Juhlapuhe Joensuun Kotien Puolesta ry:n 60-vuotisjuhlassa
Hyvät juhlavieraat
Onnea 60-vuotta täyttävälle yhdistykselle. Joensuun yhdistys toimii osana valtakunnallista Kotien puolesta järjestöä, joka kuvaa tehtäväänsä seuraavasti:
”Olemme yleishyödyllinen, poliittisesti sitoutumaton, valtakunnallinen vapaaehtois- ja lähimmäispalvelun järjestö. Tavoitteenamme on auttaa ikääntyneitä, yksinäisiä ja lapsiperheitä jaksamaan arjen haasteissa.
Myös Joensuun yhdistyksen toiminnan tavoitteet myötäilevät liiton tavoitteita. Korostatte myös sitä, että toiminta kohdistuu erityisesti muita heikommassa asemassa olevien elämänlaadun parantamiseksi.
Tuossa liiton kuvauksessa on itselleni monia tärkeitä sanoja kuten vapaaehtoistyö, lähimmäinen sekä ikääntyneiden, yksinäisten ja lapsiperheiden auttaminen. Kaikki nämä voi kiteyttää yhteen sanaan, joka on välittäminen.
Välittäminen on sitä, että pidän ihmistä tai asiaa tärkeänä. Välittäminen on lisäksi huolenpitoa ja aktiivista toimintaa. Välittäminen on kaikkina aikoina tärkeää, mutta erityisesti nyt sen merkitys korostuu, kun elämme epävarmoja aikoja.
Nyt tarvitsemme ”kaveria ei jätetä” – asennetta ja kaikkien tahojen yhdessä tekemistä. Suomalaiseen kulttuuriin on perinteisesti kuulunut välittäminen ja talkootyö. Välillä sen merkitys on kenties heikentynyt, mutta nyt sen soisi nousevan uudelleen arvoonsa.
Toisaalta on syytä kysyä, keitä ovat ne kaverit, joita ei jätetä? Ovatko ne perheenjäseniä, sukulaisia tai ystäviä? Vai voisivatko kavereita olla kaikki lähimmäiset – tutut ja tuntemattomat? Voisiko välittäminen olla sitä, että autetaan toinen toistamme huomatessamme avun tarvetta? Välittäminen on myös pieniä tekoja: Hymyilemistä vastaan tulevalle, oven aukaisemista kädet täynnä kulkevalle tai naapurin tervehtimistä.
Outokumpulaisella kirjailija Esko-Pekka Tiitisellä on kaunis runo välittämisestä. Se kuuluu seuraavasti:
Joka ei välitä pienimmästä,
ei välitä suurimmastakaan,
joka ei katso lasta ja vanhusta silmiin,
ei katso ollenkaan, joka näkee naapurin,
näkee kauemmaksikin,
joka tuntee kaupungin kodikseen,
tuntee muutakin.
Hyvät kuulijat
Vapaaehtoistyö – jota myös omassa toiminnassanne korostatte, on myös juuri tätä välittämistä. Vapaaehtoistyö on toimintanne ydintä. Keskusliiton sivuilta lueskelin vapaaehtoisten viestejä. Siellä oli esimerkiksi seuraavia kuvauksia vapaaehtoisena toimimisesta:
”Ennen kaikkea tunnen, että minulla on vielä paljon voimavaroja annettavana, rakastan olla ihmisten kanssa tekemisissä, haluan auttaa! En halua olla yksin, olen leskirouva. Haluan olla luomassa yhteisöllisyyttä ja osallistumismahdollisuuksia.”
”Meillä kerhossa on paljon iäkkäitä ja yksinäisiä, siksi haluan vapaaehtoisena pitää kesäkerhoa kerran viikossa se tuo myös itselle hyvän olon tunteen.”
Teidän jäsenviestistänne luin kommentin: ”Joensuun Kotien Puolesta – vapaaehtoistyötä osallisuuden lisäämiseksi, ilon ja huvin voimalla!”
Mielestäni hyvin kiteytetty toiminnan tarkoitus, jota kuvaatte vielä seuraavasti: Joensuun Kotien Puolesta ry:n kaikkea toimintaa ohjaa osallisuus ja vapaaehtoisuus. Tavoitteena on lähimmäistemme, jäsentemme ja vapaaehtoistemme hyvinvoinnin lisääminen. Toiminnan kohderyhminä ovat erityisesti lapsiperheet ja ikäihmiset. Kaikessa työssämme pyrimme yhteisöllisyyden lisäämiseen ja matalan kynnyksen ennaltaehkäisevään toimintaan.
