainsäädäntöä on kehitetty vammattoman henkilön lähtökohdista ja vammaisuus rinnastetaan usein virheellisesti työkyvyttömyyteen, osatyökyvyttömyyteen tai sairauteen. Vammaisten henkilöiden ajatellaan usein olevan sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakkaita – eikä esimerkiksi TE-toimistojen asiakkaita. Itse en mielelläni puhu osatyökykyisyydestä vaan siitä, että kaikille tulee löytää sopivaa työtä.
Vammaisia ihmisiä on Suomessa ohjattu työkyvyttömyyseläkkeelle jo suoraan peruskoulusta ilman, että heidän työkykyään olisi varsinaisesti arvioitu. Suomessa on suuri määrä työkykyisiä vammaisia ihmisiä, jotka ovat tahtomattaan työelämän ulkopuolella. Heidän joukossaan on ammattiin valmistuneita osaajia, korkeasti koulutettuja asiantuntijoita ja motivoituneita työntekijöitä monenlaisiin tehtäviin. Yhteiskunnalla ei todellakaan ole varaa jatkaa tällaisia syrjiviä toimintatapoja. Yksi ongelma on se, ettei kohtuullisten mukautusten käsitettä tunneta, eivätkä työpaikat edelleenkään ole esteettömiä ja saavutettavia kaikille työntekijöille.
Vammaisten oikeuksien sopimus
Suomi on ratifioinut YK:n vammaisten oikeuksien sopimuksen jo vuonna 2016. Sopimuksella taataan vammaisille henkilöille täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti kaikki ihmisoikeudet ja perusvapaudet. Tämän sopimuksen tulee ohjata kaikkea toimintaa. – Siis myös hyvinvointialueiden toimintaa ja valtuutettujen tulisikin tutustua sen velvoitteisiin.
Pohjois-Karjalassa on kirjattu hyvinvointialueen strategiaan, että noudatamme YK:n vammaisoikeuksien sopimusta ja tämä kirjaus on osoittautunut erittäin tärkeäksi. Itsekin olen monessa keskustelussa voinut siihen viitata. Ensimmäisissä valtuuston kokouksessa jaettiin kaikille YK-liiton kirjanen vammaisten oikeuksista.
Mihin sopimus muun muassa velvoittaa?
Suomen – myös hyvinvointialueen omalta osaltaan – tulee täyttää kansainväliset velvoitteensa ja varmistaa vammaisten henkilöiden oikeuksien tasa-arvoinen toteutuminen sekä heidän äänensä kuuleminen kaikessa päätöksenteossa. Vammaisten oikeuksien vahvistamisessa on kyse ihmisoikeuksien toteutumisesta.
Sopimus velvoittaa myös huomioimaan vammaisten henkilöiden erityistarpeet ja takaamaan vammaisille samat yhteiskunnallisen osallistumisen mahdollisuudet kuin kaikille muillekin. Lisäksi sopimus korostaa yleisen asennemuutoksen tärkeyttä, stereotypioiden ja ennakkoluulojen poistamisen merkitystä ja yleistä tietoisuuden lisäämistä vammaisten aseman edistämiseksi ja ihmisoikeuksien toteutumiseksi.
Itse olen huomannut, että kielteisten asenteiden takana on usein tietämättömyys. Erityisen vahingollista on jos ei ymmärretä yhdenvertaisuuden käsitettä oikein ja vaaditaan kaikille ihmisille samanlaisia palveluita samalla tavalla toteutettuna. Tämä ei ole yhdenvertaisuutta vaan tasapäistämistä. Yhdenvertaisuus tarkoittaa, että esimerkiksi vammaiset henkilöt saatetaan samalle viivalle ei-vammaisten henkilöiden kanssa eli yhdenvertaisuus vaatii aina yksilöllistä asioiden tarkastelua.
Tätä keskustelua on edelleen käytävä eri tahojen kanssa. Vammaisyleissopimuksen määräykset edellyttävät, että kaikissa vammaisia koskevissa asioissa vammaiset henkilöt otetaan mukaan heitä koskevien asioiden suunnitteluun ja heitä koskevaan päätöksentekoon. Tämä tarkoittaa myös vammaisneuvostojen ja kokemusasiantuntijoiden vahvaa hyödyntämistä hyvinvointialueella.
Tämän edistämiseksi Pohjois-Karjalassa kaikilla vaikuttajatoimielimillä – siis myös vammaisneuvostolla – on edustus läsnäolo- ja puheoikeus kaikissa hyvinvointialueen lautakunnissa. Tätäkin aluksi kyseenalaistettiin, mutta nyt käsittääkseni päätökseen on oltu erittäin tyytyväisiä.
Vammaisten oikeudet eivät toteudu vain vammaispalveluita kehittämällä vaan yhdenvertaisuusajattelun valtavirtaistamisella. Jokaisessa päätöksessä tulee pohtia, pystyvätkö vammaiset olemaan osallisia, minkä takia vammaisneuvoston edustus jokaisessa lautakunnassa on erittäin tärkeää.
