Osaoptimoinnista yhdessä tekemiseen
(julkaistu Sanomalehti Karjalaisessa 20.5.2023)
Hyvinvointialueita, kuntia ja järjestöjä yhdistää yhteinen tavoite – ihmisten hyvinvointi. Terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä sekä ennaltaehkäisevässä toiminnassa on rakennettava yhteinen toiminta-areena, jossa yhdessä tekeminen hyvinvointialueen, kuntien, oppilaitosten, yritysten, järjestöjen ja muiden kolmannen sektorin toimijoiden kanssa toteutuu.
Laki velvoittaa hyvinvointialueita tekemään tätä yhteistyötä ja edistämään muun muassa järjestöjen toimintaedellytyksiä ja vaikutusmahdollisuuksia. Tämä toteutuu esimerkiksi järjestöavustuksina sekä yhteistyösopimuksina.
Aiemmin puhuttiin rajapinnoista eri toimijoiden välillä, mutta tästä käsitteestä on syytä luopua ja puhua mieluummin yhdyspinnoista ja kumppanuuksista. Rajoilla on helppo heittää asioita toisen tahon hoidettavaksi ja sortua osaoptimointiin.
Osaoptimointi on ilmiö, jossa yksittäinen toimija varmistaa oman hyödyn ottamatta huomioon koko järjestelmän kannalta parasta kokonaisratkaisua. Osaoptimoinnin riski on olemassa, kun esimerkiksi terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen, omaishoitajien jaksamisen tukeminen tai lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisyn palvelut jakautuvat kunnan ja hyvinvointialueen yhteisvastuulle. Mikäli jompikumpi toimija ei omia kustannuksia säästääkseen tarjoa näihin riittävän laadukkaita palveluita, aiheutuu lisäpalvelujen tarvetta ja kokonaiskustannusten kasvua joka tapauksessa julkisen sektorin vastattavaksi. Samoin, jos ei osata hyödyntää järjestöjen osaamista osana tätä kokonaisuutta, voi käydä yhtä huonosti. Yhdessä tekeminen on keino varmistaa laadukkaat palvelut ja osaamisresurssien tehokas käyttö.
Mitä parempi kansanterveys, sitä pienemmät sosiaali- ja terveysmenot
Ajankohtainen muutosvaihe, jota tuoreella hyvinvointialueilla eletään, edellyttää paljon tulevaisuusviisautta eli kykyä, taitoa ja uskallusta katsoa tarpeeksi kauas. Tämä tarkoittaa muun muassa sen ymmärtämistä, että kansanterveyteen – eli hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen sekä ennaltaehkäisyyn – panostaminen on tulevaisuusinvestointi, joka säästää tulevaisuuden sote-kustannuksia.
Kansaterveyden edistämisessä kunnilla ja järjestöillä on valtavan suuri rooli. Kun rahaa on vähän, kaikki resurssit tulee saada tehokkaaseen käyttöön. Siksi myös järjestöjen toimintaedellytykset on turvattava. Suomessa on tällä hetkellä lähes 11 000 sosiaali- ja terveysalan järjestöä, joissa on 1,3 miljoonaa jäsentä, 500 000 vapaaehtoista, 260 000 vertaistukijaa ja 50 000 ammattilaista. Vapaaehtoisten työpanoksen on arvioitu vastaavan jopa 21 000 henkilötyövuotta. Tätä osaamista ja asiantuntemusta ei ole yhteiskunnassa varaa menettää. Sote-uudistus ei voi onnistua ilman kolmannen sektorin kumppanuutta.
Nämä perusasiat on nyt syytä muistaa sekä hallitusneuvotteluissa että alueilla.
Merja Mäkisalo-Riópponen
Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen valtuuston pj (sd)
