Hyvinvointioikeuden päivät Itä-Suomen yliopistolla huhutikuussa (oma puheenvuoroni Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen nykytilasta)

Hyvinvointioikeuden päivät 18 – 19.4.2023
Itä-Suomen yliopisto

Arvoisat Hyvinvointia Pohjois-Karjalassa tilaisuuteen osallistujat

Kiitos kutsusta tulla käyttämään puheenvuoro tässä tilaisuudessa. Olen Pohjois-
Karjalan hyvinvointialueen valtuuston puheenjohtaja ja minua on pyydetty
vastaamaan muun muassa seuraaviin kysymyksiin:
1. Millaiselta näyttää Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen tilanne? Miten valtuuston
toiminta on käynnistynyt?
2. Miltä hyvinvointialueuudistus näyttää Pohjois-Karjalan näkökulmasta?
3. Millaisia alueellisia haasteita täällä on? Entä millaisia vahvuuksia meillä on?
4. Miltä tulevaisuus näyttää? Mihin tarvitaan panostusta tulevaisuudessa?
5. Koulutuksen rooli: Miltä näyttää paikallisen yliopiston (ja muiden koulutusta
järjestävien oppilaitosten) rooli hyvinvointialueen näkökulmasta?
6. Tutkimuksen rooli hyvinvointialueen toiminnassa ja kehittämisessä: Millaiselle
tutkimukselle voisi olla tarvetta hyvinvointialueen näkökulmasta?

Millaiselta näyttää Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen tilanne? Miten valtuuston toiminta on käynnistynyt? Miltä hyvinvointialueuudistus näyttää Pohjois-Karjalan näkökulmasta?

Pohjois-Karjalan hyvinvointialue ei ole Siun soten jatke, vaikka nimi on pysynyt samana. Itse en mielelläni puhu Siun sotesta, vaan Pohjois-Karjalan hyvinvointialueesta. Toki Siun sote – eli kuntayhtymämallilla järjestetyt palvelut – ovat Pohjois-Karjalassa olleet käytössä jo useamman vuoden ajan ja siinä mielessä, meidän ei tarvitse enää käydä yhteisen toiminnan käynnistämiseen liittyviä asioita läpi. Monin paikoin Suomessa ollaan vasta aiemmin kunnissa olleita palveluita siirtämässä hyvinvointialueille.

Hyvinvointialue eroaa kuitenkin kuntayhtymämallista ainakin seuraavien asioiden osalta:

• Rahoitus tulee valtiolta ja valtion kanssa käydään neuvotteluja toiminnan rahoituksesta.
  Alueet saavat kuitenkin itse rakentaa oman toimintamallinsa ja – tapansa. Toiminnan
  vaikuttavuusperusteisuus tulee korostumaan tulevissa neuvotteluissa.
• Hyvinvointialueelle on valittu päättäjät suoralla kansanvaalilla, ja päättäjät ovat vastuussa suoraan äänestäjille (olettamuksena on, että päättäjät ovat aktiivisemmin mukana päätöksenteossa, mutta eivät puutu operationaaliseen johtamiseen).

Valtuustotyöskentely on alkanut mielestäni hyvin. Strategian laadinta oli onnistunut prosessi ja siihen osallistuivat aktiivisesti kaikki valtuutetut. Kuulimme myös kansalaisia, sidosryhmiä ja työntekijöitä. Nyt laadimme palveluverkkoselvitystä ja palvelustrategiaa ja sen laatimiseen liittyy jo enemmän erilaisia näkökulmia – ja intohimojakin.

Tulevaisuuslautakunta on vastuussa ehdotuksen laatimisesta ja olen erittäin ylpeä siitä työstä, mitä siellä on tehty ja tehdään. Suunnitelmat pohjautuvat laajaan tutkimustietoon ja myös tulevaisuuden ennakointiin. Aikataulu on tiukka, sillä tarkoitus on, että kesäkuussa valtuusto pääsisi käsittelemään asioita ja sitä ennen on vielä laajahko kuulemiskierros ja myös aluehallituksen pitää pystyä kunnolla perehtymään asioihin.

