Kulttuuri kunniaan
Tämän on viimeinen blogini Uudessa Suomessa, sillä olen kirjoittanut tätä blogia kansanedustajan roolista käsin. En ole ehdokkaana vaaleissa ja siksi viimeinen työpäiväni kansanedustajana on 5.4. Tässä viimeisessä kirjoituksessani haluan nostaa esille kulttuurin ja taiteen merkitystä sivistyneen yhteiskunnan kivijalkana.
Kestävässä kehityksessä on neljä ulottuvuutta: taloudellinen, ekologinen, sosiaalinen ja kulttuurinen. Tällä hetkellä kulttuurista ulottuvuutta ei huomioida riittävästi. Hyvä yhteiskunta rakentuu moninaisen kulttuurin perustalle. Jos kulttuuria kahlitaan, yhteiskunta näivettyy, kuten esimerkiksi Venäjällä on käynyt. Myös historiasta löydämme vastaavia esimerkkejä. Kulttuuri vahvistaa myös yhteiskunnan resilienssiä ja se avaa ovia luovuudelle, jota tarvitaan yhteiskunnan uudistumiseen. Taide auttaa näkemään ja kuvittelemaan sellaista, mitä ei vielä ole. Hyvä tulevaisuus rakennetaan tieteen, taiteen ja etiikan vuoropuhelulle. Kulttuuri on aina ollut myös kriisiaikojen voimavara ja sen avulla on helpompi nähdä uusia mahdollisuuksia tulevaisuudessa.
Kulttuurilla on merkitystä kokonaisturvallisuuden vahvistajana, sillä taide ja kulttuuri vahvistavat ihmisten kykyä selviytyä kohtaamistaan haasteista ja auttavat ymmärtämään toisiamme paremmin.
Kulttuuri ja taide ovat myös osa kokonaishyvinvointiamme. Laaja kansainvälisesti ja kansallisesti tunnustettu tutkimus- ja kokemustieto tukee kulttuurin ja taiteen hyödyntämistä myös terveysongelmien sekä sosiaalisen syrjäytymisen ennaltaehkäisyssä, sairauksien hoidossa ja niiden kanssa selviytymisessä sekä kuntoutuksessa.
Hyvinvoinnin ja terveyden riskitekijöiden vähentäminen on investointi hyvinvointi- ja terveyserojen kaventamiseen sekä eriarvioistumiskehityksen pysäyttämiseen. Kulttuurihyvinvointi on tärkeä osa hyvinvointitaloutta.
Kulttuurihyvinvoinnin edistäminen on hyvinvointialueiden, kuntien ja järjestöjen yhteinen asia ja tämän yhteistyön vahvistaminen on nyt erityisesti kuntien ja hyvinvointialueiden vastuulla. Kulttuurihyvinvoinnin edistämisessä kannattaisi kokeilla ilmiöpohjaista budjetointia. Käytännössä ilmiöpohjainen budjetointi tarkoittaa, että talousarviosta varataan tietty osa jonkin teeman tai ilmiön ympärille hallintorajoja ylittäen. Tällaisia teemoja voivat muun muassa omaishoitajien tuki tai syrjäytymisen ehkäisy. Toisaalta tarvitaan tekoja myös valtiovallan taholtaan ja siksi tulevan hallituksen on turvattava kulttuurille riittävä rahoitus.
Jos olet halukas lukemaan asiasta enemmän, niin suosittelen tutustumaan Opetus- ja kulttuuriministeriön Raporttiin: Kulttuurin ja liikunnan hyvinvointivaikutukset osaksi päätöksenteko- ja ohjausjärjestelmää. Puhuin asiasta myös tänään alkaneilla Valtakunnallisilla orkesteripäivillä Joensuussa. Voit lukea puheenvuoroni nettisivuiltani.
Kiitos kaikille lukijoilleni vuosien varrella. Toivotan hyvää kevättä ja voimaannuttavia kulttuurielämyksiä
