Vihreää siirtymää tarvitaan myös kilpailukykymme varmistamiseen
Viime viikolla eduskunnassa käsiteltiin ilmastovuosikertomusta. Sillä seurataan maamme päästökehitystä sekä keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman toteutumista. Lisäksi kertomuksessa seurataan myös sektorikohtaista päästökehitystä ja se sisältää kartoituksen käyttöön otetuista politiikkatoimista.
Ilmastonmuutokseen sopeutumistoimien kiireellisyys alkaa nyt korostua, koska ilmaston kiihtyvästä lämpenemisestä ja sään sekä vesiolojen ääri-ilmiöistä koituvat taloudelliset menetykset ovat lisääntyneet myös meillä huomattavasti.
Vuosikertomuksen mukaan on todennäköistä, että nykyiset, vuodelle 2030, asetetut kasvihuonekaasujen päästövähennystavoitteet saavutetaan, kun ilmastopolitiikan suunnitelman toimet toteutetaan. Sen sijaan Suomen hiilineutraalius vuoteen 2035 mennessä edellyttää vielä lisätoimia ja nykytoimien tehostamista. Erityisesti tarvitaan politiikkajohdonmukaisuutta eli asian huomioon ottamista läpileikkaavana teemana kaikessa päätöksenteossa.
Vuoden 2019 pikaennakkotietojen mukaan Suomen kokonaispäästöt vähenivät viime vuonna noin kuusi prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. Sektorikohtainen tarkastelu osoittaa, että yksittäiset sektorit etenevät kuitenkin eri tahdissa päästövähennysten osalta. Esimerkiksi jätteiden käsittelyn ja rakennusten lämmityksen päästöjä on onnistuttu vähentämään, vaikka sektoreilla ei ole omia tavoitteita päästöjen vähentämiseksi. Liikenteen päästöt eivät ole sen sijaan vähentyneet asetettujen tavoitteiden mukaisella vauhdilla ja maatalouden päästöt ovat pysyneet vuodesta toiseen lähes muuttumattomana.
Onko asia tärkeä vai ei?
Tässäkin keskustelussa eduskunnassa tuli selkeästi esille, että erityisesti perussuomalaisten ryhmässä on edelleen henkilöitä, jotka eivät näe ilmastotavoitteita tärkeinä. Pikemminkin päinvastoin. Ilmastovuosikertomuksen käsittelyn yhteydessäkin käytettiin puheenvuoroja, joissa tuotiin esille, että näistä tavoitteista pitäisi nyt kokonaan luopua, koska asia tulee niin kalliiksi yhteiskunnalle ja kaikki voimavarat on suunnattava koronakriisin hoitamiseen.
Koronakriisin hyvä hoitaminen on parasta talouspolitiikkaa mitä voimme tehdä, mutta saman aikaisesti meidän on uskallettava investoida ja katsoa pidemmälle tulevaisuuteen. Olemme tulevaisuusvaliokunnassa kuulleet kymmeniä asiantuntijoita tästä asiasta ja heidän viestinsä on selkeä: Investoinnit vihreään siirtymään ovat samaan aikaan myös tehokkain tapa hoitaa koronakriisiä. Vihreällä siirtymällä tarkoitetaan laaja-alaisesti EU:n kunnianhimoista suunnitelmaa olla ensimmäinen hiilineutraali alue vuoteen 2050 mennessä ja tähän sisältyviä toimenpiteitä, kuten puhtaan energiatuotannon tukemista ja fossiilisista energialähteistä irtautumista.
Vihreä siirtymä on koronapandemiasta huolimatta edelleen ihmiskunnan tärkein haaste ja samalla myös kaikkien aikojen suurin investointi. Ympäristön tilan heikentyminen on ajuri monille muillekin ongelmille. Kestämätön kehitys uhkaa koko maapallon elinkelpoisuutta ja on siksi suurempi uhka terveydelle ja taloudelle kuin koronavirus konsanaan.
Vihreä siirtymä on myös mahdollisuus
Toisaalta tämäkin eduskunnassa käyty keskustelu osoitti hyvin sen, että on pidettävä erityisesti huolta siitä, että vihreä siirtymä tarkoittaa Suomelle kestävää työllistävää kasvua ja arjen hyvinvointia sekä tukee suomalaisten yritysten toimintaedellytyksiä ja kilpailukykyä. Tämä on tärkeää myös poliittisen hyväksyttävyyden kannalta: Suomessa ei vallitse poliittista yksimielisyyttä ilmastotavoitteista. Sen sijaan ympäristöteknologiaa valmistavien yritysten kilpailukyvyn ja osaamisen vahvistamista, uuden teknologian kehittämistä sekä kestävää työllistävää kasvua ja arjen hyvinvointia lisääviä sosiaalisia innovaatioita tukevat tavalla tai toisella kaikki osapuolet. Edelläkävijyys näissä asioissa antaa Suomelle kilpailuvaltin maailmanmarkkinoilla.
Vihreä siirtymä on jo itsessään tärkeä kilpailukykytekijä. Esimerkiksi kiertotalous on myös materiaali- ja energiatehokkuutta ja kriittisten raaka-aineiden huoltovarmuutta. Vastaavasti myös digitalisaatio luo materiaali- ja energiatehokkuutta, samalla kun se säästää aikaa ja rahaa. Uusiutuva energia on kotimaista ja vähentää riippuvuutta tuonnista, samalla kun se vähentää energiantuotannon päästöjä.
Tärkeiksi tulevaisuuden kilpailukykytekijöiksi voivat muodostua myös ratkaisut, joissa luonnonvaroja nimenomaan jätetään hyödyntämättä, vähentämällä esimerkiksi vedenkäyttöä, tai joissa elävää luontoa jopa vahvistetaan vaikkapa vedenpidätyskyvyn lisäämiseksi ja kosteuden säätelemiseksi. Monelle uusiutumattomalle luonnonvaralle voidaan myös kehittää korvaajia uusiutuvista raaka-aineista. Esimerkiksi bioteknologialla voidaan luoda vaihtoehtoja muun muassa kivihiilelle ja öljylle sekä muoville.
Yhteenvetona voidaankin todeta, että maapallon elinolosuhteiden turvaamisen lisäksi vihreä siirtymä on Suomen kilpailukyvyn ja työllisyystavoitteiden kannalta tärkeä asia. Toisaalta jos ensimmäinen asia ei toteudu, ei tuolla toisellakaan liene merkitystä.
-Merja Mäkisalo-Ropponen
kansanedustaja (sd)
Julkaistu Savon Sanomien blogissa 20.10.2020.
