Miten rakennetaan omaishoitoystävällinen yhteiskunta ja hyvinvointialue?
Yli miljoona suomalaista auttaa säännöllisesti läheistään. Suomessa arvioidaan olevan vähintään noin 350 000 omaishoitotilannetta, joista 60 000 on sitovia ja vaativia. Omaishoitotilanteissa on eroja hoivan sisällön, keston ja rasittavuuden suhteen. On myös eri asia hoitaa omaa muistisairasta puolisoaan kuin esimerkiksi oma vammaista lastaan.
Omaishoitosopimuksia on Suomessa noin 50 000. Puolet omaishoitajista huolehtii puolisostaan, neljännes vanhemmistaan ja osa lapsistaan. Omaishoitajista naisia on seitsemän kymmenestä, eläkkeellä kuusi kymmenestä ja yksi kymmenestä on työtön. Kaksi omaishoitajaa kymmenestä käy töissä. Omaishoidon palvelut eivät ole hyvinvointialueilla oikeassa paikassa, jos ne ovat osana vanhuspalveluita (kuten ne monella alueella ovat), koska silloin helposti jää esimerkiksi työssä käyvien omaishoitajien tarpeet huomioimatta.
Omaishoidettavat ovat kaikenikäisiä ihmisiä ja omaishoitajien ja omaishoitoperheiden tilanteet ovat aina erilaisia. Siksi tärkeintä olisi kehittää järjestelmää niin, että omaishoitajalta itseltään kysytään, millainen apu on hänelle tärkeää, eikä ehdotettaisi suoraan palvelupaketteja. Omaishoitajien tarpeet ja tilanteet ovat niin erilaisia, että he tarvitsevat yksilöllistä ja kokonaisvaltaista palvelutarpeen arviointia. Palveluiden tulisi toteutua yhden luukun periaatteella, mielellään yhden yhdyshenkilön kautta, niin ettei jokaista asiaa tarvitsisi kysyä erikseen eikä omaa tilannetta selittää aina uudelleen.
Tavoitteena tulee olla omaishoitoystävällisempi yhteiskunta ja hyvinvointialue
Vuosi sitten Omaishoitajaliitto otti julkilausumassaan kantaa, miten omaishoitoystävällinen yhteiskunta syntyy. Seuraavassa muutama tärkeä asia, jotka pitäisi myös hyvinvointialueilla huomioida:
- Tunnustetaan omaishoidon volyymi ja kehittämistarpeet.
- Tunnistetaan omaishoitajat – moni ei tiedä olevansa omaishoitotilanteessa.
- Vastataan yksilöllisesti omaishoitajien ja omaishoitoperheiden tarpeisiin sekä arvioidaan niitä yhdessä heidän kanssaan ja etsitään ratkaisuja.
- Annetaan omaishoitotilanteisiin apua ja tukea sekä palveluita lähellä, monialaisesti ja sektorirajat ylittäen (”yhden luukun periaate”).
- Ohjataan ja valmennetaan omaishoitajia tehtävässään sekä varmistetaan riittävä vapaa sitovasta vastuusta.
- Estetään omaishoitajien köyhtyminen ja köyhyysriskit.
- Otetaan omaishoidon parissa toimivat järjestöt mukaan kehittämään omaishoitoystävällistä yhteiskuntaa.
- Kehitetään omaishoitoa kaikilla yhteiskuntapolitiikan lohkoilla
- Lisätään ansiotyön ja omaishoidon yhteensovittamisen keinoja myös yhdessä työnantajien kanssa.
Viimeksi mainitusta teemasta eli ansiotyön ja omaishoidon yhteensovittamisesta teetti sosiaali- ja terveysministeriö vuonna 2019 selvityksen, jonka toteutti apulaisprofessori Laura Kalliomaa-Puha Tampereen yliopistosta. Tärkeä havainto oli, että lainsäädäntöä suuremmat esteet omaishoidon ja ansiotyön yhdistämiselle löytyvät asenteista. Toki lainsäädännössäkin on paljon kehitettävää ja seuraavan hallituksen on priorisoitava omaishoidon kehittäminen kiireelliseksi lainsäädäntötyöksi. Paljon voitaisiin nytkin jo tehdä, jos lain tulkinnat olisivat yhdenmukaisia esimerkiksi TE-toimistoissa, kun arvioidaan, onko omaishoitaja työmarkkinoiden käytettävissä vai ei, tai kunnissa ja alueilla, kun käsitellään omaishoitajien palveluita.
Omaishoivan mahdollistavilla työpaikoilla on joustavat työjärjestelyt ja ilmapiiri, jossa omaishoitajuudesta uskalletaan puhua. Joustot ja avoin ilmapiiri tekevät työpaikasta laajemminkin perheystävällisen, joten hyötyjiä ovat omaishoitajien lisäksi esimerkiksi lapsiperheet.
Työpaikat tarvitsevat lisää tietoa omaishoidosta ja omaishoitoperheiden oikeuksista. Niille voitaisiinkin suunnata erillinen tiedotuskampanja, jolla levitettäisiin tietoa omaishoitajuudesta ja omaishoitajien määrästä, jo olemassa olevista lainsäädännön mahdollistamista vapaista sekä erilaisista keinoista, joilla omaishoitajia voitaisiin tukea työpaikoilla. Myös kuntien ja hyvinvointialueiden työntekijät tarvitsevat koulutusta ja tietoa, jotta omaishoitajat saavat riittävät ja tarpeenmukaiset palvelut.
Tarvitaan yhdessä tekemistä
Omaishoitoystävällinen yhteiskunta tukee omaishoitajien jaksamista ja hyvinvointia. Tässä asiassa tarvitaan myös hyvinvointialueen, kuntien ja järjestöjen yhdessä tekemistä. Mikään taho ei yksinään pysty asiaa hoitamaan. Tarvitaan yhteinen toiminta-areena, jossa laaditaan yhteiset tavoitteet ja jaetaan vastuita ja tehtäviä. Tulevalla hyvinvointialueella omaishoitajien tuki voisi olla myös pilotti, jossa testataan ilmiöpohjaista budjetointia. Ensin rakennetaan yhdyspinta, jossa edellä mainittujen tahojen lisäksi voisi olla myös yrityksiä ja oppilaitoksia. Tavoitteiden rakentamisen sekä vastuiden ja tehtävien jakamisen jälkeen, yhteiselle toiminta-areenalle tulisi myös oma budjetti, jolla toimintaa toteutetaan.
Omaishoitajien jaksamisen kannalta tulee erityisesti panostaa omaishoitajien vapaapäivien pitämiseen. Omaishoitajaliiton selvityksen mukaan suuri osa omaishoitajista ei pidä vapaapäiviään, koska heillä on kokemus huonosti järjestetystä vuorohoidosta. Tämän asian kuntoon laittaminen on hyvinvointialueilla erityisen tärkeää.
Yhteiskunnallisesti tärkein viesti on kuitenkin se, että omaishoitajille tulee luoda selkeä juridinen asema ja rooli sekä mieltää omaishoito yhtenä hoitomuotona ja osana yhteiskunnan hoito- ja hoivarakenteita. Tämä selkeyttäisi ja parantaisi myös ikäihmisten hoivan suunnittelua ja toimien toteuttamista.
