Kaikkien lasten Suomi – visio, joka ei vielä toteudu
Viime viikolla eduskunta kävi keskustelun lapsiasiavaltuutetun kertomuksesta. Siinä nostetaan keskeisiksi huoliksi korona-ajan vaikutus lapsiin, mielenterveyden ongelmat, lastensuojelun pitkittynyt ja kriisiytynyt tilanne sekä koulutuksen resurssien riittämättömyys.
Etäopetuksella on ollut negatiivisia vaikutuksia lasten oppimistuloksiin ja hyvinvointiin. Pandemian haitat ovat kohdistuneet erityisesti haastavammasta taustasta tuleviin lapsiin, mikä on edelleen kasvattanut eriarvoisuutta. Vahinkojen korjaaminen vaatiikin merkittäviä lisäpanostuksia varhaiskasvatukseen ja opetukseen.
Keväästä 2020 asti kasvatusalan ammattilaiset viestittivät opetuksesta jälkeenjäävistä tai kokonaan pois putoavista lapsista, poliisit lisääntyvistä kotihälytyksistä, lastensuojelun sosiaalityöntekijät uupuvista perheistä ja terveydenhuollon ammattilaiset väliin jääneistä neuvola- ja kouluterveydenhuollon käynneistä.
Perheissä, joissa vanhemmat eivät pystyneet tukemaan etäopetuksessa, lapset jäivät eriarvoiseen asemaan. Erityistä tukea tarvitsevien lasten perheet kokivat palvelujen alasajon erityisen raskaana. Voikin perustellusti todeta, että pandemia syvensi lasten välistä eriarvoisuutta eikä yhteiskunta pystynyt tätä kehitystä estämään.
Lapsiasiavaltuutetun kertomuksessa viitataan myös lapsistrategiaan, jonka visiona on Kaikkien lasten Suomi. Visio on hyvä, sillä kaikilla lapsilla tulee olla yhtäläiset mahdollisuudet olla lapsia ja oppia. Lasten yhdenvertaisuuden toteutuminen on aikuisten toiminnan tulosta, mikä korostuu etenkin haavoittuvassa asemassa olevien lasten kohdalla.
Tällä hetkellä ne lapset, jotka ovat muita haavoittuvammassa asemassa, kuten esimerkiksi vammaiset, sairaat, lastensuojelun asiakkaat tai rikoksen uhrit, eivät aina saa tarvitsemaansa tukea. Lapsille tarkoitetut palvelut eivät aina ole johdonmukaisesti ja kattavasti saatavilla, ja palvelujen saavuttaminen voi tosiasiassa edellyttää voimavaroja, joita kaikilla perheillä ei ole.
Lapsen olosuhteissa voi olla yhtä aikaa monia eri seikkoja, jotka lisäävät eri tavoin hänen asemansa haavoittuvuutta. Tämä haastaa viranomaisia ja muita toimijoita herkkään lapsen edun punnintaan, moniammatilliseen yhteistyöhön ja palvelujen saavutettavuuden lisäämiseen.
-Merja Mäkisalo-Ropponen
kansanedustaja (sd)
Julkaistu Karjalaisessa ja Savon Sanomissa 23.2.2022.
