Nyt tarvitaan panostuksia haavoittuvassa asemassa oleviin lapsiin ja nuoriin
Viime viikolla ilmestyneessä Lapsiasiavaltuutetun kertomuksessa nostetaan keskeisiksi huoliksi korona-ajan vaikutus lapsiin, mielenterveyden ongelmat, lastensuojelun pitkittynyt ja kriisiytynyt tilanne sekä koulutuksen resurssien riittämättömyys.
Koronapandemia on entistäkin voimakkaammin korostanut tarvetta laadukkaille ja riittäville koulutusresursseille. Koko ajan kasvava tutkimusnäyttö osoittaa jo varsin vakuuttavasti, että sekä pandemialla että koulujen sulkemisilla on ollut merkittävä negatiivinen vaikutus lasten oppimistuloksiin, kehitykseen ja hyvinvointiin.
Koronapandemian haitat ovat tutkimuksen perusteella kohdistuneet erityisesti haastavammasta taustasta tuleviin lapsiin, mikä on kasvattanut eriarvoisuutta. Pandemian vahinkojen korjaaminen voikin vaatia edelleen merkittäviä lisäpanostuksia varhaiskasvatukseen ja opetukseen, vaikka tämä hallitus onkin tehnyt useita parannuksia koulutussektorilla ja myös sen resursseissa. Koronan aiheuttamien vahinkojen korjaamiseksi tarvitaan lisätuen kohdentamista eniten tarvitseville eli niin sanottua myönteistä erityiskohtelua.
Vaikka rajoitustoimenpiteet kohdistuivat koko lapsiväestöön, niiden kielteiset seuraukset olivat joidenkin lapsiryhmien kohdalla vakavampia. Keväästä 2020 asti kasvatusalan ammattilaiset viestittivät opetuksesta jälkeenjäävistä tai kokonaan pois putoavista lapsista, poliisit lisääntyvistä kotihälytyksistä, lastensuojelun sosiaalityöntekijät uupuvista perheistä ja terveydenhuollon ammattilaiset väliin jääneistä neuvola- ja kouluterveydenhuollon käynneistä. Harrastustoiminnassa koettiin myös osallistujakato.
Perheissä, joissa vanhemmat eivät pystyneet tukemaan etäopetuksessa, lapset jäivät opetuksen erityisjärjestelyissä eriarvoiseen asemaan. Lähisuhdeväkivalta ja lapsiin kohdistunut väkivalta lisääntyivät niin poliisien tilastoissa kuin kouluterveyskyselyssä. Erityistä tukea tarvitsevien lasten perheet kokivat palvelujen alasajon erityisen raskaana. Voikin perustellusti todeta, että pandemia syvensi lasten välistä eriarvoisuutta eikä yhteiskunta pystynyt tätä kehitystä estämään.
Lapsiasiavaltuutetun kertomuksessa viitataan myös lapsistrategiaan, jonka visiona on Kaikkien lasten Suomi. Visio on hyvä, sillä kaikilla lapsilla tulee olla yhtäläiset mahdollisuudet olla lapsia ja oppia. Lasten yhdenvertaisuuden toteutuminen on aikuisten toiminnan ja päätöksenteon tulosta, mikä korostuu etenkin haavoittuvassa asemassa olevien lasten kohdalla.
Haavoittuvassa asemassa olevien lasten ryhmä on laaja ja moninainen. Haavoittuvuus voi liittyä pitkäkestoiseen rakenteelliseen syrjintään esimerkiksi vamman, sairauden tai ihonvärin johdosta. Se voi toisaalta olla tilannekohtaista, jos lapsi on esimerkiksi lastensuojelun asiakkaana tai hän on rikoksen uhrina, rikoksesta epäiltynä tai syytettynä. Myös niin sanotut nuoret hoivaajat, eli lapset ja nuoret, jotka kantavat vastuuta läheisestä aikuisesta, kuuluvat usein tähän ryhmään. Onkin olennaista, että kaikessa lapsia koskevassa päätöksenteossa ja toiminnassa huomioidaan herkästi ja tilannekohtaisesti lapsen tosiasialliset olosuhteet.
Suomen ihmisoikeusvelvoitteiden toteuttamiseksi ei riitä, että valtaosalla lapsista menee hyvin. Tällä hetkellä ne lapset, jotka ovat syystä tai toisesta muita haavoittuvammassa asemassa, eivät aina saa tarvitsemaansa tukea ja apua. Lapsille tarkoitetut palvelut eivät aina ole johdonmukaisesti ja kattavasti saatavilla, ja palvelujen saavuttaminen voi tosiasiassa edellyttää voimavaroja, joita kaikilla lapsilla tai perheillä ei ole. Tämä on korostunut nyt korona-aikana. Monet lapset kohtaavat myös syrjiviä rakenteita tai joustamattomia käytäntöjä juuri niissä tilanteissa, joissa he eniten tarvitsisivat tukea tai apua.
Lapsen olosuhteissa voi olla yhtä aikaa monia eri seikkoja, jotka lisäävät eri tavoin hänen asemansa haavoittuvuutta. Tämä haastaa viranomaisia ja muita toimijoita herkkään lapsen edun punnintaan, moniammatilliseen yhteistyöhön ja palvelujen saavutettavuuden lisäämiseen. Samalla on varmistettava, että lapsi kohdataan ja huomioidaan kaikessa toiminnassa osallisena, eikä vain olosuhteiden uhrina.
Yksi haavoittuvassa asemassa olevien lasten ryhmä ovat vammaiset lapset. Vaikka vammaispolitiikassa on otettu monia edistysaskeleita viime vuosina, vammaisten lasten yhdenvertaisuus jää edelleen Suomessa monin paikoin toteutumatta.
Lapset itse ilmaisevat painokkaasti halunsa olla osa yhteiskuntaa ja elää tavallista lapsen elämää yhdessä muiden lasten kanssa. Monia keinoja näiden lasten aseman parantamiseksi on jo olemassa, mutta ne vaativat rakenteellisia muutoksia, asenteiden päivitystä ja erityisesti lasten omien näkemysten huomioimista kaikessa toiminnassa.
-Merja Mäkisalo-Ropponen
kansanedustaja (sd)
Julkaistu Uuden Suomen blogissa 17.2.2022.
