Vammaispalvelut turvaamassa ihmisoikeuksia
Suomi on ratifioinut jo vuonna 2016 YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen, jonka tarkoituksena on taata vammaisille henkilöille täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti kaikki ihmisoikeudet ja perusvapaudet sekä edistää vammaisten henkilöiden ihmisarvon kunnioittamista.
Vammaispalvelujen periaatteena on mahdollistaa YK:n vammaisten oikeuksien toteutuminen Suomessa. Esteettömyyden ja palvelujen saavutettavuuden lisäksi vammaisten yhdenvertaisuus edellyttää myös positiivista erityiskohtelua, jossa mietitään yksilöllisesti, miten vammainen henkilö pääsee samalle viivalle ja hänelle mahdollistuvat yhtäläiset osallistumismahdollisuudet ei-vammaisten kanssa.
Vammaispalveluissa ei siis ole kyse ylimääräisestä lisäpalvelusta tai harkinnanvaraisista etuuksista, vaan lailla turvatusta oikeudesta yhdenvertaiseen osallistumiseen yhteiskunnassa. On surullista, että vammaisilta tulee niin palautetta siitä, ettei vammaispalveluissa mietitä, miten vammainen voisi olla yhdenvertainen muiden kanssa, siellä mietitään, miten palveluita voisi evätä.
Saan myös vammaisten lasten vanhemmilta paljon palautetta siitä, että he joutuvat taistelemaan lain edellyttämien palvelujen saamisesta lapselleen. Moni vanhempi on uuvuksissa tähän jatkuvaan taisteluun ja eräs äiti totesi minulle: ”Tuntuu, että asiat tehdään tahallaan vaikeiksi, niin että perhe uupuisi taistelemaan oikeuksistaan.”
YK:n vammaispalvelujen soveltamisala on laaja ja myös mielenterveysasiakkaat ja muistisairaat kuuluvat sen piiriin. Esimerkiksi eduskunnan oikeusasiamies muistuttaa vuosittaisessa raportissaan, että vammaisyleissopimus sisältää laaja-alaisen vammaisuuden määrittelyn, jonka turvin voidaan mahdollisimman hyvin varmistaa eri tavoin vammaisten ihmisten oikeudet ja yhdenvertaisuus. Esimerkiksi muistisairaat henkilöt ja psykiatriset potilaat kuuluvat oikeusasiamiehen mukaan sopimuksen soveltamisalaan.
Huomio vammaisten työllisyyteen
Myös vammaisten työllisyys on heikompaa kuin ei-vammaisten. Usein vammaiset mielletään sosiaali- ja terveystoimen asiakkaiksi eikä työvoimaviranomaisten asiakkaiksi. Asenne on saatava muuttumaan, jos tavoitteena on yhdenvertaisuus.
On myös ymmärrettävä, että kaikki vammaiset eivät ole osatyökykyisiä, vaan monet heistä pystyvät työskentelemään normaalisti, jos kohtuulliset mukautukset järjestetään asianmukaisesti. Työnantajat eivät välttämättä tiedä, että heillä on mahdollista saada tukea kohtuullisten mukautusten tekemiseen.
Monet vammaiset ovat tällä hetkellä ”turhan takia” työkyvyttömyyseläkkeellä, vaikka heille olisi niin halua kuin kykyä myös työskennellä. Heille järjestelmä on aivan liian jäykkä eli työkyvyttömyyseläkkeellä oleva saa ansaita tällä hetkellä vain hieman niin, ettei menetä eläkettään.
Tämä kannustinloukku voitaisiin korjata niin sanotun lineaarisen mallin avulla, jossa eläke pienenee palkkatulon kohotessa, jolloin työnteon voisi paremmin sovittaa yhteen esimerkiksi eläkkeen kanssa ilman pelkoja tulojen romahtamisesta. Onneksi myös lineaarisen mallin valmistelusta tehtiin myös päätös hallituksen kehysriihessä.
Kehitysvammaisten tilanteeseen korjaavia toimenpiteitä
Myös kehitysvammaisissa on paljon työhön motivoituneita henkilöitä, jotka pystyisivät antamaan tärkeän työpanoksen yhteiskunnalle, ja heidän työllistymisensä parantamiseksi nyt valmistelussa oleva niin sanottu Suomen Samhall-malli onkin todella kannatettava.
Toivottavasti tämän mallin avulla päästään eroon myös ns. kehitysvammaisten avotyötoiminnasta. Avotyöksi tai avotyötoiminnaksi kutsutaan sitä, kun kehitysvammainen henkilö sosiaalihuollon palveluna työskentelee tavallisella työpaikalla. Avotyöstä ei solmita työsopimusta, eikä sitä siten tehdä työsuhteessa, vaan huoltosuhteessa: avotyötä tekevä henkilö on työpaikalla sosiaalihuollon palvelun asiakkaana, ei työntekijänä. Avotyöstä sopivat keskenään palvelun järjestäjänä toimiva kunta tai kuntayhtymä sekä organisaatio, jolle avotyötä tehdään.
Kehitysvammainen henkilö ei saa avotyöstä palkkaa, vaan sosiaalitoimi voi maksaa hänelle verottomana avustuksena työosuusrahaa korkeintaan 12 euroa päivässä. Kun henkilö ei ole työsuhteessa työnantajaan, hän ei saa muutakaan työsuhteeseen perustuvaa turvaa tai oikeuksia, kuten irtisanomissuojaa tai vuosilomaa.
Avotyötoimintaan liittyy käytännöllisiä ja juridisia ongelmia. Sen lisäksi, että avotyöntekijällä on heikko asema, avotyötä teettävä organisaatio, esimerkiksi yksityinen yritys, voi saada palkatonta työtä teettämällä perusteetonta etua markkinoilla. Eri osapuolten vastuut ja velvollisuudet eivät ole avotyön osalta selviä.
Avotyö johtaa hyvin harvoin palkkatyöhön. Siitä on tullut käytännössä pikemminkin este tai ainakin hidaste sille, että kehitysvammaiset henkilöt työllistyisivät paremmin palkkatöihin. Harvat yritykset tai toimijat haluavat maksaa työstä, jonka ne ovat tottuneet saamaan ilmaiseksi tai hyvin halvalla.
Yhä useammalla kehitysvammaisella henkilöllä on nykyisin ammattikoulutus, ja he voivat tehdä monenlaisia työtehtäviä normaalissa palkkatyössä, jos saisivat oikeanlaista työvalmennusta. Kehitysvammaisia henkilöitä palkkatyöhön palkanneet ovat kehitysvammaliiton selvityksen mukaan pääsääntöisesti erittäin tyytyväisiä.
Kaikilla ihmisillä tulisi olla oikeus osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan, tehdä työtä ja kokea työpanoksensa olevan merkityksellinen ja hyödyllinen yhteiskunnalle. Merkityksellisyyden kokeminen edellyttää myös sitä, että työstä saa palkkaa. Suomi tarvitsee kaikkia kansalaisia ja kaikkien osallisuutta yhteiskunnassa.
-Merja Mäkisalo-Ropponen
kansanedustaja (sd)
Eduskunnan Vammaisasian yhteistyöryhmän puheenjohtaja
Julkaistu Uuden Suomen blogissa 27.5.2021.
