Vähitellen kohti normaalimpaa
Viime viikolla eduskunnassa käsiteltiin pääministerin ilmoitusta niin sanotusta koronan exit-strategiasta. Ensiksi täytyy muistuttaa, että tilanne ei ole vielä voitettu ja että koronaepidemian vuoksi tarvitsemme edelleen niin varotoimenpiteitä kun myös taloudellisia panostuksia kotitalouksien ja yritysten selviämiseen niin kriisin kuin sen jättämien jälkien ylitse.
Hallitus on viisaasti linjannut, että rajoituksia puretaan vähitellen ja hallitusti aina tilannetta tarkkaillen ja siihen tarpeellisesti reagoiden. Tämä on järkevä päätös, sillä väärässä kohdassa emme saa kiirehtiä.
Epidemian voittaminen on myös parasta mahdollista talous- ja työllisyyspolitiikkaa mitä voimme nyt tehdä. Jos vedämme tuen pois liian varhain, on vaarana, että toistamme esimerkiksi 90-luvun alun laman virheet ja maksamme niistä silloin kovaa hintaa.
Koronakriisin ja sen jälkihoidon yhteydessä on puhuttu paljon resilienssistä. Resilienssi on kriisien sietokyvyn ja selviytymiskyvyn lisäksi myös sopeutumista uuteen tulevaisuuteen ja siihen tarvitaan myös luovuutta.
Nyt onkin ensiarvoisen tärkeää vahvistaa tätä tulevaisuuteen ennakoivaa resilienssiä. Resilienssi korreloi luottamuksen kanssa ja siksi on tärkeää, että toimimme yhdessä luottamuksen vahvistamiseksi.
Pohjoismainen malli on resilientti ja siitä on pidettävä kiinni. Siksi emme voi tehdä 1990-luvun laman virheitä. Siksi erityisesti lapsiin ja nuoriin panostaminen on tärkeää. Nyt on tehtävä kaikki mahdollinen, että heidän elämänsä palaa nopeasti normaaliksi. Myös tässä asiassa kannattaa sosiaalipolitiikan ohella hyödyntää kulttuurin ja taiteen antamia työkaluja.
Koko väestön resilienssin kannalta erityisen tärkeässä asemassa ovat pitkän aikavälin panostukset lapsiin ja nuoriin. Tulevaisuuden toivon kannalta eriarvoisuuden kitkeminen, lapsuudenajan tukipalvelut ja turvaverkot sekä koulutusjärjestelmä, joka takaa mahdollisimman hyvin tasavertaiset mahdollisuudet kaikille lapsille ja nuorille ovat ensisijaisen tärkeitä.
Suomalaiset ovat luottaneet koronakriisin aikana siihen, että yhteiskunta pitää huolen kaikista eikä ketään jätetä oman onnensa nojaan. Suomalaisten luottamus myös toisten ihmisten auttamishaluun ja hyväntahtoisuuteen on ollut vahvaa.
Tämä sama luottamuksen ilmapiiri on tärkeä säilyttää myös koronan jälkihoidossa. Tarvitsemme edelleen viestiä siitä, että olemme yhdessä ja selviämme kriisistä yhdessä.
Nyt on tärkeää, että kuten hallitus viisaasti strategiassaan tuo esille, luomme vahvan sillan ja näkymän toivosta ihmisille ja askelmerkit paluusta koronanjälkeiseen aikaan. Paluussa meidän tulee ottaa ennen kaikkea huomioon ne ihmisryhmät, jotka ovat eniten kärsineet epidemiasta sekä sen vuoksi käyttöön otetuista rajoitustoimista.
Lasten ja nuorten oppimisvelka, sairaiden hoitovelka ja esimerkiksi vanhusten ja vammaisten kuntoutusvelka ovat kasvaneet epidemian aikana, siksi meidän on päättäväisesti vastattava tähän, muuten koronaepidemian lasku on paljon suurempi kuin osaamme aavistaa ja jäljet ovat aivan liian kalliit niin sosiaalisesti kuin inhimillisestikin.
-Merja Mäkisalo-Ropponen
kansanedustaja (sd)
Julkaistu Savon Sanomien blogissa 4.5.2021.
