Vammaisvaikutusten arvioinnissa vakavia puutteita

Eduskunnan tarkastusvaliokunnassa on parhaillaan käsittelyssä selvitys lainsäädännön vaikutusten arvioinnin nykytilasta ja sen kehittämistarpeista. Tässä yhteydessä on tullut esille myös vammaisvaikutusten arvioinnin puutteet. Yksi keskeinen syy puutteisiin on tiedon puute. Lainvalmistelijoilla ei ole tietoa vammaisista ihmisistä ja heidän oikeuksistaan. Myös yleinen tietopohja ja tiedonkeruu on huteraa.

Esimerkiksi vammaisten työllisyydestä on vain yksittäisiä tutkimuksia ja arvioita, mutta ei täsmällisiä tilastoja, koska vammaiset ihmiset luetaan kuuluvaksi osatyökykyisten ryhmään. Samoin koulutuksen osalta tilastoidaan tuen tarvetta, mutta ei vammaisia oppilaita tai opiskelijoita.

Vammaiset ihmiset ovat heterogeeninen ryhmä yksilöllisine tarpeineen, ja tämä tulee tiedostaa myös säädösvalmistelussa. Jotta vammaiset ihmiset ja heidän erityistarpeensa osattaisiin ottaa oikeissa yhteyksissä ja riittävällä tavalla huomioon on edellytyksenä, että valmistelijat ovat tietoisia vammaisten ihmisten asemasta ja oikeuksista ja että heillä on mahdollisuus hankkia riittävä vammaisiin ihmisiin liittyvä tietopohja vaikutusten arvioimiseksi. YK:n vammaisoikeuksien sopimuksen tulisi ohjata lainsäädäntötyötä.

Vammaisten ihmisten kannalta vaikutusarviot ovat tärkeitä ja tarpeellisia. Säädösehdotuksissa tulisi arvioida vammaisten ihmisten näkökulmasta vaikutuksia esimerkiksi esteettömyyteen, saavutettavuuteen, palvelujen saatavuuteen tai työllisyyteen.

Esimerkki vakavasta epäonnistumisesta oli viime vaalikaudella toteutettu taksiuudistus. Sen vaikutukset vammaisiin ihmisiin ohitettiin asiantuntijoiden mukaan lähes kokonaan, vaikka useille vammaisille ihmisille taksien avulla käytännössä järjestetty kuljetuspalvelu on tosiasiassa ainoa tapa liikkua ja näin osallistua yhteiskuntaan.

Entä sitten hyvinvointialueilla ja kunnissa?

Hyvinvointialueiden rakentamisen ja sitä koskevan lainsäädäntötyön yhteydessä on puhuttu paljon osallisuuden lisäämisestä. Osallisuus on vaikuttamista oman elämänsä kulkuun, mahdollisuuksiin, toimintoihin, palveluihin ja itseen liittyviin yhteisiin asioihin.

Toivottavasti hyvinvointialueiden valmistelussa ymmärretään asia oikein. Ei riitä, että hyvinvointialueilla on nuorisovaltuusto, vammaisneuvosto ja vanhusneuvosto. Toimintoja suunniteltaessa on pidettävä huolta, että näiden lakisääteisten toimielinten jäseniä aidosti myös kuullaan ja he voivat kokea osallisuutta.

Nuorisovaltuutettujen läsnäolo-oikeus valiokunnissa ja vastaavissa pidetään itsestään selvänä, mutta vanhusneuvostojen ja vammaisneuvostojen edustajat harvemmin pääsevät osallistumaan lautakuntien kokouksiin. Sama puute koskee myös kunnallista päätöksentekoa. Tämä johtaa siihen, ettei esimerkiksi vammaisvaikutusten arviointia juurikaan tehdä, vaikka lähes jokaisen päätöksen yhteydessä pitäisi pystyä arvioimaan myös päätöksen merkitys vammaisten yhdenvertaisuuden näkökulmasta.

Vetoankin uusien hyvinvointialueiden valmisteluun osallistuviin henkilöihin: YK:n vammaissopimus edellyttää, että vammaisten ääni otetaan huomioon kaikessa heitä koskevassa päätöksenteossa. Laadukkaaseen päätöksentekoon kuuluu myös vammaisvaikutusten arviointi ja varmimmin se muistetaan, jos vammaisneuvoston edustajat myös osallistuvat päättävien elimien kokouksiin.

-Merja Mäkisalo-Ropponen

kansanedustaja (sd)

Eduskunnan tarkastusvaliokunnan varapuheenjohtaja ja Vammaisasiain yhteistyöryhmän puheenjohtaja

Julkaistu Uuden Suomen blogissa 3.3.2022.