Sote-uudistuksessa vielä hiottavaa
Olen vahvasti hallituksen sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusmallin kannattaja, mutta samalla on syytä todeta että, malli ei ole täydellinen ja siihen liittyy vielä pari huolestuttavaa seikkaa.
Ensinnäkin terveyden- ja hyvinvoinnin edistämisen vastuiden jakautuminen toisaalta kuntaan ja toisaalta tulevalle hyvinvointialueelle on osoittautunut jo Siun Sotessakin hankalaksi asiaksi. Kuntalain mukaan terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen kuuluu edelleen kunnan perustehtäviin, mutta yhtä tärkeää se on myös sosiaali- ja terveystoimessa.
Ongelmia kuitenkin edelleen on, eikä edes yhteistä käsitystä terveyden- ja hyvinvoinnin edistämisen sisällöistä ole syntynyt – puhumattakaan siitä, että yhdyspinta olisi selkeä ja toiminnat sujuvia. Lisäksi on huomioitava, että terveyden- ja hyvinvoinnin edistämistyötä tehdään myös järjestöissä ja myös järjestöjen tulisi löytää oma roolinsa ja paikkansa yhdyspinnalla.
Sote-lakiesityksessä puhutaan yhteistyöstä, mutta sille ei ole annettu muotoa. Lakiesityksessä todetaan, että hyvinvointialueen ja alueen kuntien on neuvoteltava vähintään vuosittain yhdessä alueensa kanssa terveyden- ja hyvinvoinnin edistämistä koskevista tavoitteista, toimenpiteistä, yhteistyöstä ja seurannasta.
Tämä linkittyy hyvinvointialueen hyvinvointikertomuksen ja -suunnitelman laadintaprosessiin, joka on toteutettava yhteistyössä alueen kuntien kanssa. Oikein ymmärrettynä tämä kyllä ohjaa yhteistyötä, mutta jos terveyden- ja hyvinvoinnin edistämisen merkitystä ei ymmärretä, toimenpiteet hyvinvointialueilla ja kunnissa voivat jäädä kovin suppeiksi.
Pahimmillaan tästä seuraa se, että terveyden- ja hyvinvoinnin edistämistä pompotellaan taholta toiselle eikä järjestöjen työtä osata riittävästi hyödyntää. On kuitenkin syytä muistaa, että terveyden- ja hyvinvoinnin edistäminen on paras ja kustannustehokkain tapa saada tulevaisuuden sote-kustannuksia kuriin.
Pohjois-Karjalan näkökulmasta lakiesityksessä on myös rahoitukseen liittyvä ongelma. Nyt näyttää ikävä kyllä siltä, että esitykseen sisältyvä muutosleikkuri leikkaa tulevan Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen rahoitusta merkittävästi. Lakiesitykseen liittyvän leikkurin takia Pohjois-Karjalalta jää siirtymäkauden jälkeen pysyvästi saamatta vuositasolla noin 25 miljoonaa suhteessa tarvevakioinnin osoittamaan resurssiin.
Tähän tuleekin vielä meneillään olevassa eduskuntakäsittelyssä kiinnittää huomiota, jotta voimme varmistaa myös tulevan Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen osalta riittävän rahoituksen ja tätä kautta turvatut palvelut.
-Merja Mäkisalo-Ropponen
kansanedustaja (sd)
Julkaistu Viikko-Pohjois-Karjala -lehdessä 4.3.2021.
