Vaikuttavuus tavoitteeksi sosiaali- ja terveystoimessa – ei suoritteiden määrä
Terveys- ja sosiaalitoimessa tehokkuus ei ole panosten ja tuotosten suhde vaan panosten ja vaikuttavuuden suhde. Eli tehokas terveydenhuolto ei tarkoita sitä, että yritetään saada mahdollisimman paljon suoritteita aikaan, vaan tehokkuus edellyttää, että saamme mahdollisimman paljon asetettujen tavoitteiden mukaista vaikuttavuutta.
Potilas toipuu leikkauksesta ilman komplikaatioita, potilas osaa hoitaa pitkäaikaissairauttaan ohjauksen jälkeen niin hyvin, että selviytyy hoidosta itsenäisesti, potilas kuntoutuu aivoinfarktista kotiin, omaishoitaja jaksaa tuen ja avun turvin vaativassa tehtävässään ja niin edelleen.
Pelkkiin tuotoksiin ja niiden määrään tuijottaminen saattaa pidemmällä tähtäyksellä heikentää tehokkuutta ja lisätä yhteiskunnan kustannuksia, kun asiakkaan ja potilaan asioita ei hoideta kuntoon siinä vaiheessa, kun ne vielä helppoa – ja halvempaa – hoitaa.
Vaikuttavuus edellyttää katsomista pidemmälle sekä yksilön näkökulman lisäksi myös yhteiskunnan näkökulman huomioimista. Tuottavuutta eli tuotosten määrää on helppo mitata, mutta vaikuttavuutta on edelleen osittain vaikea arvioida. Tosin nyt tutkittua tietoa asiasta on jo enemmän ja se on lisännyt asian ymmärtämistä. Tutkittua tietoa on myös tehokkaista hoitomenetelmistä ja siksi sosiaali- ja terveystoimessa tulisi hyödyntää käypähoitosuositusten lisäksi myös Hoitotyön Tutkimussäätiön laatimia hoitotyön suosituksia.
Hyvinvointitalous näyttää suuntaa vaikuttavuudesta
Sosiaali- ja terveysalan valtakunnallisen kattojärjestö SOSTE ry:n määritelmän mukaan hyvinvointitalous on yhteiskunnan alue, jossa toimitaan hyvinvoinnin lisäämisen ja hyvän elämän edellytysten vahvistamisen lähtökohdista. Hyvinvointitaloudessa tuotetaan ja jaetaan hyvinvointia sekä investoidaan hyvinvointiin. Hyvinvointitaloudessa kaikki pidetään mukana ja kaikkien hyvinvointiin panostetaan heidän yksilölliset tarpeensa riittävästi huomioiden.
Budjettivuosi kerrallaan eläminen on pahimpia esteitä suunnan muuttamisessa hyvinvointitalouden suuntaan, sillä liian lyhyt aikajänne estää katsomasta tarpeeksi pitkälle tulevaisuuteen tulevaisuusinvestointien näkökulmasta.
Toivottavasti emme nyt koronan jälkimainingeissa tee samoja virheitä kuin menneinä vuosina ja säästä väärissä asioissa. Joissakin tilaisuuksissa olen kuullut näitäkin ehdotuksia, mutta onneksi yhteiskunnassa on myös entistä enemmän ymmärrystä hyvinvointitaloutta kohtaan ja onneksi se on ymmärretty myös osaksi kestävää kehitystä.
Sekä sosiaalisen että taloudellisen kestävyyden kannalta on ensisijaista ymmärtää, että terveyteen ja hyvinvointiin panostaminen on tärkeimpiä tulevaisuusinvestointeja, joita voimme tehdä. Myös osallisuuden kokemus on keskeinen osa terveyden ja hyvinvoinnin kokemusta. Samoin ympäristöstä ja kulttuurista huolehtiminen. Kunnallisessa päätöksenteossa ’terveys- ja hyvinvointi kaikissa politiikoissa’ – ajatteluun siirtyminen on tärkeää. Se ei ole vain sosiaali- ja terveystoimen asioita, se liittyy kaavoitukseen, rakentamiseen, koulutukseen ja sivistykseen, vammaisten oikeuksiin, yhdenvertaisuuteen, kunnan työllistämistoimiin ja niin edelleen, – siis kaikessa päätöksenteossa tulisi oppia asioita katsomaan terveys- ja hyvinvointivaikutusten kautta.
Terveyteen ja hyvinvointiin investoiminen kannattaa
Kaikkiin investointeihin liittyy sijoitusriski, mutta järkeviä investointeja on riskistä huolimatta tehtävä, sillä onnistuessaan niillä on suuri merkitys kansantaloudelle. Onneksi tutkimustietoa alkaa olla jo se verran, että monesta asiasta voidaan tehdä esimerkiksi vaihtoehtoiskustannuslaskelmia eli arvioida tutkimustietoon pohjautuen, miten kalliiksi yhteiskunnalle tulee esimerkiksi jos 10 prosenttia nuorista syrjäytyy ja kuinka monen nuoren syrjäytymättä jääminen kääntää tilanteen yhteiskunnallisesti plussan puolelle.
Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen, ennaltaehkäisevät toimet sekä oikea-aikainen hoito ja kuntoutus ovat mitä järkevintä talouspolitiikkaa mutta ne ovat myös inhimillinen tapa toimia.
-Merja Mäkisalo-Ropponen
kansanedustaja (sd)
Julkaistu Uuden Suomen blogissa 22.4.2021.