Pohjois-Karjalan sote-palvelut ovat muutosten edessä
(Mielipidekirjoitukseni Sanomalehti Karjalaisessa 12.4.2023)
Pohjois-Karjalan hyvinvointialue on isojen ratkaisujen edessä. Kamppailemme palvelutarpeeseen nähden riittämättömän rahoituksen sekä henkilöstöpulan kanssa. Rahoitustakin merkittävämpi ongelma on henkilöstön riittävyys, sillä rahallakaan emme henkilöstövajetta pysty Suomessa enää korjaamaan.
Tällä hetkellä Suomessa on noin 17000 sairaanhoitajan, noin 8800 lähihoitajan ja noin 4300 sosiaalityöntekijän vaje (KEVA). Seuraavan kymmenen vuoden aikana vanhuuseläkkeelle siirtyy noin 13000 sairaanhoitajaa. Tällä hetkellä Pohjois-Karjalasta puuttuu satoja sote-ammattilaisia.
HENKILÖSTÖVAJETTA SELITETÄÄN muun muassa sote-organisaatioiden heikoilla työoloilla, urakehitysmahdollisuuksien ja vaikutusmahdollisuuksien puutteella sekä johtamisongelmilla. Nämä ja monet muut syyt ovat johtaneet koulutukseen hakeutuvien ja valmistuvien alenevaan määrään, mutta myös alalta poishakeutuvien kasvavaan määrään.
Työolosuhteita ja palkkausta kehittämällä alan veto- ja pitovoimaa voidaan parantaa, mutta se ei yksin riitä. Suomi tulee tarvitsemaan henkilöstöä myös maamme rajojen ulkopuolelta. Lisäksi palveluja ja toimintoja on opittava tekemään uudella tavalla.
Olen vakuuttunut, että emme Pohjois-Karjalassakaan voi jatkaa samalla tavalla kuin ennen!
POHJOIS-KARJALAN hyvinvointial
Strategian toteutuminen edellyttää halua kehittää ja kokeilla rohkeasti uusia toimintatapoja. Kumppaneiksemme tähän tarvitsemme oppilaitokset, kunnat, järjestöt ja yritykset.
Jokaisen hyvinvointialueen työnantajan edustajan on ymmärrettävä oma roolinsa ja mahdollisuutensa edistää strategisia tavoitteita toiminnassaan yhdessä kollegoidensa ja henkilöstönsä kanssa.
MIELESTÄNI POHJOIS-KARJALASSA tarvitsemme nyt rohkeutta, keinoja ja osaamista muun muassa digitalisaation ja teknologian parempaan hyödyntämiseen, vaikuttavuusarviointiin, ilmiöpohjaiseen budjetointiin, vaihtoehtoiskustannusten laskemiseen, hyvinvointi-investointien tekemiseen sekä tietoperusteiseen johtamiseen.
Ulkomaisen työvoiman rekrytoinnissa ja meille sitouttamisessa on onnistuttava – samoin kuin osatyökykyisten ja vammaisten henkilöiden työllistämisessä tarkoituksenmukaisella tavalla.
Valmistelussa olevaan palveluverkkoselvitykseen ja palvelustrategiaan on suhtauduttava avoimella mielellä. Palvelujen turvaaminen tulevaisuudessa voi nyt edellyttää muutoksia muun muassa palvelujen alueelliseen sijoittumiseen sekä toteutustapaan.
Merja Mäkisalo-Ropponen
hyvinvointialueen valtuuston pj. (sd.)
