Puheenvuoro kansallisilla orkesteripäivillä Joensuussa 28.3.2023

Hyvät valtakunnallisille orkesteripäiville osallistujat

Kiitän lämpimästi kutsusta tulla puhumaan tilaisuuteenne. Olen Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen valtuuston puheenjohtaja ja minulta on toivottu puheenvuoroa, siitä, miten hyvinvointialueen päättäjänä näen kulttuurin ja taiteen sekä orkesteritoiminnan merkityksen osana kansanterveyttä ja hyvinvointia. Minua pyydettiin myös kertomaan, miten orkesteri voisi kolkutella hyvinvointialueen ovia.  Mielestäni olette aloittaneet täällä Pohjois-Karjalassa kolkuttelun aivan oikeista tahoista, kun pyysitte minua ja kehittämisjohtaja Heli Aaltoa tänne puhumaan. Jotain samankaltaista suosittelen muillekin hyvinvointialueille.

Olin viime vuoden loppuun saakka myös Joensuun kaupungin valtuuston puheenjohtaja ja siksi puhun hiukan myös kuntanäkökulmaa. Toistaiseksi eli reilun viikon verran olen myös kansanedustaja ja siinä roolissa myös perustamassa muutama vuosi sitten Kansallista kulttuurihyvinvointipoolia. Olin kaksi ensimmäistä vuotta poolin puheenjohtaja ja tämänhetkistä puheenjohtajaa kansanedustaja Marko Kilpeä, pääsette kuulemaan myöhemmin. Tuon puheessani esille myös kulttuurihyvinvointipoolissa syntyneitä ajatuksia.

Punainen lanka esityksessäni on kulttuurihyvinvointi. Kulttuurihyvinvoinnilla tarkoitetaan ihmisen yksilöllistä tai yhteisöllisesti jaettua kokemusta siitä, että kulttuuri ja taide lisäävät hyvinvointia tai ovat yhteydessä siihen. Se on vahvuuksien löytämistä ja uuden oppimista kulttuurin ja taiteen keinoin. Se on myös yhteyden luomista toisiin ihmisiin ja itseen sekä ihmisenä kohtaamista taiteen välityksellä. Kulttuurihyvinvointi on myös nähdyksi ja kuulluksi tulemista taiteen ja kulttuurin kautta sekä osa mielekästä arkea. Palaan tähän myöhemmin, mutta alkuun muutama sana kunnan roolista.

Kuntalain mukaan kunnan tehtävänä on terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen. Näin on myös sote-uudistuksen jälkeen. Toisaalta kunnan tehtävänä on myös järjestää kulttuuritoimintaa. Kulttuurihyvinvoinnissa nämä kaksi tehtävää yhdistyvät.

Valtakunnallinen Kulttuurihyvinvointipooli laati edellisiin kuntavaaleihin neljä selkeää viestiä kuntapäättäjille.

1. Kulttuuri luo tutkitusti hyvinvointia

Ihmisten terveys ja hyvinvointi syntyvät pääosin arjen ympäristöissä ja arjen toimissa, jossa esimerkiksi viihtyisällä, turvallisella, osallistumaan ja liikkumaan kutsuvalla sekä esteettisellä ympäristöllä ja kulttuuripalveluilla on merkittävä rooli. Kulttuuri on kaikenikäisten kuntalaisten hyvinvointipalvelu, joka säästää osaltaan sosiaali- ja terveysmenoja. Erityinen merkitys kulttuurilla ja taiteella on mielen hyvinvoinnin edistäjinä. Orkestereiden yleisötyö on hyvinvointityötä parhaimmillaan.

2. Kulttuuri on myös tuloerä

Taiteen ja kulttuurin ammattilaisten työllä on monipuolisia vaikutuksia kunnan elinkeinoelämässä: tapahtumat, harrastustoiminta, matkailu, opetus, hyvinvointipalvelut ja yritystoiminta luovat tuloja ja työtä kuntiin.

3. Kulttuuristaan kunta tunnetaan

Kulttuuritoiminta vahvistaa asukkaiden yhteisöllisyyttä, osallisuutta, paikallisylpeyttä sekä me-henkeä. Kulttuurilla ja taiteella on merkitystä kunnan henkisen ilmapiirin tukemisessa, sivistyksen ja kasvun alustana, demokratian ja yhdenvertaisuuden kehittäjänä sekä elinkeinoelämän elävöittäjänä ja vahvistajana.

