Kommunikointi on perusoikeus

Ihmisyyteen ja inhimilliseen elämään kuuluu perusoikeutena olla vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Kommunikointi on keskeinen osa vuorovaikutusta.  Viime keväänä moni kansalainen joutui eristyksiin muista ihmisistä. Erityksissä olemisen haitat korostuvat, jos henkilöllä on kommunikaatiovaikeuksia. Tähän ryhmään kuuluu muun muassa muistisairaita, kielellisiä häiriöitä omaavia henkilöitä, esimerkiksi afasia, kehitysvammaisia, autisminkirjon ihmisiä, viittomakielisiä ja kuulovammaisia.

Korona-aika heikensi näiden ihmisten mahdollisuuksia kommunikointiin ja vuorovaikutukseen merkittävästi. Sosiaalisten kontaktien puuttuminen ja avustavan henkilökunnan, kuten tulkkien paikalle saamisen vaikeudet ovat johtaneet monen kohdalla jopa kommunikointitaitojen taantumiseen.

Kehitysvammaliiton kommunikaatiokeskus Tikoteekin puhevammaisille ihmisille ja heidän parissakin työskenteleville ammattilaisille ja omaisille tehdyssä kyselyssä tuli esille, että 68% puhevammaisista ihmisistä koki, että mahdollisuudet kommunikointiin ja vuorovaikutukseen vähenivät koronasta johtuvien rajoitusten ja toimenpiteiden seurauksena. Kommunikointia ei ollut, koska tapaamisia omaisten, läheisten ja ystävien kanssa ei sallittu. Puhevammaisten tulkit eivät päässeet tulkkaamaan henkilöitä.

Asumispalveluissa ei aina käytetty niitä kommunikointimenetelmiä tai kommunikoinnin apuvälineitä, joita henkilö tarvitsee kommunikointiinsa. Läheiset ja ammattilaiset eivät osanneet auttaa kommunikointiohjelmien ja -laitteiden kanssa, niin että etäyhteydet olisivat onnistuneet. 20% vastaajista kertoi, ettei pysty olemaan itsenäisesti yhteyksissä ystäviin tai läheisiin puhelimella tai tietokoneen avulla. Ennen koronaa läheiset ja ystävät ovat auttaneet yhteydenotoissa. Kaiken tämän takia osa vietti kevään yksin suljettuna ulos kaikesta vuorovaikutuksesta muiden ihmisten kanssa.

Vastaajista 38% koki, että heidän oma kommunikointitaitonsa on heikentynyt korona-aikana. Tämä johtuu paitsi kommunikointimahdollisuuksien vähäisyydestä, myös mm. terapioiden lakkauttamisesta tai toteutuneen etäterapian sopimattomuudesta. Taidot eivät palaa ennalleen nopeasti, vaikka esimerkiksi tapaamisrajoituksia on lievennetty. 80% vastaajista on kokenut itsensä viime aikoina yksinäiseksi, 33% masentuneeksi ja 27% ahdistuneeksi. Kommunikointi on perusoikeus ja kyselyyn vastanneet kokivat, että tämä oikeus vietiin heiltä pois.

Myös maskien käyttö vaikeuttaa puhevammaisten ihmisten puheen ymmärtämistä, kun ilmeet ja suun liikkeet eivät ole tukemassa ymmärtämistä. Myös kuulovammaiset törmäävät tähän samaan ongelmaan ja Kuuloliitto on esimerkiksi esittänyt ikkunallisten maskien käytön lisäämistä kuulovammaisten kanssa kommunikoinnissa. Myös viittomakieltä käytettäessä olennaista, että kasvojen ilmeet näkyvät täysimääräisesti, sillä ne ovat tärkeä osa ymmärrettävyyttä.

Mitä voimme oppia?

Keväällä korona oli uusi tilanne yhteiskunnassa ja siksi ei osattu toimia oikein. Turvallisuus eli tartuntojen välttäminen meni inhimillisyyden edelle. Perustuslakivaliokunta totesi monessa mietinnössään, ettei valmiuslaki saa tarkoittaa ”varmuuden vuoksi” palvelujen keskeyttämistä tai lopettamista. Näin kuitenkin monin paikoin kävi ja tähän ongelmaan myös kommunikaatiossa toisten apua tarvitsevat ihmiset törmäsivät. Tämä ei saa toistua ja turvallisuus ja inhimillisyys sekä ihmisoikeuksien toteutuminen on saatava epidemian jatkuessa paremmin tasapainoon.

Puhevamma-alan järjestöt korostavat, että kommunikointi on jokaisen ihmisen perusoikeus ja ihmisyyden ydin. Järjestöt vaativat, että kaikissa olosuhteissa on taattava seuraavat perusasiat:

• Perheenjäsenten tapaamisia tulee tukea. He ymmärtävät henkilön viestejä ja pystyvät tukemaan hänen vuorovaikutustaan.
• Puhevammaiselle henkilölle välttämättömien ammattilaisten tapaamisia ei saa rajoittaa. He tuntevat puhevammaisen ihmisen kommunikointikeinot.
• Tulkkien pääsyä tulkkaamaan ei saa estää.
• Kommunikointimenetelmää tai apuvälinettä pitää pystyä käyttämään.
• Puhevammaisten ihmisten läheisten ja ammattilaisten on opeteltava käyttämään apuvälinettä tai menetelmää.
• Riittävä tuki laitteiden ja ohjelmistojen käyttöön on taattava, jotta vammaiset ihmiset pystyvät pitämään yhteyttä läheisiinsä.

Meillä on paljon yhteiskunnassa opittavaa, niin että nyt epidemian jatkuessa ja toisaalta mahdollisen seuraavan epidemian tullessa osaamme toimia paremmin.

-Merja Mäkisalo-Ropponen

kansanedustaja (sd)

Eduskunnan Vammaisasiain yhteistyöryhmän puheenjohtaja

Julkaistu Uuden Suomen blogissa 10.12.2020.