Turvallisuus on monen tekijän kokonaisuus
Eduskunta kävi viime viikolla laajan keskustelun valtioneuvoston selonteosta sisäisestä turvallisuudesta ja hallintovaliokunnan mietinnöstä selonteosta. Turvallisuus mielletään usein kapea-alaisesti esimerkiksi fyysisenä koskemattomuutena ja rikoksen torjuntana. Nämä ovat tärkeitä teemoja, mutta turvallisuuskeskusteluun tulee ottaa myös laajempi näkökulma, jota myös eduskuntakeskustelu onneksi heijasteli, sillä asia on laaja ja monimuotoinen.
Turvallisuuden tunne on meistä monelle viime aikoina ollut vakavasti uhattuna. Ensin koronapandemia ja siihen liittyvät uhat ja nyt Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan johtuvat pelot. Erityisen haavoittuvassa asemassa näiden uhkien edessä ovat lapset, nuoret ja ikäihmiset. Yksinäisyys ja epävarmuus lisäävät pelon ja turvattomuuden tunnetta tämän kaltaisissa tilanteissa.
Turvallisuuden kokemuksella on vahva vaikutus kriisinsietokykyyn. Koronapandemiasta saadut kokemukset ovat osoittaneet, että vahva turvallisuuden kokemus kantaa arjessa myös kriisin kohdatessa. Turvallisuuden tunteeseen vaikuttavat myös aikaisemmista kriiseistä saadut kokemukset. Kriisi- ja onnettomuustilanteesta palautuminen tuleekin ottaa aiempaa selkeämmin esille ennakoinnissa, suunnittelussa ja varautumisessa.
Luottamuksen ja turvallisuuden tunteessa on viranomaistoiminnan lisäksi kansalaisyhteiskunnan toimijoilla tärkeä rooli. Kokemus yhteisöllisyydestä ja yhdessä toimimisesta lisää turvallisuuden tunnetta. Nyt kun turvallisuuden tunne monella tavalla horjuu, tarvitaan ns. me -henkeä. Kokemus osallisuudesta yhteisössä ja yhteiskunnassa lisäävät turvallisuuden tunnetta.
Resilienssi tuo vahvuutta
Nyt tarvitaan yhteiskunnassa myös monenlaisia toimia resilienssin vahvistamiseksi. Resilienssillä tarkoitetaan henkistä kapasiteettia, jonka avulla ihminen ja yhteisö pystyy, usein tiedostamattomasti, hyödyntämään niitä voimavaroja ja vahvuuksia, jotka ylläpitävät hyvinvointia ja vastoinkäymisten sietokykyä erilaisissa tilanteissa.
Resilienssin merkitys korostuu yllättävissä ja vaikeissa tilanteissa, jotka haastavat totutut toimintamallit ja ajatukset. Resilienssiä voidaan vahvistaa muun muassa oppivan vuorovaikutuksen ja vaikeiden asioiden yhdessä kohtaamisen avulla. Näin ihmiselle tulee kokemus selviytymisestä ja siitä, ettei hän ole yksin.
Turvallisuuden tunteella on suuri merkitys yksilötasolla esimerkiksi mielenterveyteen, jaksamiseen ja osallisuuden kokemuksiin sekä yleisemminkin siihen, miten ihmiset kokevat luottamusta toisiinsa ja viranomaisiin. Vahva kokemus turvallisuudesta suojaa yhteiskuntaa myös muilta turvallisuusuhilta.
Kysymys on mitä suurimmassa määrin turvallisuuden kokemuksesta, joka muodostuu muun muassa siitä, että Suomi säilyy maailman vakaimpana, vapaimpana ja parhaiten ihmisten perusoikeuksia suojelevana maana, jossa on hyvä hallinto ja riippumaton oikeuslaitos.
Huomio kiinnitettävä lapsiin ja nuoriin
Lasten ja nuorten syrjäytyminen muodostaa myös jo valitettavasti turvallisuusuhan yhteiskunnassamme. Eduskunnan tarkastusvaliokunnassa on parhaillaan käsittelyssä selvityshanke nuorten syrjäytymisen ehkäisyn palvelujärjestelmän toimivuudesta ja vaikuttavuudesta. Jo tässä vaiheessa voin todeta, että yhteiskunnassa on paljon parannettavaa näissä asioissa.
Asiaan tulee meillä vastata entistä paremmin, sillä lasten ja nuorten turvallisuuden varmistamisella on kauaskantoisia vaikutuksia yksilön tulevaisuuteen. Varhaiskasvatuksella, koulutuksella, kulttuurilla, liikunnalla ja nuorisotoimella on keskeinen yhteiskunnan vakautta edistävä merkitys.
Lasten ja nuorten turvallisuuden kannalta myös turvallinen kasvuympäristö on merkittävä asia. Nuorten syrjäytyminen ja siitä aiheutuvat lieveilmiöt heijastuvat nopeasti ja pitkäkestoisestikin yhteiskuntaan. Korona-aika on ollut nuorille erityisen raskas kokemus ja nyt Ukrainan sodan aiheuttamat pelot lisäävät entisestään monen nuoren psyykkistä rasitusta.
Nyt on erityisen tärkeää pitää lapsista ja nuorista hyvää huolta ja varmistaa, etteivät he jää yksin. Perheillä, lähiyhteisöillä, järjestöillä, sosiaali- ja terveystoimella sekä kouluilla on tärkeä vastuu turvallisuutta tuovasta hyvinvoinnista ja sitä luovasta ympäristöstä.
Myös yksin asuvien ikääntyneiden tilanne voi olla nyt psyykkisesti entistäkin raskaampi. Etenkin jos taustalla ovat omat sotamuistot, eikä lähellä ole ihmistä, jonka kanssa pelkoja ja pahaa oloa voisi jakaa. Nyt on tärkeää, ettei myöskään ikäihmisiä jätetä yksin.
Meidän on löydettävä ne voimavarat ja resurssit, joiden avulla myös ikäihmiset saavat purkaa tunteitaan ja löytävät turvaa. Tässä tarvitaan ammattilaisia, järjestöjä ja myös meitä kaikkia.
-Merja Mäkisalo-Ropponen
kansanedustaja (sd)
Julkaistu Savon Sanomien blogissa 22.3.2022.
