Huoli demokratian toteutumisesta
Kuntavaalien siirtäminen oli ikävä päätös, mutta tärkeintä on mennä nyt terveys edellä. Koronatilanne on heikentynyt nopeasti ja siksi tämä päätös on perusteltu. Ymmärrän kuitenkin hyvin keskustelun ja kritiikin, jossa pohditaan vaalien siirron vaikutusta demokratian toteutumiseen. Vaakakupissa on periaate siitä, ettei vaaleja pidä turhan takia siirtää ja toisessa vaakakupissa on se, voidaanko vaalit turvallisesti järjestää.
Demokratian kannalta ei ole hyvä asia, jos ihmiset eivät tartuntojen pelossa uskaltaudu äänestämään tai jos joudutaan tilanteeseen, jossa karanteenissa olevat henkilöt eivät pääse äänestämään. Kesäkuussa tilanne toivottavasti on jo koronan suhteen parempi ja turvalliset vaalit saadaan pidettyä.
Mielestäni demokratian kannalta vaalien siirtoa pahempi ongelma on ilmiö, johon olen vaaliehdokkaita kysyessäni törmännyt. Liian moni henkilö on kieltäytynyt ehdokkuudesta, koska kokee, ettei kestä nykyistä keskustelukulttuuria, jossa hyökätään toista ihmistä ja hänen persoonaansa vastaan. Politiikassa – ja erityisesti sosiaalisessa mediassa – koetaan olevan niin paljon epäasiallista kielenkäyttöä, haukkumista ja jopa uhkailua, ettei sellaisen kohtaamiseen koeta olevan voimavaroja.
Vuonna 2019 tehdyssä valtioneuvoston kanslian Vihan vallassa -tutkimuksessa selvitettiin poliittisiin päättäjiin kohdistuvan vihapuheen ja häirinnän laajuutta, luonnetta ja vaikutuksia. Kyselyn mukaan vihapuheen kohtaaminen on yleistä: Kolmannes kuntapäättäjistä on ollut työnsä vuoksi vihapuheen kohteena. Kaksi kolmasosaa päättäjistä arvioi vihapuheen lisääntyneen viime vuosina. Vihapuheen taustalla on joskus impulsiivinen toiminta, mutta sitä käytetään myös tietoisesti poliittiseen painostukseen, jonka tavoitteena on jonkun henkilön tai poliittisen näkemyksen vaientaminen.
Tutkimuksen perusteella vihapuhe vähentää sen kohteiden osallistumista politiikkaan ja julkiseen keskusteluun. Vihapuhetta kokeneista kuntapäättäjistä 28% kertoi halunsa osallistua päätöksentekoon vähentyneen. Puolet kuntapäättäjistä kertoi, että vihapuheen kokeminen heikensi heidän luottamustaan tuntemattomiin ihmisiin. Vastaajista 41% ilmoitti, että vihapuhe oli heikentänyt heidän yleistä turvallisuudentunnettaan.
Tutkimuksen mukaan vihapuhe oli sukupuolittunutta ja kohdistui myös rajummin heikommassa asemassa oleviin, kuten etnisiin vähemmistöihin. Etenkin nais- ja vähemmistöpäättäjiin kohdistuvan vihapuheen uhka rajoitti vastaajien halukkuutta asettua ehdolle vaaleissa tai ottaa kantaa kiistanalaisiin aiheisiin.
Kyselyn mukaan kaikkein yleisimmin vihapuhetta kohdattiin facebookissa julkisina viesteinä. Facebookissa on monenlaisia erilaisia ryhmiä, joiden moderointikäytännöt ovat kirjavia. Myös twitterin kaltaisissa tiloissa, joissa uhkaavat viestit ovat selvästi alustojen omia sääntöjä vastaan, sääntöjä rikkovien viestien poistaminen ei aina toteudu.
Vihapuhetta ja häirintää kohdattiin myös usein yksityisissä viesteissä, jotka on lähetetty suoraan päättäjille. 31% vihapuhetta kohdanneista kuntapäättäjistä oli kohdannut sitä sähköposteissa, ja 20% tekstiviesteissä tai muissa yksityisissä viesteissä.
Toisaalta häirintää kohdattiin myös istuntosaleissa ja arjessa vihapuheena, ilkivaltana ja uhkaavana käytöksenä. 43% vihapuhetta kohdanneista kuntapäättäjistä oli kokenut sitä julkisilla paikoilla.
Mitä voimme tehdä?
Edellä mainitussa tutkimuksessa todettiin, että nykyiset vihapuheen vastaiset toimenpiteet ovat riittämättömiä. Etenkin vaaleissa olevat ehdokkaat ja kunnanvaltuutetut jäävät usein ilman tukea joutuessaan vihapuheen kohteeksi. Tutkimuksen perusteella oikeudellisten toimien lisäksi myös muiden toimenpiteiden avulla voidaan torjua ja ehkäistä vihapuhetta.
Tutkimuksessa ehdotetaan toimenpiteiksi päättäjien vahvempaa arvojohtajuutta ja vihapuheen selkeää tuomitsemista, hyväksytyn puheen rajojen määrittelyä poliittisessa toiminnassa sekä sosiaalisen median alustojen vastuunkantoa.
Toivon, että yhteiskunnassa ymmärretään, että vihapuhe ja muu tämänkaltainen toiminta uhkaa demokratian toteutumista ja siksi sen kitkemiseen on löydettävä tehokkaita keinoja. Poliittisten johtajien asennoitumisella on myös tärkeä merkitys. Hiljaisuus ja asiasta vaikeneminen tarkoittaa asiantilan hyväksymistä.
-Merja Mäkisalo-Ropponen
kansanedustaja (sd)
Julkaistu Uuden Suomen blogissa 11.3.2021.