Toiminnan rahoitus perustuu tarveperusteisuuteen, eli kriteereihin, joissa huomioidaan muun muassa alueen ikärakenne, sairastavuus, asukastiheys, vieraskielisyys ymv. seikat. Terveyden- ja hyvinvoinnin edistämiselle on pieni (liian pieni) ”porkkanaraha”.

Tarvevakioiturahoitus on sinällään oikeudenmukainen, mutta pitkä siirtymäaika ja siihen sisältyvä leikkuri on Pohjois-Karjalan kannalta epäoikeudenmukainen. Meille kuuluisi 360 euroa/asukas, mutta me saamme vain 200 euroa/asukas.

Tämä aiheuttaa meille ensimmäisen toimintavuoden aikana ongelmia uusiin toimintoihin investoimisessa ja toimintatapojen muuttamisessa. Toisaalta on huomioitava, että Pohjois-Karjala saa valtiolta enemmän rahoitusta kuin mitä kunnat pystyivät Siun sotelle myöntämään.
Olen melko varma, että rahoituslaki vaatii vielä uudelleen tarkastelua.

Millaisia alueellisia haasteita täällä on? Entä millaisia vahvuuksia meillä on?

Haasteita:

• Rahoitus suhteessa palvelutarpeisiin
• Palvelujen järjestäminen suhteessa väestön keskittymiseen
• Henkilöstötilanne

Rahoitustakin suurempi haaste on henkilöstön riittävyys! Suomessa puuttuu tällä hetkellä noin 17 000 sairaanhoitajaa, noin 8 800 lähihoitaja ja noin 4 300 sosiaalityöntekijää. Tällä hetkellä Pohjois-Karjalasta puuttuu satoja soteammattilaista. Seuraavan kymmenen vuoden aikana vanhuuseläkkeelle siirtyy valtakunnallisesti noin 13 000 sairaanhoitajaa.

Miksi näin?

• Alalta hakeuduttu pois epäinhimillisen työolosuhteiden takia (korona kiihdytti tätä). Ammatti-identiteetin ja todellisuuden välinen ristiriita on liian suuri
• Urakehitysmahdollisuudet ja omaan työhön vaikuttamismahdollisuudet ovat heikentyneet (erityisesti sairaanhoitajat kokevat näin)
• Johtamisen haasteet???
• Koulutukseen vähemmän hakijoita (ala ei enää niin vetovoimainen) eli auttaako koulutuspaikkojen lisääminen
• Nuorten ikäluokka on pienentynyt
• Erityisesti lääkärit kokevat tarvitsevansa työyhteisön ja kollegan tukea (siksi ei
  haluta lähteä pienille terveysasemille töihin)

VETO- JA PITOVOIMAA ON PARANNETTAVA, MUTTA VAIKKA SITÄ SAATAISIIN
PARANNETTUA, NIIN HENKILÖSTÖVAJE ON TULEVAISUUDESSAKIN NIIN SUURI,
ETTEMME VOI JATKAA ”KUTEN AINA ENNENKIN ON TEHTY”

Vahvuudet:

Hyvinvointialueella on yhdessä laadittu hyvä strategia, johon on sitouduttu.
– Toiminnan päämäärä: Yhdessä tehden vaikuttavimmat palvelut.
– Palvelulupauksemme: Oikeat palvelut, oikeaan aikaan, oikeassa paikassa.
– Toimintamme tarkoitus: Hyvää elämää ja elämäniloa Pohjois-Karjalassa: tukea, turvaa ja hyvinvointia;
Yhdessä tekeminen, halua kehittää ja tehdä työtä hyvin (innovatiivisuus erilaisissa kehittämishankkeissa ja uusien asioiden testaamisessa)
Tulevaisuusorientoituneisuus (jopa tulevaisuusviisaus)

Strategiaamme olemme kuvanneet avaimet menestykseen seuraavasti:
1. Perustason palvelujen turvaaminen, integraation varmistaminen ja erityistason
palvelujen tarpeen vähentäminen
2. Digitalisaation hyödyntäminen
3. Toiminnan sujuvuuden, laadun ja vaikuttavuuden parantaminen
4. Henkilöstön riittävyyden, työhyvinvoinnin ja sitoutumisen varmistaminen
5. Osallistava ja valmentava lähijohtaminen
6. Työnantajamaineen parantaminen ja rekrytoinneissa onnistuminen

Miltä tulevaisuus näyttää? Mihin tarvitaan panostusta tulevaisuudessa?

