Kotihoidossa ja ikäihmisten asumispalveluissa on paljon kehitettävää
Eilen oli eduskunnassa ensimmäisessä käsittelyssä hallituksen toinen uudistus vanhuspalvelulakiin, jossa esitetään muun muassa kotihoidon kehittämistä ja uuden yhteisöllisen asumismuodon kirjaamista lakiin. Lakiuudistuksessa mm. kirjataan erikseen tukipalveluista, laajennetaan kotihoidon saantioikeus vuorokauden ajasta riippumattomaksi sekä uudistetaan asumispalveluiden termejä ja muotoja. Lakiesityksen tavoitteet ovat kannatettavia, sillä kaikki tiedämme, että kotihoidossa ja ikäihmisten asumispalveluissa on erittäin paljon kehitettävää.
Kotihoidon kehittäminen on erittäin tärkeää ja sen mahdollistaminen, että ihmiset voivat halutessaan asua omassa kodissaan niin kauan kuin mahdollista. Kuitenkin on muistettava, että esimerkiksi tietyssä muistisairauden vaiheessa oma koti ei enää ole turvallinen ja inhimillinen paikka asua yksin, oli kotihoito miten laadukasta tahansa. Tälläkin hetkellä on eri puolilla Suomea paljon muistisairaita, joiden ei ole enää hyvä ja turvallista olla omassa kodissaan, mutta erilaisia yhteisöllisen asumisen tai ympärivuorokautisen palveluasumisen paikkoja ei ole riittävästi. On tärkeää muistaa myös ikäihmisten perhehoidon mahdollisuudet, josta on saatu erinomaisia kokemuksia esimerkiksi Pohjois-Karjalassa.
Hallituksen esityksessä oleva käsitteiden uudistaminen on myös erittäin tarpeellista. Nykyiset palveluasumisen ja tehostetun palveluasumisen käsitteet muuttuvat yhteisölliseksi asumiseksi ja ympärivuorokautiseksi palveluasumiseksi. Käsitteiden muutokset kuvaavat paremmin sitä, mistä on kysymys. Pari viikkoa sitten valmistuneessa tarkastusvaliokunnan lausunnossa asuntopoliittisesta kehittämisohjelmasta, valiokunta korostaa sitä, että tarvitaan uudenlaisia kotihoidon ja ympärivuorokautisen palveluasumisen väliin sijoittuvaa asumista, mutta olipa asumisen muoto mikä tahansa, periaatteena tulee olla, että ikäihmisellä on koti, ei pelkkä asunto, yksikkö tai laitos. Tämä edellyttää myös hoito- ja hoivakulttuurien muutosta, jossa asumiseen saadaan kodin tuntu.
Lakiesityksessä on monia ikäihmisen elämänlaadun kannalta tärkeitä asioita, muun muassa yhteisölliseen asumiseen liittyvä velvoite järjestää ryhmätoimintaa ja sosiaalista kanssakäymistä ihmisten välillä. Tämä velvoite tulisi koskea kaikkea palvelutoimintaa. Tässä on myös tärkeää muistaa, että kulttuuriset oikeudet kuuluvat kaikille ja tällä hetkellä näiden oikeuksien toteutumista rikotaan erityisen paljon ikäihmisten hoidossa ja hoivassa. Myöskään kotihoidon asiakkaat eivät pääse harrastamaan haluamaansa kulttuuria.
Tämä liittyy laajempaan ongelmakenttään siitä, etteivät kotihoidon asukkaat pääse omasta kodistaan ulos. Tutkimusten mukaan 46 prosenttia kotihoidon asiakkaista ei pääse edes kerran viikossa ulkoilemaan. Tämä on erittäin huolestuttavaa, sillä tiedämme myös sen, että siinä vaiheessa, kun ikäihmisen ulkona liikkuminen loppuu, otetaan erittäin pitkä askel kohti ympärivuorokautiseen hoitoon ja hoivaan siirtymistä. Paikallaan olon kustannukset ovat jopa 1,5 miljardia euroa vuodessa. Onneksi meillä on jo näyttöä toisenlaisestakin toiminnasta ja esimerkiksi Oulun kaupungissa olevaa lähikuntouttajamallin toivoisin leviävän koko Suomeen, sillä se avulla on saatu erinomaisia tuloksia.
Ikäihmisten kokonaisvaltaiseen terveyden- ja hyvinvoinnin edistämiseen on löydyttävä resursseja, sillä se on inhimillistä ja myös tulevaisuuden kustannuksia säästävää. Tämän edistämiseksi tulisi ikäihmisten neuvolatoiminta käynnistää jokaisella hyvinvointialueella.