4. Lapset ja nuoret tarvitsevat hyviä kulttuurieväitä elämään

Harrastukset ja itseilmaisun kehittyminen antavat lapsille mahdollisuudet hyvään elämään. Taide ja kulttuuri tarjoavat uusia ratkaisuvälineitä ja tapoja käsitellä erilaisia ongelmia kuten koulukiusaamista. Kunnan kannattaa ottaa käyttöön kulttuurikasvatussuunnitelma lapsille ja nuorille.

Hyvät kuulijat

Kulttuuri- ja taidealan keskusjärjestön KULTA ry:n kyselyssä vuonna 2021 kysyttiin kansanedustajilta ja kulttuurijärjestöjen johtajilta käsityksiä kulttuurialan toimintaedellytyksistä Suomessa.

Kyselyn perusteella kulttuurialan merkitys periaatteessa ymmärretään ja kulttuurisia oikeuksia pidetään tärkeinä. Kulttuuriset oikeudet tarkoittavat sitä, että jokaisella on oltava mahdollisuus elää kulttuurin ja taiteen äärellä niin tekijänä, kokijana kuin harrastajanakin. Kulttuurin ja taiteen merkitys tuli korostetusti esille koronan aikana, kun niiden kokeminen ja kuluttaminen typistyivät minimiin.

Kysely tehtiin koronan aikana ja oli hienoa, että tuloksista löytyy vaikeista ajoista huolimatta positiivistakin: edelliseen vuoteen verrattuna huomattavasti useampi kulttuurijärjestön johtaja on sitä mieltä, että kulttuurin ja taiteen vaikutukset terveyteen, hyvinvointiin ja oppimiseen näkyvät kuntapolitiikassa.

Kulttuurihyvinvointi teemana on vahvistunut osana sosiaali- ja terveyspolitiikkaa ja hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä. Myös taiteen perusopetus ja kulttuurikasvatussuunnitelmat ovat vahvistuneet osana koulutuspolitiikkaa. Nyt onkin tärkeää ymmärtää joka tasolla, että taidetta ja kulttuuria tarvitaan myös koronan aiheuttamien hyvinvointivajeiden korjaamiseen yhteiskunnassa.

Selvityksessä tuli esille myös, että kunnissa suhtautuminen kulttuuriin vaihtelee eri kuntien kesken paljon 

Erot kuntien välillä ovat suuria kulttuurin rahoittamisessa: alle viidestäkymmenestä eurosta per asukas neljäänsataan euroon asukasta kohden. Kaikissa kunnissa ei ole oivallettu sitä, että kulttuuri on kunnille myös tuloerä, sillä esimerkiksi matkailijoista noin 40% tulee kuntaan juuri kulttuurin takia.

Seutukaupunkien pitovoimaa selvittäneessä kyselyssä vastaajien positiivissa mielikuvissa kärkipään kaupunkeja yhdistivät hyvät työllistymispalvelut, keskustan vireys ja viihtyisyys, kaupungin erottuvuus sekä hyvät kulttuuri- ja vapaa-ajan palvelut.

Kunnissa usein myös unohtuu, että kulttuuri myös työllistää. Kulttuuriammateissa työskentelee 135 000 henkilöä ja se on keskisuuri toimiala. Kulttuurin – ja luovien alojen – avulla Suomeen voidaan luoda lyhyellä aikavälillä jopa yli 10 000 työpaikkaa.

Yhteenvetona voidaan todeta, että kunnissa asennoituminen kulttuuria ja taidetta kohtaan on myönteinen ja niiden ymmärretään olevan osa ihmisten hyvää elämää. Kulttuuriala saa äänensä entistä paremmin kuuluviin yhteiskunnallisessa keskustelussa, mutta kulttuuripolitiikan painoarvo ei edelleenkään vastaa kulttuurin yhteiskunnallista merkitystä.

