Koulutuksen tasa-arvon vahvistaminen on investointi tulevaisuuteen

Eduskunta kävi viime viikon tiistaina laajan keskustelun hallituksen koulutuspoliittisesta selonteosta ja sivistysvaliokunnan mietinnöstä siitä. Selonteossa luodaan laaja kokonaiskuva ja pitkälle tulevaisuuteen suuntaavia ehdotuksia koulutuksen ja tutkimuksen saatavuuden ja tasa-arvon vahvistamiseksi. Haluankin nostaa selonteosta ja valiokunnan mietinnöstä muutaman tärkeän kohdan esille.

Koulutuksen tasa-arvoa tulee vahvistaa

Suomen heikkenevät ja eriytyvät oppimistulokset sekä koulujen välisten erojen kasvu kytkeytyvät yleiseen yhteiskunnalliseen eriytymiskehitykseen. Eriarvoisuuden riskitekijöitä ovat muun muassa perheen heikko taloudellinen tilanne, maahanmuuttotaustaisuus, oppilaiden psykososiaaliset ongelmat, oppimisvaikeudet ja lapsen varhaiskasvatukseen osallistumattomuus.

Sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta tärkeimpiä tulevaisuusinvestointeja on vähentää edellä mainittujen syiden johdosta tapahtuvaa eriytymistä ja lasten osattomuuden kokemusta. Mikään ei ole niin järjetöntä ja kallista kuin menettää jokaisessa lapsessa oleva tulevaisuuspotentiaali avun ja tuen vähäisyyteen. Tämän asian hoitaminen edellyttää myös uudenlaista rahoitusjärjestelmää, jossa huomioidaan esimerkiksi alueelliset ja koulukohtaiset erot.

Myös vammaisten yhdenvertainen koulutus tulee turvata

Kiitän selontekoa ja myös valiokunnan mietintöä siitä, että molemmissa on huomioita vammaisten ihmisten yhdenvertaiset mahdollisuudet oppimiseen ja opiskeluun. Edelleen on syytä korostaa sitä, että vammaisten kohdalla yhdenvertaisuuden varmistamiseen tarvitaan myös positiivista erityiskohtelua, jonka avulla vammainen henkilö saatetaan samalle viivalle ei-vammaisen kanssa. Esteettömyys ja saavutettavuus ovat yhdenvertaisuuden välttämättömiä edellytyksiä.

Esteettömyys on muutakin kuin fyysisten esteiden poistamista – siinä on huomioitava kaikki aistit, mutta erityisesti kysymys on asenteista. Vammaisten oikeuksien sopimuksen tulisi ohjata entistä enemmän myös koulujen ja oppilaitosten toiminnan suunnittelua ja kunnissa olisi opittava tekemään vammaisvaikutusten arviointia osana päätöksentekoa.

Suomi on sitoutunut kansainvälisiin sopimuksiin, jotka velvoittavat inklusiivisen pedagogiikan kehittämiseen. Inkluusiota voidaan toteuttaa hyvin tai huonosti ja molemmista on kokemuksia eri puolilla Suomea. Hyvin toteutuakseen se edellyttää myös riittäviä resursseja ja valitettavasti jossain kunnissa sitä on käytetty myös säästökeinona. On tärkeää, että inkluusion toteutumista ja vaikutuksia eri puolilla Suomea selvitetään ja epäkohdat korjataan pikaisesti.

Myös eri syistä erilaisten oppijoiden tunnistamiseen ja tukeen on kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota, sillä mitä varhaisemmassa vaiheessa esimerkiksi oppisvaikeudet tunnistetaan, sen paremmin oppijaa voidaan yksilöllisesti tukea.

Erityisen tärkeää on se, että lapsen ja nuoren itsetunto ei heikkene sen takia, että hänellä on vaikeuksia oppimisessa. Asia on laaja ja edelleen osittain huonosti hoidettu ja siksi kansallisen toimenpideohjelman laatiminen tuen tarpeen tunnistamiseksi sekä oikea-aikaisen ja vaikuttavan tuen varmistamiseksi on kannatettavaa.