Hyvät ystävät,
Laki hyvinvointialueista edellyttää, että hyvinvointialueilla on oltava vammaisneuvosto, joka tekee yhteistyötä kuntien vammaisneuvostojen kanssa. Neuvostossa tulee olla riittävästi edustettuna eri vamma- ja sairausryhmät sekä heidän omaisiaan ja järjestöjä. Vammaisneuvostoissa henkilöt eivät edusta omaa vammaisryhmäänsä vaan laaja-alaisesti kaikkia vammaisia. Tämä on erittäin vaativa tehtävä.
Lain mukaan vammaisneuvoston tehtäväkenttään kuuluu toimintoja, joilla on merkitystä vammaisten henkilöiden elinolosuhteiden ja heidän tarvitsemiensa palveluiden kannalta. Neuvostolle tulee antaa riittävästi tietoa esimerkiksi ajankohtaisista hankkeista ja varata vaikuttamismahdollisuus päätösten valmistelussa. Neuvostojen rooliin kuuluu esimerkiksi aloitteiden, lausuntojen ja kannanottojen tekeminen sekä osallistuminen alueellisen hyvinvointikertomuksen laadintaan.
Itse ajattelen, että vammaisneuvostoilla on tärkeä rooli sen varmistamisessa, että vammaisten oikeuksien sopimusta noudatetaan ja vammaiset ja ei-vammaiset henkilöt asetetaan samalle viivalle. Jokaisella kansalaisella täytyy olla yhdenvertaiset oikeudet olla osallisena yhteiskunnassa. Vammaisneuvoston tärkeä tehtävä on omalta osaltaan varmistaa, että YK:n vammaisoikeuksien sopimus on kaikkien toimijoiden tiedossa ja se myös ohjaa päätöksentekoa.
Nyt olemme Pohjois-Karjalassa käynnistäneet myös hyvinvointialueen vammaispoliittisen ohjelman valmistelun. Ensin ajattelimme, että odotamme vammaispalvelulakia, mutta sen voimaantulon siirtyminen sai meidät muuttamaan mieltämme. Vammaispoliittisen ohjelman on tarkoitus olla laaja ja pitää sisällään paljon muutakin kuin vammaispalvelut. Esimerkiksi esteettömyys ja saavutettavuus on varmistettava kaikessa toiminnassa. Hyvinvointialueen vammaispoliittinen ohjelma tulee sovittaa myös yhteen kuntien ohjelmien kanssa.
Vammaisneuvosto on tässäkin valmistelussa tärkeä toimielin. Meillä on erittäin toimiva ja motivoitunut vammaisneuvosto, jonka roolia on myös tarkoitus kirkastaa. Pohdimme parhaillaan kaikkien vaikuttajatoimielimien vaikuttamismahdollisuuksien parantamista eli mitä muuta se voi olla kuin esimerkiksi perinteisten aloitteiden tekemistä. Aloitteet ovat jäykkä muoto ja niissä on usein kovin kapea näkökulma esillä. Enemmän pitäisi pyrkiä aitoon vuorovaikutukseen eri toimijoiden kanssa. Nyt syksystä alkaen esimerkiksi vammaisneuvoston kokouksiin osallistuu läsnäolo- ja puheoikeudella vammaispalveluista nimetty henkilö. Monet asiat etenevät varmasti jo suoraan tätä kautta. Jos eivät etene, niin sitten on muiden toimenpiteiden aika.
Lisäksi olemme käynnistämässä ns. Pyöreän pöydän keskusteluja, joissa asian ympärillä olevat tahot kohtaavat keskustellen. Tätä mallia parasta aikaa kehitellään, joten vielä en sen enempää siitä osaa sanoa. Tavoitteena on kuitenkin se, että aloitteiden tekemisestä päästään kohti kohtaamista ja toinen toisiltaan oppivaa keskustelua. Toki aloitteillakin on oma merkityksensä. Olemme sopineet myös, että aloitteeseen vastauksen antaneen viranhaltijan on tultava vammaisneuvoston kokoukseen esittelemään vastaustaan. Pelkkä kirjallisen vastauksen lähettäminen ei riitä.
Olemme tehneet myös periaatepäätöksen siitä, että käynnistämme hyvinvointialueella päätöksenteon ennakkovaikutusten arvioinnin ja osana tätä työtä ryhdymme tekemään vammaisvaikutusten tai yhdenvertaisuusvaikutusten arviointia. Tässä yhteydessä olemme keskustelleet myös siitä, miten varmistetaan se, että vammaisneuvosto pystyy ottamaan kantaa niihin päätösehdotuksiin, jotka erityisesti vaikuttavat vammaisten asioihin. Tähän asti viranhaltijat ovat lähettäneet tietyt asiat neuvostolle lausuttavaksi, mutta neuvosto on parempi asiantuntija siinä, mitkä valmistelussa olevat asiat vaikuttavat erityisesti vammaisten elämään. Vammaisvaikutusten arvioinnin kehittämisen yhteydessä myös tämä asia on pohdinnassa. Asia on iso ja vaativa ja edellyttää hyvää valmistelua ja toimintatapojen muutoksia. Tämänkin asian esille nostamisessa oli hyvä vedota vammaisyleissopimuksen.