Kulttuurin näkyvyyttä sivistyspoliittisessa keskustelussa tulee edelleen parantaa, kuten myös luovien alojen merkityksen tunnistamista Suomen talouskasvulle ja alueiden elinvoimalle. Myös kulttuurin roolia osana yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisua olisi myös syytä kasvattaa.

Hyvät ystävät,

seuraavaksi muutama sana kulttuurihyvinvoinnin edistämistyöstä hyvinvointialueilla.

Kulttuurihyvinvointi tulee huomioida osana terveyden ja hyvinvoinnin kokonaisvaltaista edistämistä sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän uudistamisessa myös hyvinvointialueilla. Kansanterveyden edistämisessä sote-palveluilla on pieni – joskin tärkeä – rooli. Muilla yhteiskunnan toiminnoilla on suuri merkitys kansaterveyteen ja hyvinvointiin ja hyvinvointialueen on osattava toimia yhteistyökumppanina moneen suuntaan.

Toisaalta hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen toimet tulee sisällyttää suunnitelmallisena osana myös kaikkien sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämistä. Näihin toimiin sisältyvät myös kulttuurin hyvinvointivaikutuksia tukevat toimet. Kulttuurihyvinvoinnin tulee olla sisäänrakennettuna sote-palveluihin aina ennaltaehkäisystä ja palveluohjauksesta alkaen myös hoitoon, hoivaan, toimintakyvyn ylläpitämiseen ja edistämiseen sekä kuntoutukseen.

Tutkimusnäyttöä kulttuurin ja taiteen hyödyistä on jo runsaasti. Esimerkiksi maailman terveysjärjestön WHO:n tekemässä yli 900 tutkimusta käsitelleessä meta-analyysissä todettiin, kulttuurin voivan tukea monin tavoin hoitoa ja hoivaa, auttavat sairauksien kanssa pärjäämisessä, sekä ehkäisevät terveysongelmia. Itse muistityön asiantuntijana haluan korostaa taiteen ja kulttuurin merkitystä aivoterveyden edistämisessä. Muistisairauden etenemistä voidaan myös hidastuttaa taiteen ja kulttuurin keinoin ja niiden avulla voidaan monin tavoin ylläpitää toimintakykyä. Kulttuuriosallistumisen on lisäksi havaittu vähentävän riskiä masennuksen kehittymiseen. Musiikilla on tutkimusten mukaan erityisen suotuisat vaikutukset esimerkiksi aivoterveyden edistämiseen ja kuntoutukseen.

Keskeinen viesti on, että kulttuurin ja taiteen hyödyntäminen tulee entistä vahvemmin ottaa huomioon hyvinvointialueilla. Tässä työssä tulee löytää hyviä yhteistyön muotoja hyvinvointialueiden, kuntien, järjestöjen, oppilaitosten ja yritysten kanssa. Myös eri ammattilaisten yhdessä tekemistä ja ammattien ristipölyttämistä tarvitaan. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset voivat oppia taide- ja kulttuurialan ammattilaisilta ja päinvastoin.

Yhdessä tekeminen on enemmän kuin yhteistyö ja nyt on opittava aitoa yhdessä tekemistä. Emme saisi puhua rajapinnoista vaan yhdyspinnoista. Rajoilla on helppo heittää asioita rajan toiselle puolelle, mutta yhdyspinnoilla toimitaan kumppaneina. Nyt tarvitaan myös yhdessä oppimista. Sosiaali- ja terveys-, kulttuuri- ja liikunta sekä koulutus- ja sivistysala on lopultakin saatava toimimaan yhdessä kokonaisvaltaisen terveyden ja hyvinvoinnin edistämistyössä riippumatta organisaatioiden ja hallintokuntien rajoista. Tämä on suuri kulttuurinen muutos, mutta se on tehtävä nyt. Tämä on inhimillistä, mutta myös taloudellisesti järkevää.

Hyvinvointialueen ja kunnan väliin jäävän yhdyspintatyön määrittelemättömyys on suuri riski kulttuurihyvinvoinnin suhteen luotujen hyvien käytäntöjen rapautumiselle, kuten kulttuurilähetteen ja kulttuuriin osallistumisen esteitä purkavien kulttuuripassien (esim. Kaikukortti, Kimmoke-ranneke) käyttämiselle. Riskinä tässä muutostilanteessa jossa korostuu taloudellinen niukkuus on osaoptimointi.