Lasten ja nuorten hyvinvointiin panostettava

Kolmantena tärkeänä asiana nostan esille lasten ja nuorten hyvinvoinnin oppimisen edellytyksenä. Toissa perjantaina eduskunnassa oli nuorten parlamenttipäivä, ja tulevaisuusvaliokunnassa keskustelimme nuorten kanssa myös tästä teemasta. Nuoret kertoivat meille, että monella nuorella on tällä hetkellä ahdistusta ja masennusta ym. psyykkistä oireilua.

Myös kilpailuhenkisyys opiskelussa oli monelle raskasta. Nuoret korostivat, että heidän tehtävänsä on tulevaisuuden rakentaminen ja siksi kriisien keskelläkin tulisi korostaa myös tulevaisuuden toivoa ja sitä, että monet asiat ovat paremmin kuin ennen.

Nuorilla pitäisi olla mahdollisuus myös unelmoida, sillä ilman unelmia ei ole tulevaisuutta. Uupunut ihminen ei kuitenkaan jaksa unelmoida ja siitä tulee toivottomuus. Siksi nuorten hyvinvointiin on panostettava. Näin viisaita ajatuksia kuulimme tulevaisuusvaliokunnassa toissa perjantaina.

Myös koulukiusaamisesta keskusteltiin ja nuorten viesti oli se, että siihen pitäisi puuttua paljon nykyistä nopeammin, sillä siitä aiheutuu monenlaisia mielenterveysongelmia.

Saman tyyppisiä asioita korostivat myös sivistysvaliokunnassa kuultavana olleet oppilaat. He korostivat myös yhteisöllisyyden merkitystä ja yhdessä tekemisen tärkeyttä. Valiokunta tuo mietinnössään esille myös sen, että hyvinvoinnin edellytyksenä on hyvä itsetuntemus ja käsitys siitä, mitkä ovat omat vahvuudet, joiden avulla kykenee elämään maailman muutoksissa. Lisäksi jokaisen lapsen ja nuoren tunne- ja vuorovaikutustaitojen kehityksen tukeminen on tärkeää. Näiden taitojen avulla voidaan ennaltaehkäistä myös koulukiusaamista.

Tulevaisuustaitoihin panostettava lisää

Viimeisenä asiana haluan nostaa esille tulevaisuusvalmiudet ja tulevaisuustaidot, joita valiokuntakin mietinnössään ansiokkaasti korostaa. Tulevaisuustaidot ja -valmiudet antavat varmuutta toimia epävarmassa ja ennakoimattomassa tilanteessa. Ne vahvistavat koko yhteiskunnan resilienssiä sekä kriiseistä selviytymistä.

Erilaisten tulevaisuuksien hahmottamisen avulla lisätään epävarmuuden sietokykyä, omien tulevaisuutta koskevien tunteiden ja olettamusten sekä omien tulevaisuuskuvien tunnistamista sekä oman aikaperspektiivin laajentamista. Juuri näitä taitoja tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa.

Myös näistä asioista keskustelimme tulevaisuusvaliokunnassa toissa perjantaina. Erityisesti siellä korostettiin luovuutta ja kykyä nähdä mahdollisuuksien maailmaan ja kuvitella asioita, joita ei vielä ole.

On todella arvokasta, että täällä eduskunnassa keskustellaan nuorten kanssa. Toissa viikolla myös tarkastusvaliokunta kuuli nuoria aiheesta: Nuorten syrjäytymisen ehkäisyn palvelujärjestelmän toimivuus ja palveluiden vaikuttavuus.

Kyseessä oli yksi parhaista kuulemisista, missä olen ollut mukana. Saimme paljon hyviä näkökulmia siihen, miten nuorten palveluita tulee kehittää. Yksi tärkeimpiä viestejä oli se, että nuoret kokevat, ettei kenelläkään ole aikaa kohdata apua tarvitsevaa nuorta ja heitä pompotellaan luukulta toiselle.

Tämä on vakava viesti kaikille nuorten kanssa toimiville. Niin kiire ei saisi olla, että nuoret jäävät ongelmiensa kanssa yksin.

-Merja Mäkisalo-Ropponen

kansanedustaja (sd)

Julkaistu Uuden Suomen blogissa 7.4.2022.