Kiitospuheenvuoroni Pohjois-Karjalan aluevaltuuston kokouksessa 14.3.

Lämmin kiitos luottamuksesta omasta ja uskoakseni myös varapuheenjohtajien puolesta.

Minun oli hiukan vaikea päättää, haluanko olla ehdolla tähän tärkeään tehtävään. Syynä epäröintiini on oma taustani. Kuunnelkaa puheeni alku ymmärtäen tämä asia.

Ennen kansanedustajan työtä toimin toistakymmentä vuotta erilaisten isojen pienten ja organisaatioiden ja työyhteisöjen muutosvalmentajana ja työyhteisökehittäjänä isoissa ja pienissä muutoksissa. Väitöskirjani aihe käsitteli aikoinaan organisaatiokulttuuria ja muutosta. Olen kirjoittanut oppikirjoja ja artikkeleita muutoksesta, yhteisöllisyyden ja yhdessä tekemisen merkityksestä työyhteisön oppimisessa sekä laadukkaan ja perustehtävän mukaisen toiminnan varmistamisessa.

Kun tätä taustaa vasten, tarkastelen vaalien jälkeistä muutosprosessin etenemistä, niin mielestäni tämä ei mennyt teoriatiedon, eikä ainakaan oman käytännön kokemukseni mukaan ”ihan putkeen”. Tässä prosessissa toteutui monet niistä asioista, joita yhteen oppikirjaani kirjoitin epäonnistuneen muutoksen riskitekijöinä. Meidän on nyt tehtävä kaikkemme, etteivät nämä riskit toteudu.

Mitä tarkoitan tällä?

Uusi hyvinvointialue ei ole – ei saisi olla – Siun soten jatke, vaan olemme käynnistämässä jotain uutta. Sain ennen vaaleja paljon viestejä siitä, etteivät ihmiset koe tarvetta äänestää, koska niin voimakkaasti oli kerrottu, ettei Pohjois-Karjalassa mikään muutu. Ihmiset, jotka ovat kokeneet palvelutarpeiden puutteita tai kokemusta ei-tarpeenmukaisista palveluista kertoivat, etteivät näe syytä äänestää, jos kerran mikään ei muutu.

Siun sote oli tärkeä pilotti, ja meidän on edelleen jalostettava hyviä käytäntöjä, mutta uskallettava myös tehdä muutoksia. Toivon, että tarkastelemme myös valtuuston toimintaa siitä näkökulmasta, mikä toimii ja mikä ei.  Vaikeinta tässä kaikessa on vanhasta pois oppiminen. Meidän on syytä kirkastaa itsellemme, että meidät on valittu suoralla kansanvaalilla ja se velvoittaa meitä eri tavoin vastuullisuuteen kansalaisia kohtaan kuin päättäjät aiemmassa kuntayhtymämallissa.

Mikä ei sitten mielestäni ole mennyt ns. putkeen?

Kaikkein pahinta on ollut tämä kiire – jonka perusteita en vieläkään ymmärrä. Kiire on johtunut siihen, ettemme ole päässeet keskustelemaan, analysoimaan ja miettimään valtuustoryhmärajat ylittäen pienissä porukoissa todellisia vaihtoehtoja uuden organisaation perustamiseen liittyvistä asioista.

Meidän olisi pitänyt päästä, ennen kuin ollaan hallintosääntöä hyväksymässä, keskustelemaan syvällisesti ainakin seuraavista asioista:

• Mitä on todellinen asiakas- ja perhelähtöinen palvelujen integraatio, halutaanko asiaa katsoa organisaation vai palveluja tarvitsevan ihmisen näkökulmasta?
• Miten hallintorakenne tukisi häiriökysynnän vähentämistä. Häiriökysynnällä tarkoitetaan, asiakkaan kokemusta, ettei palveluja saa tai niitä on saatavilla liian vähän tai hänelle tarjotaan palveluja, jotka eivät vastaa hänen tarpeitaan. Näistä tilanteista minä saan palautetta paljon – jopa viikoittain?
• Mitä henkilöstön osallisuus tarkoittaa ja miten mahdollistetaan henkilökunnan ja valtuuston vuorovaikutus. Mielestäni valtuustolla on velvollisuus kuulla työntekijöitä ilman välikäsiä ja työntekijöillä on oikeus tulla kuulluksi?
• Miten varmistetaan henkilökunnan oikeus hyvään johtamiseen? Keskeinen ongelma esillä olevassa hallintosäännössä on se, ettei siellä mainita hoitotyön, lääketieteen ja sosiaalityön johtamista. Työntekijöiden viestejä ei ollut tässä kiireessä mahdollisuus kuulla ja huomioida riittävästi. Kysymys on kuitenkin pohjimmiltaan siitä, halutaanko toimia niin, että esimerkiksi hoitotyöntekijät kokevat, että heidän työtään arvostetaan, organisaation johdossa on henkilö, jolla on aikaa ja valtuudet hoitotyön kehittämiseen sekä ”oman porukan” johtamiseen edestäpäin. Jos emme nyt kuule henkilöstöä ja heidän toiveitaan, niin turha on kuvitella, että saamme hoitajapulaa korjatuksi.

