Uusi luonnonsuojelulaki vahvistaa monimuotoisuuden turvaamista
Viime sunnuntaina vietimme luonnon monimuotoisuuden päivää. Se mustuttaa meille luonnon valtaisasta kirjoista ja sen säilyttämisen tärkeydestä. Eduskunta kävi viime viikolla laajan keskustelun esityksestä uudeksi luonnonsuojelulaiksi. Vaikka sekä koronapandemia että Euroopan jännitteinen turvallisuustilanne ottavat edelleen politiikan päähuomion, on syytä muistaa, että pidemmässä juoksussa luontokato on ilmastonmuutoksen ohella ihmiskunnan olemassaolon suurimpia uhkia. Tähän meidän on puututtava ennen kuin vahingot ovat peruuttamattomia.
Lain uudistaminen on todella tarpeen sillä saamaan aikaan, kun monimuotoisuus vähenee ja monet arvokkaat elinympäristöt ovat kaventuneet, on myös oma ymmärryksemme luonnon tilasta ja sen herkistä vuorovaikutussuhteista vahvistunut. Samalla ilmaston lämpeneminen on kiihdyttänyt monia muutoksia entisestään. Olemme siis vaarassa ajautua itseään vahvistavaan kierteeseen.
Uudistus on laaja kokonaisuus ja sillä päivitetään lain säännöksiä ja sen vaikuttavuutta parannettaisiin luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön edistämiseksi tehostamalla lajien ja luontotyyppien suojelua. Samalla kehitetään luontotiedon hallintaa ja vahvistetaan luonnonsuojelun suunnittelua ja vapaaehtoisen suojelun edellytyksiä sekä edistetään ilmastonmuutokseen sopeutumista.
Olen juuri lukemassa Juha Hurmeen kirjaa Suomi ja siinä kirjailija kirjoittaa monimuotoisuuden olevan luonnon huoltovarmuusvarasto, jolle tulevaisuus rakentuu. Hän jatkaa: Se oli sellaista jääkauden jälkeen, se on sellaista nyt ja aina. Tämä on hyvin sanottu, mutta jos emme tee nopeasti korjaavia toimenpiteitä luonnon huoltovarmuusvarastomme on vähenemässä kiihtyvällä vauhdilla. Kuten todettua, luontokato on ilmastonmuutoksen ohella ihmiskunnan olemassaolon suurimpia uhkia, eikä sitä ole onnistuttu pysäyttämään edes Suomessa.
Uusi luonnonsuojelulaki on keskeinen lainsäädännön väline luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Sen avulla voidaan suojella uhanalaisia tai muutoin arvokkaita lajeja, luontotyyppejä, elinympäristöjä sekä laajempia aluekokonaisuuksia. Uudistusta tarvitaan Suomen luonnon köyhtymisen pysäyttämiseksi, sillä lajeistamme jopa joka yhdeksäs ja luontotyypeistämme lähes puolet ovat uhanalaisia. Tämä ei ole millään tavoin kestävää.
Vaikka hallitus on nostanut luonnonsuojelun rahoituksen ennätyksellisen korkeaksi ja tehnyt erinomaista työtä ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja kunnianhimoisten päästövähennystavoitteiden asettamiseksi, niin työtä on edelleen jatkettava ja seuraavan hallituksen tulee nostaa luontokadon pysäyttäminen ilmastonmuutoksen torjunnan rinnalle ja meidän on luotava kunnianhimoinen toimintasuunnitelma sen estämiseksi, sekä vietävä se käytäntöön. Juhlapuheet eivät nyt riitä.
Tutkijayhteisössä on varsin laaja konsensus siitä, että ilman ennallistamista ja luontoarvojen heikkenemisen selvää rajoittamista, luonnon monimuotoisuus jatkaa heikkenemistään ja uhkaa myös koko ihmiskunnan tulevaisuutta.
Nyt eduskunnan käsittelyssä oleva lakiesitys on siis vasta alku luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa, mutta jostakin on aloitettava. Erityisesti olen iloinen siitä, että lakiehdotuksessa ehdotetaan nykyistä vahvempia säännöksiä myös saamelaisten alkuperäiskansaoikeuksien huomioon ottamisesta luonnonsuojelulain toimeenpanossa. Tämä on ekologisen kestävyyden ohella myös sosiaalisesta kestävää.
On meidän kaikkien yhteinen vastuu, että myös tulevat sukupolvet pääsevät nauttimaan luonnosta ja sen monimuotoisuudesta nykyisten sukupolvien tavoin. Tämä eteen niin tämä kuin toivottavasti myös tulevat hallitukset ovat valmiita lujasti työskentelemään.
-Merja Mäkisalo-Ropponen
kansanedustaja (sd)
Julkaistu Savon Sanomien blogissa 24.5.2022.
