Lasten ja nuorten eriarvoisuus kasvoi koronan takia

Viime viikolla julkaistiin lapsiasiavaltuutetun vuosikertomus 2020 otsikolla ”Pandemian varjossa kohti maapallon tulevaisuutta.” Vuosikertomuksessa tuli esille samankaltaisia huolia lasten ja nuorten terveyteen ja hyvinvointiin liittyen kuin esimerkiksi aiemmin keväällä julkaistussa Ihmisoikeuskeskuksen raportissa Koronapandemian vaikutukset perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen.

Pandemian aiheuttama kriisi on vaikuttanut monin tavoin kaikkien lasten, nuorten ja perheiden arkeen, hyvinvointiin ja oikeuksien toteutumiseen. Vaikutukset eivät kuitenkaan ole samanlaisia kaikkien lasten ja nuorten kohdalla.

Pandemian vaikutukset kohdentuivat eri perheisiin sekä lapsiin ja nuoriin vaihtelevasti. Osa perheistä nautti lisääntyneestä yhteisestä ajasta ja osalla lapsista ja nuorista kotona oleminen ja etäopetus ei aiheuttaneet minkäänlaisia ongelmia. He ovat jopa hyötyneet ajasta ja paikasta riippumattomasta opiskelusta, ja he ovat osanneet hakea myös tukea ja ohjausta.

Kriisin kielteiset vaikutukset kohdistuvat erityisesti niihin lapsiin, nuoriin ja perheisiin, jotka ovat jo ennestään olleet heikommassa asemassa. Vähävaraisissa perheissä elävät lapset, vammaiset lapset, lastensuojelun tai muun erityispalvelujen piirissä olevat lapset tai vähemmistöryhmiin kuuluvat lapset ovat kärsineet pandemian seurauksista eniten.

Lähiopetuksen puute on lisännyt tuen tarvetta erityisesti niillä oppijoilla, joilla on ongelmia opintojen etenemisessä. Oppijoiden saama tuki etäopiskelun aikana ei ollut kaikilta osin riittävää. Opiskeluhuollon järjestämisessä on paikoin ollut haasteita kaikilla opetusasteilla.

Etäopiskelun aikana kodin tuen merkitys kasvoi ja kotoa saadun tuen vaihtelevuus aiheutti eriarvoisuutta tasa-arvoisissa oppimisen edellytyksissä. Etäopetuksessa korostuva itseohjautuvuus asettaa oppijat eriarvoiseen asemaan: elämänhallinnan ongelmat, oppimiseen liittyvät vaikeudet ja erilaiset mahdollisuudet opiskella kotioloissa vahvistavat eroja oppijoiden välillä.

Koronakevät ja etäopetus kuormittivat varsinkin erityistä tukea tarvitsevien lasten perheitä, kun palvelut muuttivat muotoaan tai jäivät tauolle heikentäen samalla vanhempien voimavaroja. Vammaisfoorumi vetosi jo keväällä, että vammaisten lasten perheet uupuvat poikkeusajan myötä tapahtuneeseen lasten ja perheiden tuki- ja kuntoutuspalvelujen puutteeseen. Tätä huolta ei riittävästi kuultu.

Myös lapsiperheiden taloudellinen eriarvoisuus kasvoi

Pandemian vaikutukset lapsiperheiden taloudelliseen tilanteeseen ovat riippuvaisia kriisiä edeltäneestä taloudellisesta tilanteesta, perheen työllisyystilanteesta ja velkaantumisasteesta. Niissä perheissä, joissa kaksi työssäkäyvää vanhempaa on saanut pitää työpaikkansa, taloudellinen tilanne on voinut kohentua kulutuksen vähentyessä. Perheissä, joita työttömyys, kysynnän romahtaminen tai konkurssit ovat koetelleet, on jouduttu ehkä ensimmäistä kertaa taloudellisten vaikeuksien äärelle. Perheissä, joiden tilanne on jo ennen pandemiaa ollut vaikea, tilanne on voinut luisua aiempaa heikompaan tilaan, sillä tulonsiirtojen reaaliarvon heikkeneminen on kurittanut perheitä jo vuosien ajan.

Lisäksi noin puolet köyhien lapsiperheiden huoltajista käy töissä, tyypillisesti matalapalkka-aloilla kuten palvelu- ja myyntisektorilla, johon pandemia on iskenyt kovimmin. Sen sijaan toimeentulotukea saavissa lapsiperheissä pandemia saattoi vaikuttaa myönteisesti käytettävissä oleviin tuloihin, kun toimeentulotuen asiakkaille päätettiin maksaa ylimääräistä epidemiakorvausta.

Lapsiperheiden köyhyys ja elintason polarisoituminen on ollut Suomessa ongelmana vuoden 1990 lamavuosista asti ja covid-19-pandemia tuskin korjaa kehitystä. Mikäli pandemian torjunnassa onnistutaan, elinkeino- ja työmarkkinat palautuvat ja säilyttävät toimintakykynsä, ja sosiaaliturvaa tarvitsevat lapsiperheet kyetään pitämään taloudellisen kehityksen matkassa, pandemian seuraukset lasten materiaalisille olosuhteille pysyvät maltillisina. Jos näissä toimissa sen sijaan epäonnistutaan, kielteiset seuraukset voivat olla pitkäkestoiset ja näkyä myös tulevien sukupolvien materiaalisten elinolojen puutteina.

Miten tästä eteenpäin?

Koronan exit-strategiassa on huomioitava erityisesti lapset ja nuoret. Nyt emme saa toistaa 1990-laman virheitä. Erityisen haavoittuvassa asemassa olevien lasten tukemiseen ja auttamiseen on löydyttävä rahaa yhteiskunnassa nyt, sillä muuten yhteiskunnan inhimilliset ja taloudelliset menetykset ja kärsimykset ovat tulevina vuosina erittäin suuria. Kouluissa erityislapset tarvitsevat nyt erityisopettajien, koulunkäyntiavustajien ja oppilashuollon yksilöllistä tukea.

Esimeriksi Lakeuden omaishoitajat ovat tehneet Meidän erityinen perhe – hankkeessa selvitystyötä koulunkäynninohjaajien merkityksestä erityislasten koulunkäynnin mahdollistajina ja tukijoina. Hankkeen aikana on tultu siihen johtopäätökseen, että koulunkäyntiohjaajien palkkaaminen on ennaltaehkäisevää toimintaa parhaimmillaan ja parhaassa tapauksessa koulunkäynninohjaajien määrää lisäämällä säästetään merkittäviä määriä yhteiskunnan rahoja ja autetaan erityislapsia löytämään omat vahvuudet.

Vastaavanlaisia hyviä hankkeita on tehty ympäri maata ja nyt näiden hankkeiden tulokset on saatava jakoon ja käyttöön. Tämän kaltainen toiminta on myös inkluusioon ehdoton ja välttämätön edellytys.

-Merja Mäkisalo-Ropponen

kansanedustaja (sd)

Julkaistu Savon Sanomien blogissa 6.4.2021.