Osaoptimointi on terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä vaarallista. Osaoptimointi on ilmiö, jossa yksittäinen toimija varmistaa oman hyödyn ottamatta huomioon koko järjestelmän kannalta parasta ratkaisua.

Tässä yhteydessä olisi hyvä pilotoida myös ilmiöpohjaista budjetointia. Ilmiöpohjaisessa budjetoinnissa esimerkiksi talousarviossa tietty osa määrärahoista ja niiden vaikutusarvioinneista kootaan tietyn teeman tai ilmiön ympärille, perinteisten hallintokuntien ja tässä tapauksessa myös organisaatiorajojen sijaan. Näin voidaan paremmin muodostaa kokonaiskuva asiaan vaikuttavista toimista ja niiden mittaluokasta sekä saaduista tuloksista. Ilmiöpohjaisessa budjetoinnissa toimijatahot laativat yhteiset tavoitteet ja mittarit ja tekevät työnjakoa.

Hyvinvointialueiden tulee kaikessa palveluohjauksessa varmistaa yhdenvertaisesti ohjaus hyvinvointia ja terveyttä edistäviin saavutettaviin, matalan kynnyksen kulttuuripalveluihin muiden hyvinvointia, osallisuutta, elämänlaatua ja toimintakykyä tukevien palveluiden ohella. Esimerkiksi hyvinvointia ylläpitävä harrastustoiminta ei saisi loppua tehostettuun palveluasumiseen tai pitkäaikaiseen hoitoon siirryttäessä. Myöskään lapsen tai nuoren mahdollisuus jatkaa harrastusta ei saisi loppua lastensuojeluyksikköön siirron jälkeen.

Hyvät ystävät,

otan esimerkin kulttuurihyvinvoinnin merkityksestä ikäihmisten ja muistisairauden hoidosta, hoivasta ja kuntoutuksesta

Edelleen monissa hoitoyhteisöissä vallitsee vahva vanhanaikainen laitoskulttuuri, mikä passivoi ikäihmisiä ja erityisesti muistisairaita. ”Meillä on aina tehty näin” – toimintatapa on edelleen yleinen. Laitoskulttuurissa esimerkiksi muistisairaaseen suhtaudutaan usein niin, ettei hän kykene, osaa, pysty tekemään asioita tai ilmaisemaan itseään. Laitoskulttuurissa ei ole sijaa kulttuurille ja taiteelle.

Mielekkään toiminnan ja harrastusten puute sekä arvostamattomuuden ja kykenemättömyyden kokemukset voivat johtaa apatiaan, ahdistuneisuuteen, levottomuuteen tai aggressiivisuuteen. Kulttuuri ja taide kuuluvat kaikille ja jokaisella on oltava oikeus olla taiteen tuottajana ja kuluttajana iästä, sairaudesta, toimintakyvystä tai elämäntilanteesta riippumatta. Taide ja taidetoiminta tulee nähdä ikään liittymättömänä perustarpeena merkityksellisen elämän ja kokemusten käsittelemiseen.

Laissa kuntien kulttuuritoiminnasta (166/2019) on kuntien tehtäväksi määritelty edistää kulttuurin ja taiteen yhdenvertaista saatavuutta ja monipuolista käyttöä sekä edistää kulttuuria ja taidetta osana asukkaiden hyvinvointia ja terveyttä, osallisuutta ja yhteisöllisyyttä. Tämä velvoite koskee kaikkia kunnan asukkaita – myös apua ja hoitoa tarvitsevia ikäihmisiä siis myös kotihoidon ja ympärivuorokautisen hoidon ja hoivan asiakkaita.

Kaikki tiedämme, ettei tämä tavoite toteudu. Esimerkiksi Kulttuuri on harvoin ikäihmisten palveluasumisen kilpailutuskriteereissä

Viime kesäkuussa hyväksytyn vanhuspalvelulain uudistuksen yhteydessä kirjattiin, että yhteisöllisessä asumisessa on järjestettävä asukkaille sosiaalista kanssakäymistä edistävää toimintaa, joka toivottavasti nyt ymmärretään myös kulttuuritapahtumina.