Olen saanut vaalien jälkeen kymmenittäin viestejä hoitotyöntekijöiltä, joissa he toivovat uuden valtuuston ymmärtävän, että nyt tarvitaan kokopäiväinen hoitotyön johtaja.

Hyvät kollegat,

Muun muassa näistä asioista olisi tämän valtuuston pitänyt pystyä keskustelemaan jo hallintosääntöprosessin laatimisen yhteydessä. Jokaisella täällä olevalla päättäjällä tulisi olla tunne, että minulla on omistajuutta tähän prosessiin. Olen saanut palautetta siitä, ettei kaikilla tätä kokemusta ole. Toki monet ovat kokeneet, että hyvin on mennyt ja yhdessä on tehty.

Mutta hyvät kollegat, päätösvalta on valtuustossa. Nähdäkseni tässä tilanteessa meillä on ainakin kolme vaihtoehtoa – puhun siis hallintosäännöstä:

1. Hyväksytään hallintosääntö nyt esitetyssä muodossa ja toivotaan parasta.
2. Hallintosääntöä ei hyväksytä lainkaan, vaan päätetään tässä kokouksessa vain ne asiat, jotka ovat pakollista päättää.
3. Hyväksytään hallintosääntö ehdollisena niin, että tietyissä asioissa edellytetään hallituksen tuovan korjaavia ja täydentäviä esityksiä seuraavaan valtuuston kokoukseen. Näin käsittääkseni on toimittu monella muullakin hyvinvointialueella.

Hyvät valtuutetut,

Valtuuston työskentely tulee sellaiseksi kuin haluamme sen tulevan. Meidän velvollisuutemme on tehdä kaikkemme sen eteen, että pohjoiskarjalaiset saavat mahdollisimman laadukkaita palveluita vauvasta vaariin oikea-aikaisesti. Kaikkein tärkeintä on kääntää toiminta terveyden- ja hyvinvoinnin edistämiseen, ennaltaehkäisyyn, peruspalveluihin ja oikea-aikaiseen kuntoutukseen. Myös kuntoutus on ymmärrettävä ennaltaehkäisevänä toimintana.

Nämä ovat niitä hyvinvointi-investointeja, joiden avulla on mahdollisuus saada sosiaali- ja terveysmenojen kasvu hallintaan. Perinteisen talousajattelun lisäksi meidän on ymmärrettävä hyvinvointitalouden periaatteet ja opittava laskemaan kustannusvaikuttavuus-analyyseja ja vaihtoehtoiskustannuksia.

Pelkästään eurojen laskeminen lyhyellä aikajänteellä saattaa tuoda yhä kasvavia kustannuksia tulevaisuudessa. Tässä hyte-lautakunnalla on tärkeä rooli. Jos saan neuvoa, ottakaa lautakunnassa ihan aluksi hyvinvointitalouden käsite ja sisältö haluttuunne. Sen perustalle rakentaminen kannattaa. Tämän lautakunnan tehtäviin kuuluu myös varmistaa, että hyvinvointialueiden, kuntien, järjestöjen ja muiden toimijoiden yhdessä tekeminen onnistuu terveyden- ja hyvinvoinnin edistämistyössä.

Jokainen ymmärtää tässä ajassa turvallisuuden ja varautumisen lautakunnan tärkeyden, mutta siellä on hyödyllistä tehdä yhteistyötä myös hyte-lautakunnan ja osallisuuslautakunnan kanssa, sillä kokonaisturvallisuuden näkökulmasta hyvinvointivajeet, syrjäytyminen sekä kokemus osattomuudesta ja syrjään jäämisestä ovat vakavia turvallisuusuhkia.

Vielä pari sanaa muista lautakunnista,

Tulevaisuuslautakunnan tehtävänä on varmistaa, että toiminnassa katsotaan riittävän pitkälle tulevaisuuteen, opitaan tekemään ennakointityötä sekä rakentamaan erilaisia skenaarioita. Ennakointi on muutakin kuin tilastojen katsomista. Tässä lautakunnassa kannattaa paneutua aluksi tulevaisuuden tutkimuksen menetelmiin. Niiden avulla saa hyvää perspektiiviä pidemmän aikavälin suunnitteluun.

Lopuksi korostan vielä tarkastuslautakunnan tehtävää. Mielestäni tarkastuslautakunta on yksi tärkeimpiä lautakuntia jokaisessa organisaatiossa. Tarkastustoiminnan tehtävä ei ole syyllisten etsiminen, vaan organisaation oppimisen näkökulmasta toiminnan tarkastelu.  Samoja virheitä ei kannata tehdä aina uudelleen. Toivon, että tarkastuslautakunta rohkeasti ottaa asioita esille. Rohkeus nostaa ”kissoja pöydälle” on koko organisaation oppimisen kannalta ensisijaista.

Mutta vielä kerran, lämmin kiitos luottamuksesta.