Pyritte myös sukupolvien välisen kanssakäymisen vahvistamiseen. Kaikessa toiminnassa kestävä kehitys on perusperiaatteitanne. Tämä on välittämistä seuraavista sukupolvista.
Hyvät ystävät
Meidän kaikkien olisi hyvä muistaa, että jokainen ihminen on elämänsä aikana välillä auttaja ja välillä autettava. Kukaan meistä ei taida selvitä elämänmatkallaan yksin ja ilman toisten apua – vaikka joskus kuvittelemme niin. Luulen, että elämä olisi helpompaa, jos muistaisimme, että ihmisyyteen kuuluu avun antaminen ja myös sen vastaanottaminen.
Toisaalta vapaaehtoisena toimiminen on usein tärkeää myös vapaaehtoiselle itselleen. Tutkimusten mukaan vapaaehtoiset haluavat olla hyödyksi, käyttää voimavarojaan, tuntea itsensä hyödylliseksi ja he myös etsivät itselleen yhteisöä. Vapaaehtoisena toimiminen edistää siis myös vapaaehtoisen hyvinvointia samalla kun he auttavat muita. Toisaalta vapaaehtoisista ja heidän jaksamisestaankin on pidettävä huolta, mitä myös toiminnassanne korostatte. Vapaaehtoisille on luotava mahdollisuus onnistua ja tuntea iloa.
Hyvät ystävät
Liiton nimessä on meille kaikille tärkeä sana: Koti. Liitto ja sen paikallisyhdistykset haluavat toimia kotien puolesta ja hyväksi. Wikipedian mukaan koti on paikka, jota ihminen käyttää vakituiseen asumiseen, jossa säilytetään henkilökohtaisia tavaroita, jossa vietetään vapaa-aikaa ja paikka, jossa perheen jäsenet asuvat. Koti merkitsee turvallisuutta, rauhallisuutta, menneisyyden muistoja ja tulevaisuuden suunnitelmia. Se on paikka, jossa ihminen kokee olevansa oma itsensä ja jossa voi tehdä itselleen tärkeitä asioita. Kodilla on yhteys ihmisen identiteettiin. Toki kodista voi olla myös toisenlaisia muistoja ja mielikuvia, mutta tavoitteena tulee olla, että jokaisella on oikeus turvalliseen ja oman näköiseen kotiin.
Hyvät juhlavieraat
Olen eduskunnan tarkastusvaliokunnan varapuheenjohtaja ja valiokunnassa olemme antaneet pari viikkoa sitten lausunnon asuntopoliittisesta kehittämisohjelmasta. Siinä otimme kantaa myös ikäihmisten asumisen kehittämiseen. Yksi keskeinen viesti oli, että ikääntyneiden asunto-oloja tulee parantaa. Keskeistä on varmistaa kotona asumista tukevien palveluiden riittävyys ja taata esteettömien asuntojen riittävä määrä sekä uudisrakentamisessa että korjausrakentamisessa. Ikääntyneiden asunto-olojen parantamisessa turvallisen ja viihtyisän asuinympäristön merkitys on suuri ja tarvitsemme uudenlaista ajattelutapaa mm. asuntojen yhteisöllisyyden, monisukupolvisten kortteleiden sekä uusien asumisvaihtoehtojen kehittämisessä. Asunnon lisäksi viihtyisällä, turvallisella ja esteettömällä luontoystävällisellä asuinympäristöllä on myönteisiä vaikutuksia ikääntyneiden toimintakykyyn, terveyteen ja hyvinvointiin.
Kirjasimme lausuntoomme myös, että tarvitaan uudenlaisia kotihoidon ja ympärivuorokautisen palveluasumisen väliin sijoittuvia asumismuotoja ympärivuorokautisen palveluasumisen lisäksi. Asumisen järjestämistavasta riippumatta periaatteena on oltava järjestää ikääntyneelle koti, ei pelkkä asunto, yksikkö tai laitos. Itse puhun mielelläni yhteisökodeista. Tämä edellyttää myös hoito- ja hoivakulttuurien muutosta niin että asumiseen saadaan kodin tuntu. Koti ei ole vain seinät ja kalusteet. Koti on myös tunnetila. Kodin tuntu tulee siitä, että voi elää oman näköistä elämää, kokea merkityksellisiä kokemuksia ja mielekästä tekemistä. Tämä ei välttämättä tänä päivänä toteudu ja siksi ajattelen, että Kotien puolesta liitto ja yhdistykset voisivat ottaa tämänkin viestin agendalleen.