Hyvät ystävät,

Miten sitten kulttuuri ja taide voivat olla muistisairaan henkilön laadukkaan ja oman näköisen elämän varmistajana.

Erik. H. Eriksonin kehitysteorian mukaan vanhuuden kehitystehtävä on tehdä omasta elämästä inventaario eli panna elämän palaset paikalleen. Jos kehitystehtävä onnistuu, ihminen pääsee sopusointuun ja hyväksyy elämänsä aikana tekemät valintansa.

Ikäihminen tekee inventaariota päivittäisten toimintojen lomassa, muistellen elettyä elämää ja tehden siitä omat johtopäätöksensä. Jokainen voi muistella yksinkin, mutta kuulluksi tuleminen ja toisen taholta tuleva muistojen ja kokemusten kunnioittaminen on tärkeä ja omanarvontunnetta nostava kokemus. Ikäihmisillä on tarve muistella ja tuntea ylpeyttä muistoistaan – olivatpa ne millaisia tahansa (Ahomäki 2019).

Muistisairaan kohdalla tilanne on toinen, sillä sairaus vaikeuttaa kognitiivisia toimintoja. Mitä pidemmälle sairaus etenee, sen hankalampaa ”elämän inventaarion” tekeminen tietoisesti muistelemalla on. Muistisairaudet eivät kuitenkaan ole merkki tarinan päättymisestä.  Vaikka ne rajoittavat mahdollisuuksia kertoa omaa tarinaa, se ei muuta tarvetta tulla kuulluksi ja saada uusia sävyjä tarinaan (vrt. Ahomäki 2019).

Taiteen koettua elämää uudeksi luova tai parantava merkitys syntyy siitä, että taide pitää ihmisen mielen liikkeessä ja kokemus saa uuden muodon. Taide voi tuoda mieleen sellaista, mikä muuten on paennut kokemuspiiristä. Tarinallinen mielikuvitus myös muuntaa kokemuksiamme menneestä. Omalle elämälle voidaan taiteen keinoin rakentaa uudenlaista käsikirjoitusta. Esimerkiksi aiempi vaikea tai vaikeudesta unohtunut elämänkokemus voi saada aivan uuden merkityksen ja näkökulman. Taiteellinen työskentely voi johtaa myös elämänkokemuksen arvostamiseen oppimisprosessina tai selviytymiskokemuksena. Vaikka tarinan tapahtumia ei voi muuttaa, tulkintaa ja siihen liittyvää tunnetta voi (esim. Kilroy ym. 2007, Fraser ym. 2014, Huhtinen-Hilden ym. 2017).

Kulttuuri sen eri muodoissaan on tärkeää suurimmalle osalle ihmisistä. Muistisairautta sairastavien kohdalla kulttuurista voidaan puhua myös hoitomuotona. Kulttuurielämysten ja taiteen kokemisen kautta voidaan ilmaista monenlaisia tunteita, joille ei kenties muuten löytyisi sanoja tai ilmaisukanavia. Olen itse voinut nähdä, miten voimakkaasti muistisairas kokee ja aistii musiikin ja muut taide-elämykset. Toisaalta olen itse kokenut voimakkaita elämyksiä nauttiessani muistisairautta sairastavien yksinlaulusta, kuorolaulusta, yhdessä tehdyistä runoista ja niiden lausumisesta, taikatempuista, teatteriesityksistä, taidenäyttelyistä ja tanssiesityksistä.

Taiteen ja kulttuurin tuominen osaksi muistisairaan hoitoa ja kuntoutusta voi mahdollistaa oman näköisen elämän toteutumisen sairaudesta huolimatta ja se voi tuoda myös uusia ulottuvuuksia elämään. Taide voi antaa ihmisen elämäntarinalle ja siihen liittyville pienille osatarinoille myös uuden muodon ja ilmaisutavat. Taide voi auttaa tarinoiden esille tuomisessa ja kertomisessa tai oman tarinansa liittämisessä johonkin suurempaan kertomuksen (esimerkiksi historialliseen tilanteeseen). Taiteen tarinoiden avulla voimme peilata oman elämän tarinoita ja saada niihin uusia aineksia tai uudenlaista ymmärrystä. Taiteen avulla myös omia tunteita ja oman tarinan kipeitä ja piiloon jääneitä kohtia voi tehdä näkyväksi ja käsitellä uudella tavalla. Taiteellisten menetelmien avulla voidaan antaa nimiä aikaisemmin nimettömille asioille ja päästä totuttujen kerrontakaavojen yli ja ohi. Näin aiemmin tulkittu asia voi saada uudenlaisia hahmouksia (ks. Kilrey ym. 2007, Fraser ym. 2017, Huhtinen-Hilden ym. 2017).

