Valvonnan tehtävä on varmistaa lakien ja ihmisoikeuksien toteutuminen
Oikeusasiamiehen kansliasta on tehty Siun soten ikäihmisten palveluihin tarkastuskäyntejä, joiden tuloksista on syytä oppia. Tarkastusten keskeinen tarkoitus on epäkohtien esille nostamisen avulla auttaa organisaatiota toiminnan kehittämisessä.
Olen terveydenhuollon opettajana ja nyt Muistiliiton puheenjohtajana puhunut, kirjoittanut ja kouluttanut paljon muistisairaiden hyvästä hoidosta sekä inhimillisen ja oman näköisen elämän toteutumisen edellytyksistä yhteisökodeissa. Siksi tietyt Siun Sotesta tehdyt tarkastushavainnot tekivät minut surullisiksi. Viimeistään nyt on myönnettävä, että henkilöstöä on liian vähän ja toisaalta myös osaamispuutteita esiintyy.
Kiireen takia kuntoutusta ei aina pystytä toteuttamaan eikä asukkailla ole mahdollista harrastaa mieleisiään asioita, kun säännöllistä viriketoimintaa ei ole. Virikkeiden ja sosiaalisen vuorovaikutuksen puute nopeuttaa esimerkiksi muistisairaan toimintakyvyn ja kognitiivisten toimintojen heikentymistä. Asukkaat eivät pääse myöskään ulkoilemaan kuin harvakseltaan, vaikka kyse on jokaiselle kuuluvasta perustarpeesta. Ulkoilu ei voi olla yksinomaan omaisten ja vapaaehtoisten varassa, kuten nyt on.
Hoitajien mielestä ongelma on se, ettei hoitajamitoitus perustu asukkaiden hoitoisuuteen vaan se lasketaan pelkästään asukkaiden määrän mukaan. Kuitenkin vanhuspalvelulaissa määritellään vain minimimitoitus ja siellä korostetaan, että mitoituksen on oltava korkeampi, jos asukkaiden toimintakyky ja palveluntarve sitä edellyttävät.
Riittävien resurssien lisäksi esimerkiksi muistisairaiden kohtaamiseen ja toimintakyvyn ylläpitämiseen tarvitaan ammattitaitoa ja osaamista. Tarkastuksen havaintojen perusteella näin ei ole ja se todennäköisesti lisää asukkaiden haasteellista käyttäytymistä. Vakava turvallisuusriski on myös se, että muistisairaat ovat öisin ajoittain ilman valvontaa, koska yöhoitajat joutuvat käymään myös toisissa yksiköissä.
Huolestuttavaa on myös se, että hygienian hoidossa – esimerkiksi suuterveydenhoidossa – on puutteita. Myös asukkaiden yöpaasto ylittää suositellut 11 tunnin rajan ollen jopa joskus 14 tuntia.
Omaiset eivät tiedä asukkaiden omahoitajia eikä omaisilta pyydetä palautetta. Sijaisten ja vaihtuvien hoitajain vuoksi omaiset eivät koe saavansa aina luotettavaa tai oikeaa tietoa läheistensä voinnista.
Vuorohoitoasiakkailla ei ole hoito- ja palvelusuunnitelmia eikä hoitojakson tavoitteita ole kirjattu mihinkään. Vuorohoidon asiakkaat kuvasivat olevansa hoitojaksolla ”säilössä”. Ei siis ihme, jos hoitajat kertovat asukkaiden käyttäytyvän aggressiivisesti. ”Säilössä” pitämisen tunne aiheuttaa kenelle tahansa aggressiivisia tunteita. Vuorohoitojakson tulisi aina olla kuntoutusjakso, jonka avulla kotona asumista voidaan pitkittää.
Nyt on havahtumisen paikka. Asioiden kuntoon laittaminen parantaa myös vanhustyön imagoa ja silloin myös hoitajia on helpompi rekrytoida.
-Merja Mäkisalo-Ropponen
kansanedustaja (sd)
Muistiliiton puheenjohtaja
Julkaistu Viikko-Pohjois-Karjala -lehdessä 15.4.2021.