Olemme mielestäni ottaneet tärkeitä edistysaskeleita omalla hyvinvointialueella, mutta paljon on vielä tehtävänä. Vammaispolitiikkaa on tehtävä nykyistä pitkäjänteisemmin ja laaja-alaisemmin niin että asia huomioidaan kaikessa päätöksenteossa ja siksi esimerkiksi vammaisvaikutusten arviointien tekeminen on tärkeä asia.
Myös eduskunnan tarkastusvaliokunnassa kiinnitettiin viime kaudella huomiota lainsäädännössä oleviin ihmisvaikutusten arvioinnin puutteisiin ja nosti siinä esille myös vammaisvaikutusten arvioinnin tärkeyden. Selvityksen mukaan yksi keskeinen syy puutteisiin on tiedon puute. Lainvalmistelijoilla ei ole tietoa vammaisista ihmisistä ja heidän oikeuksistaan. Myös yleinen tietopohja ja tiedonkeruu ovat huteria. Samat ongelmat siirtyvät helposti myös hyvinvointialueille.
Pari sanaa vammaispalvelulain tilanteesta ja toimeenpanon siirtymisen vaikutuksista.
Viime kaudella hyväksytty vammaispalvelulaki ei ollut täydellinen. Siihen jäi vielä puutteita ja siksi eduskunta sen hyväksyessään hyväksyi lausuman, jonka mukaan lain toimeenpanoa seurataan ja tehdään pikaisesti tarvittavia korjauksia. Esimerkiksi kritiikkiä on tullut sitä, että vammaisten itsemääräämisoikeutta ei vieläkään riittävästi korostettu. Valitettavasti monet ratkaisut palveluista olisi edelleen toteutettu sosiaalitoimen viranhaltijoiden ratkaisuilla, jossa em. itsemääräämisoikeus ei saa riittävää vaikutusta. Vammaisen itsenäistä omantahtoista elämää pitää paremmin korostaa. Tilanne on myös työntekijöiden kannalta hankala. Itsemääräämisoikeuslainsäädäntö olisi pitänyt ehdottomasti olla tämän lainsäädännön rinnalla, ja alun perin olikin niin, mutta korona hidasti lainsäädäntötyötä niin paljon, että jälleen kerran tämä tärkeä osa jätettiin kokonaisuudesta pois. Itsemääräämisoikeuslainsäädäntöä on yritetty valmistella ainakin 12 vuotta.
Kaikesta kritiikistä huolimatta keväällä hyväksytty laki olisi mielestäni ollut iso edistysaskel vammaisten oikeuksien toteutumisessa ja kaikki puolueet hyväksyivät tämän lain. Nyt kun laki avataan, se voi tarkoittaa (TOIVOTTAVASTI EI) heikennyksiä ja säästöjen etsimistä lain sisällöistä.
Yhteenvetona voidaan todeta, etteivät tällaiset nopeat muutokset lainsäädäntötyössä ole millään tavalla hyväksyttäviä. Laki on harvoin täydellinen syntyessään, mutta perusperiaatteena tulisi olla, että sitä korjataan eikä jo hyväksyttyä lakia vedetä takaisin. Esimerkiksi meidän hyvinvointialueellamme oltiin jo pitkällä lain soveltamisen toimeenpanossa ja toimintaohjeiden laatimisessa. Koulutuksia oli käyty ja paljon työtunteja tehty kokonaisuuden haltuun ottamiseksi. Huhtikuussa hyväksytyn lain epäkohdat tunnistettiin – esimerkiksi juuri itsemääräämisoikeuslainsäädännön puuttuminen ja myös huoli henkilöstön saatavuudesta, mutta siitä huolimatta, meillä olisi ollut valmiudet lain toimeenpanoon 1.10. Nyt tehtiin paljon turhaa työtä ja lain lykkääntyminen luo epävarmuutta osalle asiakkaista ja omaisista. Toisaalta osa asiakkaista ja omaisista eivät olleet uuden lain kannalla.
On tärkeää muistaa, ettei tilanne ole työntekijöiden vika, vaikka ymmärrettävää on, että epätietoisuus muutoksista suututtaa ja hermostuttaa.
Lopuksi totean hyvät ystävät, että monissa asioissa voidaan edetä ilman lainsäädäntöäkin, mutta kyllä vammaispalvelulain toimeenpanon siirtäminen ja lain avaaminen stressaa työntekijöitä ja monia asiakkaita. Kaikesta huolimatta haluan säilyttää oman unelmani siitä, että joskus olisi sellainen aika, ettei tarvitsisi erikseen puhua vammaisten oikeuksista. Milloin tämä toteutuu – en osaa sanoa, mutta sitä kohden meidän on edettävä. Niin kauan kuin kaikkien yhdenvertaisuus ei ole uusi normaali, asioista on puhuttava ja tähän tarvitaan meitä kaikkia.