Kaikki taiteenlajit voivat tuottaa tarinoita itselleen kerrottavaksi tai toisille jaettaviksi. Taiteella ja taiteen menetelmillä voidaan helpottaa kohtaamista, eläytymistä ja ymmärtämistä. Taiteen avulla ihmisen elämään voi tulla myös uusia sävyjä ja ulottuvuuksia. Muistisairas voi maalata ensimmäisen kerran tauluja, kirjoittaa runoja, tanssia, käydä konsertissa tai teatterissa. Musiikin merkitys hyvän elämän osatekijänä on äärettömän suuri elämän loppuun saakka.

Hyvät ystävät,

On tärkeää, että kaikki saavat mahdollisuuden nauttia taiteesta ja kulttuurista elämäntilanteesta riippumatta. Tämän pitäisi olla itsestään selvää, mutta näin ei ole. Kulttuuriset oikeudet eivät toteudu kaikkien kohdalla. Ihmisen ominaisuudet ja tausta vaikuttavat siihen, millaiset mahdollisuudet hänellä on osallistua taiteeseen ja kulttuuriin kokijana, tekijänä ja vaikuttajana. Näitä ominaisuuksia ovat muun muassa etninen tausta, taloudellinen tilanne, uskonto, vammaisuus ja äidinkieli.

Vaikka usein sanomme, että osallistuminen kulttuuriin on kaikkien oikeus, niin tämä itsestään selvä toteamus jättää helposti huomioimatta sen, että tämä oikeus ei yhdenvertaisesti edelleenkään toteudu.

On paljon keinoja parantaa taide- ja kulttuuripalvelujen yhdenvertaisuutta. Esimerkiksi palvelujen saavutettavuudessa ja esteettömyydessä on paljon kehitettävää. Palveluiden verkkosivut voivat olla hankalat tai jopa mahdottomat teknisiä apulaitteita käyttäville tai tilat voivat olla esteellisiä.

Este osallistumiseen voi olla myös pelko syrjinnästä. Yhdenvertaisuus toteutuu vasta, kun jokainen kokee olevansa tervetullut. Myös tulkkauksen puutteet voivat olla esteenä kulttuurista ja taiteesta nauttimiselle. Kuurojen oikeus viittomakieleen, kuvailutulkkaukseen ja kuulovammaisten oikeus esimerkiksi kirjoitustulkkaukseen eivät aina toteudu.

Tilojen esteettömyys taas on usein esteenä erityisesti vammaisten kulttuurintekijöiden työnteolle. Julkisia tiloja rakennettaessa edelleenkin tapahtuu virheitä esteettömyyden ja saavutettavuuden varmistamisessa. Vaikka yleisölle suunnitellut tilat olisivatkin esteettömiä, niin työntekijöille tarkoitetuissa tiloissa asia unohtuu helpommin. Teatteri- tai konserttisali voi olla esteetön, mutta pääseekö vammainen taiteilija työpaikalle ja lavalle esiintymään onkin jo toinen juttu.

Hyvät ystävät

Kulttuurihyvinvointipooli on laatinut 10 teesiä perusteluineen hyvinvointialueille ja aluevaltuutetuille kulttuurihyvinvoinnin edistämiseksi. Käyn ne lyhyesti läpi, sillä niistä voi löytyä myös yhdessä tekemisen mahdollisuuksia. Linkkien takaa löydätte lisätietoja.

– Hyvinvointialueiden tulee turvata niiden ihmisten yhdenvertainen oikeus osallistua kulttuuriin, jotka ovat pitkäaikaisen hoivan tai hoidon piirissä eivätkä pääse kotoa palveluiden piiriin.

