Lukusuositus vuodenvaihteeseen
Joulun aikaan on tarkoitus levätä ja rentoutua ja tehdä itselle mieluisia asioita. Jos Sinulla kuitenkin sattuu olemaan enemmän vapaata ja haluat lukea painavaa tekstiä yhteiskunnassamme olevista epäkohdista, niin suosittelen sinulle tutustumaan Eduskunnan tarkastusvaliokunnan juuri ennen joulua valmistunut mietintöön nuorten syrjäytymisen ehkäisyn palvelujärjestelmän toimivuudesta ja palveluiden vaikuttavuudesta sekä sen taustalla olevaan selvitykseen.
Nuorten syrjäytyminen on ollut jo vuosikausia vakava yhteiskunnallinen ja inhimillinen ongelma ja siksi Tarkastusvaliokunta teetti tutkimuksen nuorten syrjäytymisen ehkäisyn palveluista. Aikaisemmin tehtyjen selvitysten mukaan syrjäytymisen ehkäisyyn tähtääviä palveluita on tarjolla, mutta palvelukokonaisuus on pirstaloitunut ja riskitekijöihin reagointi riittämätöntä. Syrjäytymisvaarassa olevia nuoria ei tunnisteta ajoissa eikä heitä ohjata oikea-aikaiseen palveluihin. Syrjäytymistä ehkäisevien palveluiden vaikuttavuudesta on vain vähän tietoa. Tarkastusvaliokunnan mielestä on todella huolestuttavaa, että ongelmaa ei ole saatua ratkaistua, vaikka asia on laajasti tiedotettu jo vuosikausia.
Uuden selvityksen ja sen jälkeen kuultujen asiaintuntijalausuntojen perusteella voidaan todeta, ettei valtionhallinnossa yhteistyö syrjäytymisen ehkäisemiseksi toimi parhaalla mahdollisella tavalla hallintoalojen siiloutumisen takia. Sama siiloutuminen on myös yhteiskunnan muissa toiminnoissa ja riskinä on hyvinvointialueiden käynnistymisen myötä, että siiloutuminen syvenee ja ns. osaoptimointi lisääntyy.
Osaoptimointi on ilmiö, jossa yksittäinen toimija varmistaa oman hyödyn ottamatta huomioon koko järjestelmän kannalta parasta ratkaisua. Osaoptimoinnin riski on olemassa, kun vastuu nuorten syrjäytymisen ehkäisyn palveluista ja niiden rahoituksesta jakautuu jatkossa kunnan ja hyvinvointialueen vastuulle. Mikäli jompikumpi toimija omia kustannuksia säästääkseen ei tarjoa nuorille riittävän laadukkaita matalan kynnyksen palveluja syrjäytymisen ehkäisyyn, tästä aiheutuu lisäpalvelujen tarvetta ja kokonaiskustannusten kasvua julkisen sektorin vastattavaksi.
Nyt onkin äärettömän tärkeää, että hyvinvointialueiden käynnistyessä koko palveluketju saadaan toimimaan sujuvasti nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi. Palveluiden on toimittava yhteen riippumatta siitä, mikä taho palveluja järjestää. Tarvitaan yhteistä toiminta-areenaa ja yhdessä tekemisen taitoja. Tarvitaan myös eri ammattien välistä ”ristipölyttämistä” eli nuorten parissa työskentelevien on opittava tuntemaan toistensa työtä ja samalla oppia toinen toisiltaan erilaisia työtapoja.
Toimintoja on opittava kehittämään myös yhdessä nuorten kanssa. Tarkastusvaliokunta kuuli asiantuntijoina myös nuoria ja heidän ehdotuksensa palvelujen kehittämiseksi olivat erittäin konkreettisia. Nuoret toivat esille, etteivät nuoret yleisesti ottaen tiedä, millaisia palveluja on tarjolla ja miten niiden piiriin hakeudutaan. Nuorten mielestä tarjolla olevista palveluista tulisi saada tietoa kaikista paikoista, joissa nuoret käyvät ja viettävät aikaa. Tietoa tulisi olla saatavana esimerkiksi kouluissa, oppilaitoksissa, työpaikoilla, terveydenhuollossa ja mediassa.
Vaikuttavuuden arviointia ei osata tehdä
Vaikuttavuudella tarkoitetaan sitä, kuinka hyvin tietyllä toiminnalla onnistutaan saavuttamaan halutut tulokset ja vaikutukset, esimerkiksi sitä, miten tietty palvelu vaikuttaa nuoren syrjäytymisriskiin. Vaikuttavuudessa on siis kyse palvelun tavoitteiden saavuttamisesta. Kustannusvaikuttavuus kuvaa vaikuttavuuden ja toiminnasta aiheutuneiden kustannusten suhdetta. Tarkastusvaliokunnan kuulemisessa tuli selkeästi esille, että tieto nuorten syrjäytymisen ehkäisyn vaikuttavuudesta ja etenkin kustannusvaikuttavuudesta on puutteellista. Tieto- ja tilastopohjaa on ehdottomasti parannettava. Vertailukelpoista tietoa tulee olla saatavilla palveluiden vaikuttavuuden arvioinnin tueksi sekä palvelujärjestelmän kehittämiseksi.
Hyviä kokeiluja on tehty eri puolilla Suomea kuten esimerkiksi nuorten työpajat, Ohjaamot ja Vamos-toiminta, mutta entistä enemmän niihin tulisi liittää kokonaisvaltaista vaikuttavuus- ja kustannusvaikuttavuustutkimusta.
Myös tiedonkulku ja tietosuoja-asiat muodostuvat usein ongelmaksi nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä ja palveluiden seurannassa. Ongelmana on ensinnäkin se, että lainsäädäntö, asiakas- ja potilastietojärjestelmästä sekä sosiaaliturvajärjestelmä eivät edelleenkään tue kokonaiskuvan muodostamista nuorten tilanteesta ja palvelujen käytöstä. Valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden mukaan käytännössä on paljon epäselvyyttä siitä, milloin ja minkä tasoista asiakasyhteistyötä voi ja tulee tehdä, mitä tietoja saa käsitellä ilman suostumusta ja mitä erilaisilla suostumuksilla ja mitä tietoja asiakasyhteistyöstä voidaan ylipäätään kirjata. Näiden asioiden selkeyttäminen korostuu entisestään hyvinvointialueiden käynnistymisen yhteydessä.
Nuorten syrjäytymisen ennaltaehkäisy on inhimillistä, mutta myös talouden kannalta järkevää ja siksi tässä asiassa ei saa missään oloissa säästää. Ennaltaehkäisy on aina halvempaa kuin korjaavat toimenpiteet ja toisaalta yhteiskunnalla ei ole varaa menettää jokaisessa nuoressa olevaa tulevaisuuden potentiaalia.
Toivon, että jokainen päättäjä kunnissa, hyvinvointialueilla ja eduskunnassa muistaisi tämän.
Nyt toivotan kaikille lukijoilleni rauhaisaa joulun aikaa!
Merja Mäkisalo-Ropponen
Tarkastusvaliokunnan varapuheenjohtaja
