Tulevaisuuden ennakoinnin tärkeys
Eduskunnassa keskusteltiin tällä viikolla valtioneuvoston tulevaisuusselonteosta. Selonteossa korostetaan tulevaisuusvalmiuksia. Tärkeää on, että yhteiskunnassamme myös tulevaisuusviisaus lisääntyy. Tulevaisuuslukutaidon tulisi olla kaikkien kansalaistaito ja se tulisi sisällyttää kaikkeen koulutukseen ja opiskeluun. Sen avulla meidän on mahdollista oppia kuvittelemaan erilaisia tulevaisuuksia ja laatia erilaisia tulevaisuuden skenaarioita. Politiikan tehtävä on tuuppia positiivisia skenaarioita eteenpäin ja toimia niin, etteivät negatiiviset toteudu.
Toivottavasti viime vuosien kriisit ovat osoittaneet meille myös tulevaisuuden lukutaidon arvon ja merkityksen. Esimerkiksi Tulevaisuusvaliokunta on hyvin osannut ennakoida yhteiskuntaamme kohdanneet kriisit, mutta tämä ennakointi ei ole siirtynyt varautumissuunnitelmiin. Onkin syytä kysyä, osataanko meillä arvostaa tulevaisuusvaliokuntaa ja sen tekemää työtä riittävästi. Tällä kaudella tulevaisuusvaliokunta järjesti kansainvälisen tulevaisuusvaliokuntien konferenssin täällä Helsingissä. Maailmalla tulevaisuusvaliokuntamme on ihastelun ja ihmettelyn kohde. Sitä pidetään yhtenä Suomen suurista innovaatioista. Toivottavasti jatkossa osaamme hyödyntää tulevaisuusvaliokunnan työtä entistä enemmän.
Tulevaisuutta on katsottava riittävän pitkälle – myös syntymättömien sukupolvien näkökulmasta. Meidän pitää miettiä, millaisen maailman jätämme syntymättömille sukupolville, onko maailma elinkelpoinen myös heille. Tässä korostuu kestävä kehitys ja ilmaston lämpenemisen hidastaminen ja toisaalta myös siihen sopeutuminen.
Yhteiskunnan ilmastokestävyyden ja muutosresilienssin vahvistaminen on entistä tärkeämpää. Molempia asioita vahvistetaan tutkimustietoon perustuvalla päätöksenteolla ja kaikkien tahojen mukaan ottamisella ratkaisujen etsimiseen. Tietopohjan vahvistamisen lisäksi myös sen hyödynnettävyyttä on parannettava. Esimerkiksi sääilmiöihin ja ilmastonmuutokseen liittyvien vaikutusten ja vahinkojen arvioinnissa ei Suomessa hyödynnetä kvantitatiivisia aineistoja läheskään täysimääräisesti eikä myöskään sopeutumistoimien vaikuttavuuden arviointia tehdä riittävästi.
Kestävään kehitykseen siirtymä on tehtävä oikeudenmukaisesti, sillä se on edellytys sille, että kansalaiset voivat hyväksyä toimenpiteet ja päätökset. Tärkeää on tunne siitä, että olemme yhdessä ja yhtenäinen kansakunta. Yhteisöllisyys syntyy avoimen dialogin, toistemme arvostamisen ja toinen toisiltaan oppimisen kautta. Vastakkainasettelu rakentaa rajoja ja estää oppimisen. Tällöin ei myöskään ole turvallista ilmapiiriä erilaisten tulevaisuuksien kuvittelemiselle.
Toisaalta olemme osa globaalia maailmaa ja esimerkiksi ilmaston lämpenemisen hidastamisen toimenpiteissä Suomen on oltava tien näyttäjä. Se takaa meille myös kilpailuetua maailman koko ajan kasvavilla ”vihreän talouden” markkinoilla. Esimerkiksi uusiutuvien luonnonvarojen kestävä käyttö, hoito ja suojelu mahdollistavat yhteiskuntamme toiminnan ja työpaikat myös tulevaisuudessa. Uusilla ilmastonlämpenemistä hillitsevillä teknologioilla on maailmalla valtava kysyntä. Vihreä talous myös houkuttelee Suomeen lisää investointeja ja uusia yrityksiä. Suomi menestyy tulevaisuudessakin tutkimuksen, kehittämistyön, innovaatiotoiminnan ja laadukkaan koulutuksen avulla. Panostamalla näihin löydetään myös tulevaisuuden mahdollisuudet ja ongelmien ratkaisut.
