Koskettaa ja tulla kosketetuksi

Kävin 16-vuotiaan tyttärentyttäreni Erikan kanssa vierailulla 83-vuotiaan hoivakodissa asuvan muistisairaan läheiseni luona. Otimme vierailun aikana muutamia valokuvia, joita vasta tarkemmin kotona katselin.

Niiden katsominen sai minut herkistymään. Miten suuri kosketuksen tarve ikäihmisellä onkaan ja miten vähään hän joutuu joskus tyytymään. Koskettaminen ja kosketetuksi tuleminen ovat ihmisyyteen kuuluva inhimillinen perustarve. Hyvä kosketus rauhoittaa, lievittää stressiä ja kipua sekä kohottaa mielialaa. Se viestii myötätunnosta, välittämisestä ja hyväksynnästä.

Ikä ei vaikuta kosketuksen tarpeeseen, sillä kaipaamme kosketusta syntymästämme alkaen elämämme loppuun asti. Muistisairaana kosketus on kanava, jolla on mahdollista tavoittaa ihminen, jolta ehkä sanat ovat jo kadonneet.

Vaikka ihmiseltä olisi esimerkiksi muistisairauden johdosta kadonnut kyky ymmärtää tai tuottaa kieltä, kosketuksen välittämien merkitysten ymmärtäminen säilyy. ”Välitän sinusta ja olet minulle tärkeä”, on lempeästä kosketuksesta välittyvän viestin syvin sanoma.

Kosketus on siis tärkeä tapa kommunikoida – etenkin silloin, kun lauseiden tuottamisessa tai puheen ymmärtämisessä on vaikeuksia.

Kosketus kertoo siitä, että ympärillämme on ihmisiä, jotka välittävät. Kosketuksen ansiosta kehon itse tuottamat, hyvää oloa aiheuttavat opioidit aktivoituvat. Samoin käy läheisyyshormoniksi kutsutulle oksitosiinille ja mielialaamme ylläpitävälle välittäjäaine serotoniinille.

On tärkeä myös muistaa, että koskettamisesta kertyy terveyshyötyjä toki myös koskettajalle itselleen.

Kuten Tommy Tabermann runossaan toteaa:

Mitä me toisiltamme kaipaamme?

Me kaipaamme hellyyttä,

höyhenen hivelyä.

-Merja Mäkisalo-Ropponen

kansanedustaja (sd)

Julkaistu Savon Sanomien blogissa 22.2.2022.