• Tutkimusten mukaan usein ne, jotka eniten hyötyisivät taide- ja kulttuuritoiminnasta, jäävät usein sen ulkopuolelle.
• Muun muassa ikääntyneillä kulttuuriosallistumisen on havaittu vähentävän riskiä masennuksen kehittymiseen. Taiteiden on havaittu voivan suojata myös muistisairauksien kehittymiseltä. Lue lisää.

– Hyvinvointialueella tulee panostaa mielen hyvinvoinnin tukemiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin kehittämällä elintapa- ja palveluohjausta, elämänhallinnan tukea ja matalan kynnyksen saavutettavaa apua yhteistyössä järjestöjen ja kuntien kanssa. Kaikki keinot kannattaa ottaa käyttöön: myös kulttuuri.

• Esimerkkejä järjestötyöstä Kulttuurihyvinvointipoolin sivuilla.

– Hyvinvointialueella kannattaa ottaa käyttöön esimerkiksi hyvinvointi- ja kulttuurilähetteet tai yhdenvertaista osallistumista lisäävä kulttuuripassi kuten Kaikukortti, joita voi saada esimerkiksi sote-keskuksista, neuvoloista ja eri sote-ammattilaisilta. Toki myös oman sovelluksen laatiminen on mahdollista.

• Kaikukortti
• Esimerkkejä kulttuurilähetteistä: LAKU-lähete(Pohjois- ja Etelä-Savo), Kulttuurilähete (Tampere)

– Jokaisella hyvinvointialueella tulee olla kulttuurihyvinvoinnista vastaava henkilöosana hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen yhteistyörakennetta.

• Hän tekee yhteistyötä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen, sote-palveluiden järjestämistehtävän, osallisuuden asiantuntijoiden, kuntien ja järjestöjen kanssa.
• Hän osallistuu tiedontuotantoon, vaikuttavuuden arviointiin ja hyvinvointialueen osaamisen kehittämiseen kulttuurihyvinvointiin liittyvissä asioissa.

– Koulutettujen kulttuurihyvinvoinnin ammattilaisten palkkaaminen sosiaali- ja terveyspalveluihin tuo kokonaisvaltaista hyötyä asiakkaille ja henkilöstölle. Sen lisäksi, että eri ammattilaisten on opittava tekemään työtä yhdessä, niin sosiaali- ja terveysalan koulutuksessa tulisi käydä enemmän läpi myös taiteen ja kulttuurin työkalujen hyödyntämistä osana omaa työtä.

• Esimerkkejä: Taiteilija lastensuojelutyössä, Laulettu musiikki edistää aivoverenkiertohäiriöstä toipumista, Taidekummi-toiminta

– Julkisen taiteen hankintojen tulee sisältyä uudis- ja korjausrakentamiseen. Tietty summa rakentamiskustannuksista sekä käyttötaloudesta tulee budjetoida visuaalisen ja osallistavan taiteen hankintoihin.

• Esimerkkejä: OYSin taideohjelma 2030, Sairaala Novan osallistavan taiteen suunnitelma, VSSHP:n kulttuurihyvinvointisuunnitelma

– Kulttuurihyvinvointipalveluiden yhdyspintatoimijoiden eli kuntien kulttuuripalveluiden, järjestöjen, kirjastojen, nuorisopalveluiden ja kansalaisopistojen sekä hyvinvointialueen yhteistyölle on luotava toimivat rakenteet.

• Esimerkiksi kulttuurivastaavat hyvinvointialueen yksiköissä ja palvelualoilla, alueelliset hyte-työryhmät, kulttuurihyvinvointikoordinaattorit, hyte- ja osallisuuskoordinaattorit kunnissa sekä hyvinvointialueella, järjestöjen neuvottelukunnat.

– Kulttuurihyvinvointitoiminnan ja sote-palveluiden asiakas- ja palveluohjauksen yhteistyötä on kehitettävä luomalla palveluohjauksen malleja sote-palveluista kulttuuritoimintaan. Kulttuurihyvinvoinnin palveluohjausta tulee kehittää myös työllisyys- ja kotoutumispalveluiden kanssa.

• Esimerkkihanke: Kulttuurihyvinvoinnin palveluohjaus Pirkanmaalla.

