Vammaispalvelulain uudistus viimein maaliin!
(kirjoitukseni Perhehoito – lehdessä 3/2023)
Kauan odotettu vammaispalvelulain uudistus saatiin maaliin edellisen eduskunnan viime metreillä. Laki hyväksyttiin 1.3.2023 ja se astuu voimaan 1.10.2023. Uudistuksen tavoitteena on ollutvammaisten henkilöiden osallisuus ja yhdenvertaisuus sekä vammaisten henkilöiden tarpeiden mukaiset, yksilölliset ja itsenäistä elämää tukevat palvelut.
Vammaiset henkilöt saavat jatkossa tarvitsemansa sosiaali- ja terveyspalvelut saman lainsäädännön perusteella diagnoosista riippumatta. Palvelua ei näin ollen järjestetä enää esimerkiksi kehitysvammalain perusteella. Kehitysvammalain perusteella tehdään ainoastaan päätökset erityishuollon antamisesta ja lopettamisesta, rajoitustoimenpiteiden käyttämisestä sekä tahdosta riippumattomasta erityishuollosta.
Aiempi vammaispalvelulaki kohteli eri vammaisryhmiä eri tavoin eikä huomioinut eri ikäisiä vammaisia henkilöitä. Vaikka uusi laki parantaa tilannetta, emme vieläkään täysin pysty turvaamaan kaikkien YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan sopimuksen periaatteiden toteutumista. Laki on kuitenkin riittävän joustava, mikä mahdollistaa YK:n sopimuksen velvoittamien yksilöllisten palvelujen järjestämisen. Lisäksi lakia hyväksyessään eduskunta hyväksyi lausuman, jonka mukaan lain vaikutuksia seurataan ja mahdolliset puutteet korjataan.
Mitä tarkoittaa vammaispalvelulain toissijaisuus?
Sosiaalihuollon yleislakina sovelletaan sosiaalihuoltolakia, jonka perusteella myös vammaiset henkilöt saavat tarvitsemansa sosiaalihuollon palvelut ja tuen. Vastaavasti myös vammaisten terveydenhuolto järjestetään yhdenvertaisesti muiden kanssa terveydenhuoltolain perusteella.
Vammaispalvelulain perusteella järjestetään täydentäviä erityispalveluita henkilölle, joka ei saa yksilöllisen tarpeensa mukaisia, sopivia ja tavanomaisessa elämässä tarvittavia palveluita yleislakien perusteella. Laki sisältää laajan palveluvalikoiman. Vammaisella henkilöllä on subjektiivinen oikeus lähes kaikkiin vammaispalvelulain mukaisiin palveluihin. Tavoitteena on turvata jokaiselle hänen yksilöllisiä tarpeitaan vastaava palvelukokonaisuus.
Perhehoito täydentää vammaisten palveluita
Perhehoito osaltaan turvaa eri-ikäisten kehitysvammaisten osallisuutta, yhdenvertaisuutta ja yksilöllisten tarpeiden toteutumista ja tukee näin erinomaisesti vammaispalvelulain tavoitteiden toteutumista.
Perhehoitoliitolla on oma valmennusmalli kehitysvammaisten perhehoitoon suuntautuville perhehoitajille. Suomessa onkin paljon upeita kehitysvammaisten tarpeisiin vastaamiseen erikoistuneita perhehoitokoteja ja kiertäviä perhehoitajia.
Vammaispalvelulaissa korostetaan, että vammaisen lapsen ja hänen perheensä on saatava sellainen tuki, joka mahdollistaa lapsen asumisen perheensä kanssa. Niissä tilanteissa, joissa lapsi ei voi vammansa aiheuttaman avun ja tuen tarpeen vuoksi asua vanhempiensa kanssa, asuminen voidaan järjestää perhehoidossa.
Perhehoito on hyvä vaihtoehto myös vammaisen nuoren itsenäistymisen tukemisessa esimerkiksi opintojen päättövaiheessa tai irrottauduttaessa syntymäkodista.
Lasten ja nuorten kohdalla lyhytaikainen perhehoito ja osavuorokautinen perhehoito tukevat lapsen kehitystä ja hyvinvointia sekä vanhempien jaksamista. Lyhytaikaista perhehoitoa voidaan järjestää myös lapsen omassa kodissa esimerkiksi tilanteissa, joissa lapsella on paljon apuvälineitä.
Perhehoitoa suunniteltaessa tulee huomioida myös muiden palvelujen, kuten kuljetuspalveluiden ja harrastusmahdollisuuksien sekä henkilökohtaisen avun tarve ja turvata niiden saatavuus.
Uusi vammaispalvelulaki tuo muutoksia vammaisten henkilöiden palveluihin ja siksi hyvinvointialueilla on pidettävä huolta siitä, että koulutusta uuden lain sisällöstä järjestetään riittävästi.
Merja Mäkisalo-Ropponen
TtT, Pohjois-Karjalan Hyvinvointialueen valtuuston pj.