Haasteet ovat isot (vrt. rahoitus ja henkilöstövaje), mutta uudistamalla onnistumme:

• Pohjois-Karjalasta henkilöstölle vetovoimainen hyvinvointialue
• Kansanterveydessä sote-palveluilla on pieni – joskin tärkeä – rooli. Terveyserojen
  pienentäminen keskeiseksi tavoitteeksi. Häiriökysynnän vähentäminen (epäinhimillistä ja kallista)
• Terveyden- ja hyvinvoinnin edistämisessä sekä ennaltaehkäisyssä toimiminen
  yhdessä tekeminen ja kumppanuuksien rakentaminen kuntien, järjestöjen
  oppilaitosten ja yritysten kanssa. (Vastakohtana osaoptimointi ja rajapintojen
  säilyminen ja siiloutuminen).
• Ilmiöpohjaista budjetointia kannattaa testata, esimerkiksi:

– Omaishoitajien jaksaminen

– Kulttuurihyvinvointi

– Ikäihmisten liikkuminen, ulkoilu ja harrastaminen

– Lasten ja nuorten syrjäytymisen ennalta ehkäiseminen

• Teknologian ja digitalisaation hyödyntäminen – Monikanavainen palveluverkko (Suomessa noin miljoona digiosatonta eli palveluvalikoiman pitää olla laaja, mutta kyse on myös digitaitojen oppimisesta ja siitä, että alustat ovat esteettömiä, saavutettavia ja helppokäyttöisiä)
• Liikkuvat palvelut ovat lähipalveluita
• Etälääketieteen hyödyntäminen
• Tieto perusteinen johtaminen ja päätöksenteko

HUOM!
Hyvinvointitalous perinteisen talousajattelun rinnalle eli on uskallettava tehdä hyvinvointi-investointeja ja osattava laskea vaihtoehtoiskustannuksia. Vaikuttavuusperusteisuus on ainoa eettisesti kestävä tapa tehdä päätöksiä sosiaali- ja terveystoimessa.

Koulutuksen ja tutkimuksen rooli: paikallisten koulutusorganisaatioiden rooli
hyvinvointialueennäkökulmasta sekä millaiselle tutkimukselle on tarve?

Vahva ja monipuolinen koulutusjärjestelmä on hyvinvointialueen toiminnalle erittäin tärkeä. Itä-Suomen yliopistoa tarvitaan takaamaan muun muassa lääketieteen, sosiaalityön ja hoitotieteen osaaminen YTA-alueella. Yhteistyökumppanuuksien ja yhdessä tekemisen edelleen syventäminen ja myös uusien aiheiden ja tapojen löytyminen.

Ammattikorkeakouluissa erikoistumisopintojen käynnistäminen.
Hoitotyöntekijöiden erikoistuminen tällä hetkellä melko mahdotonta ja erityisosaamisen tarve erittäin suuri, uudenlaista työnjakomallia tulee kehittää (esimerkiksi reumahoitajat, diabeteshoitajat, muistihoitajat).

Myös ammatillisten oppilaitosten erikoisammattitutkintojen kehittäminen

Urakehitys ja siihen liittyvä palkitseminen

Tutkimuksen tarve:

• Näyttöön perustuva toiminta edellyttää koko ajan tutkimusta (lääketiede, sosiaalityö, hoitotieteen johtaminen)
• Tietoperusteinen päätöksenteko edellyttää myös tutkimustiedon kokoamista (meta-analyyseja) ja tiivistämistä
• Vaikuttavuusperusteisuus ja hyvinvointitalous edellyttävät tutkimusta
  (Itä-Suomen yliopiston vaikuttavuuden talo on erittäin hyvä esimerkki)
• Terveys- ja sosiaalitaloustieteellinen tutkimus toimintojen kehittämisessä
• Ammattikorkeakouluissa pienempiä ja käytännönläheisempiä kehittämishankkeita
• Hyvinvointioikeus on tärkeä tieteenala toiminnan kehittämisessä

Haasteita on paljon, mutta mahdollisuuksia vielä enemmän!