Ystävyydestä, ystävänpäivästä ja ystävällisyydestä
Wikipedian mukaan ystävyys kahden ihmisen välinen ihmissuhde, joka on tuttavuutta läheisempi mutta seurustelusuhdetta etäisempi. Ystävyys on vapaaehtoinen ja tasa-arvoinen suhde, jonka osapuolet viettävät vapaa-aikaansa yhdessä ja keskustelevat henkilökohtaisista asioistaan.
Me suomalaiset asetamme ystävä-sanan käytölle tiukat kriteerit. Kaveri puolestaan on kahden ihmisen ystävyyttä pintapuolisempaa yhdessäoloa. Yleensä sanotaan, että kavereita voi olla paljon, mutta ystäviä muutamia.
Valitettavan monet suomalaiset kokevat myös, ettei heillä ole yhtään ystävää. Monet ovat yksinäisiä vastentahtoisesti. Tällainen vastentahtoinen yksinäisyys voi aiheuttaa aiheuttaa masennusta ja sairastuttaa vakavasti. Kaikki eivät kuitenkaan toiveistaan huolimatta löydä ystävää.
Toisaalta ihminen voi tuntea itsensä yksinäiseksi, vaikka olisi muiden seurassa. Porukan keskellä yksin oleminen on monelle tuttu tunne. Ihmisellä voi olla paljon työkavereita ja Facebook-kavereita, mutta ei ketään sellaista henkilö, johon ottaa yhteyttä vaikeassa elämäntilanteessa tai pyytää apua.
Ensi maanantaina (14.2.) vietetään ystävänpäivää
Ystävänpäivän eli Valentinuksen päivän alkuperästä on erilaisia käsityksiä. Päivän taustalla on useita pyhimystaruja, sillä historiassa tunnetaan useita Valentinus-nimisiä marttyyreitä. Valentinen päivä oli alun perin päivä, jolloin saattoi lähettää rakkaudentunnustuksen salaisenkin ihailun kohteelle, jopa nimettömänä.
Suomessa ystävänpäivää on vietetty 1980-luvulta alkaen ja kansainvälisestä Valentinuksen päivästä poiketen suomalainen ystävänpäivä on yleisemmin ystävien muistamisen, ei vain rakastavaisten juhlapäivä.
Mielestäni on hyvä, että ystävyyden merkitys tuodaan esille yhtenä päivänä vuodessa. Jokaisena päivänä pitäisi kuitenkin muistaa ystävällisyyden merkitystä. Ystävällisyys on toisten huomioon ottamista, toisista ihmisistä kiinnostumista ja tekojen tekemistä heidän hyvinvointinsa eteen. Ystävällisyys on empaattisuutta ja myötätunnon osoittamista. Voidaan puhua myös kaverillisuudesta, joka tarkoittaa hyväntahtoisuutta ja ystävällisyyttä toisia kohtaan.
Ystävällisyyttä voi oppia ja opetella
Itsetuntemuksen avulla on mahdollisuutta myös muuttaa toimintaansa. Liian monet perustelevat esimerkiksi epäasiallista puhetyyliään toteamalla, että ”minä sanon vain rehellisesti mielipiteeni”. Rehellisyys ei kuitenkaan tarkoita, että voisi puheillaan loukata toista. Rehellisen mielipiteensä voi sanoa ja eri mieltä asioista olla myös toista kunnioittaen ja toisen mielipidettä arvostaen.
Meidän kaikkien olisi paljon parempi elää ja olla, jos oppisimme ystävällisyyttä toisiamme kohtaan. Me kansanedustajat emme voi paeta vastuuta tässä asiassa, sillä meidät on valittu edustamaan kansalaisia. Millaisen mallin haluamme antaa toinen toisiimme suhtautumisesta?
-Merja Mäkisalo-Ropponen
kansanedustaja (sd)
Julkaistu Uuden Suomen blogissa 10.2.2022.