– Aiemmin sote-palveluissa luodut toimivat yhteistyökäytännöt ja toimintamallit kulttuuritoimijoiden kanssa on säilytettävä hyvinvointialueella. Niitä tulee kehittää edelleen koko hyvinvointialueen kattaviksi.

• Esimerkkejä: Toimintamallit Taikusydän-yhteyspisteen sivuilla.

– Taideterapiat tulee sisällyttää hoito- ja kuntoutusmuotojen valikoimaan, sillä ne tukevat tutkitusti hoidon sekä kuntoutuksen tavoitteiden saavuttamista.

• Esimerkkejä: Musiikkiterapia ja musiikin käyttö neurologisten erityislasten kuntoutuksessa, Kun sanat eivät riitä – luovat terapiat (Aikakauskirja Duodecim)

Kaikkea ei tarvitse saada kerralla kuntoon eli voidaan aloittaa yhdestä asiasta ja edistyä pienin askelin. Heli varmaan kertoo, millaisia pieniä askelia on Pohjois-Karjalassa otettu.

Lopuksi, arvoisat orkesteripäivien osallistujat,

muutama sana tulevaisuusorientoituneesta toiminnasta. Olen ollut eduskunnassa kaksi kautta eli kahdeksan vuotta tulevaisuusvaliokunnassa. Siellä olemme tuoneet esille kulttuurin ja taiteen merkitystä esimerkiksi kestävässä kehityksessä. Valitettavasti kestävän kehityksen keskustelussa unohtuu usein kulttuurinen kestävyys.

Hyvä tulevaisuus rakennetaan tieteen, taiteen, etiikan ja historian tuntemisen vuoropuhelulle. Taide auttaa näkemään näkyvän taakse, sellaiseen mitä ei vielä ole. Tiede, taide ja kulttuuri ovat myös sivistyneen yhteiskunnan kivijalka. Viimeisimmässä tulevaisuusselonteossa Tieteestä ja arvoista – etiikasta – puhutaan paljon, mutta taide ja kulttuuri ovat jääneet vähemmälle. Ilman kulttuuria ei ole sivistystä eikä myöskään tulevaisuutta ja siksi kulttuurinen kestävyys on ymmärrettävä kestävän kehityksen osatekijänä. Onneksi tulevaisuusvaliokunta on toiminnassaan huomioinut asian paremmin omassa mietinnössään.

Tulevaisuusvaliokunta korostaa myös uudistavaa resilienssiä. Uudistava resilienssi merkitsee kykyä sopeutua ja säilyttää toimintakyky, vaikka yhteiskunta siirtyy uuteen tilanteeseen tai kykyä selviytyä kriisistä siirtymällä uuteen tilaan. Uudistavassa resilienssissä oleellista on osata katsoa eteenpäin.

Tulevaisuusvaliokunta kannustaa ennakointiekosysteemin toimijoita hyödyntämään myös luovia taiteen keinoihin nojaavia menetelmiä ennakkoluulottomassa tulevaisuuden vaihtoehtojen kuvittelussa. Tulevaisuusvaliokunta on useissa selvityksissään tarkastellut ja pilotoineet esimerkiksi taiteen menetelmiä ennakoinnissa ja kehittämisessä. Näitä hankkeita ovat olleet muun muassa Taiteen menetelmät kehittämisessä ja tutkimuksessa (2016), Suomen luova potentiaali – ratkaisuja ilmastokriisin aikakaudelle (2018), Ikääntymisen tulevaisuuksia 2060 – taidevälitteinen asiantuntijadialogi uuden ajattelun lähteenä (2022). Viimeisimmässä Agenda 2030 lausunnossaan Tulevaisuusvaliokunta esittää, että valtioneuvosto edistää taiteen osallistumista kiperien ongelmien ratkaisemiseen yhdessä tieteen, talouden ja julkishallinnon toimijoiden kanssa tekemällä Luovuuden tiekartan.

Hyvät ystävät!

Toivotan erittäin hyvää orkesteripäivien jatkoa. Olisin mielelläni ollut mukana, mutta nyt kävi näin. Nauttikaa Joensuussa ja Pohjois-Karjalassa olosta ja tulkaa toistekin. Toivon, että löydämme yhdessä tekemisen voiman näinä monella tavalla epävarmoina aikoina!