Hyvät kuulijat
Yhden hengen kotitalouksien määrä vain kasvaa koko ajan ja näistä merkittävä osa on ikäihmisiä, jotka kaipaavat yhteisöä ja yhteisöllistä toimintaa, mitä järjestönne tarjoaa. Yksinäisyydestä kärsivät myös monet lapsiperheet, erityisesti jos läheisten muodostamaa turvaverkkoa ei ole ja isovanhemmat ja muut sukulaiset asuvat kaukana. Entistä enemmän pitäisi kehittää erilaisia monisukupolvisia tapahtumia ja kulttuuria. Päiväkodeissa toimivat varamummit ja -ukit toisivat iloa sekä lasten että ukkien ja mummien elämään. Kuten edellä mainitsemassani tarkastusvaliokunnan lausunnossa toteamme, asuntopolitiikan pitäisi myös tukea ylisukupolvisuutta.
Toisaalta on tärkeää erottaa yksinäisyys ja yksin oleminen tai asuminen. Kaikki yksinasuvat eivät ole yksinäisiä ja toisaalta esimerkiksi perheessä tai yhteisökodissa voi kokea olevansa yksinäinen. Yksin oleminen voi olla vapaaehtoista tai pakon sanelemaa.
Yksinäisyys on suomalaisessa yhteiskunnassa kuitenkin monella suuri elämänlaatua heikentävä tekijä. Yksinäisyys luo turvattomuutta ja erityisesti ikääntyneet henkilöt kärsivät yksinäisyydestä ja turvattomuudesta. Tämä johtaa helposti erakoitumiseen ja näin kierre pahenee. Turvattomuutta lisää myös yleinen välinpitämättömyys.
Entistä suurempi merkitys näiden ongelmien ehkäisyssä on vapaaehtoisella auttamistyöllä, ihmisten välisellä vuorovaikutuksella ja kohtaamisella. Kotien puolesta -toiminta vastaa yksinäisyyteen luomalla edellytyksiä yhteiseen toimintaan, yhteisöllisyyden ja osallisuuden lisääntymiseen ruohonjuuritasolla. Toimintaa, johon on helppo tulla mukaan. Teknologia mahdollistaa kohtaamisia myös ns. etänä, mutta teknologia ei koskaan korvaa täysin kasvoista kasvoihin kohtaamista, jossa mahdollistuu myös esimerkiksi koskettaminen. Lisäksi on muistettava, että Suomessa on lähes miljoona digiosatonta henkilöä, joita ei saa jättää yksin. On hienoa, että toiminnallanne pyritte vastaamaan myös tähän haasteeseen digikoulutusten avulla.
Hyvät ystävät
Vielä kerran haluan onnitella. 60 vuotta tärkeää työtä kotien ja niissä asuvien ihmisten puolesta.
Tähän loppuun vielä kaksi viestiä. Toinen on ilon viesti, jota itsekin korostatte. Orison Marden on kirjoittanut: ”Iloinen mieli on korkoa kasvava pääoma ja vetää kuin magneetti puoleensa elämän hyvyyttä.” Ilosta kannattaa pitää kiinni, vaikka meillä on paljon sitä kumoavia sananlaskuja (kuten esimerkiksi ”itku pitkästä ilosta”). Ilon voimalla jaksaa!
Meillä on myös sananlaskuja, jotka mitätöivät myönteisyyden ja kiitoksen (esimerkiksi ”oma kehu haisee” tai ”kissa kiitoksella elää”) Onneksi joskus kauan sitten työmatkalla Pohjois- Pohjanmaalla kuulin sanonnan, joka kumosi tämän. Siellä sanotaan: ”Ihminen on kehuvetoinen”. Tämä tarkoittaa sitä, että jos teet jonkun asian hyvällä mielellä ja koet siinä onnistuvasi ja jos joku kiittää sinua siitä, niin tämä tuntuu hyvältä. Kun tuntuu hyvältä, on mukava jatkaa työtä ja saa myös hyviä tuloksia aikaan. Tämä koskee meitä kaikkia. Meidän pitää oppia olemaan armollisia itsellemme ja antamaan kiitosta itselle ja muille. Se on voimavara, jonka avulla jaksamme. Tämä päivä on kiitoksen päivä. Muistakaa kiittää itseänne ja toisianne. Ja mikä vielä erittäin tärkeää, muistakaa ottaa kiitos vastaan. Kun joku kiittää, niin kiitoksen mitätöiminen tai vähättely tuntuu samalta kuin jos haluaisit antaa toiselle kukan tai lahjan ja hän ei huolisi sitä. Kun joku antaa myönteistä palautetta, siihen voi sanoa esimerkiksi: ”Kiitos kun sanoit, olipa mukava kuulla”
Lämmin kiitos teille tärkeästä työstänne!
